Blogi

Netti tuntuu nyt olevan pullollaan kukkasukkia, ja olihan minunkin sitten lopulta sellaiset tehtävä. Ohje ”alkuperäisiin” sukkiin löytyy täältä. Sen silmukkamäärä ei kuitenkaan sopinut käsialalleni. Lisäksi halusin tehdä sukat ohuemmasta langasta, eli tässä tapauksessa Novitan Nallesta. Nämä sukat onkin neulottu 60 silmukalla ja 2,5 mm:n puikoilla ja kuvionkin muokkasin omaan silmukkamäärääni sopivaksi. Vaikka kuviot pelkässä varressa ovat käytön kannalta järkevä ratkaisu, halusin omiin sukkiini kukkia varpaisiin asti. Teinkin kuvioinnin niin, että yksi kukka asettuu jalan päälle kärkeen. Lisäksi jatkoin kukkakuviota ensimmäiselle ja neljännelle puikolle niin, että pohjan kuvio ei kävellessä näy kuin kantapään kiilakavennuksessa. Näin sain reunimmaisten osittaisten kukkien kokoa kasvatettua sen verran, että ne tunnistaa kukiksi. Kokeilin näihin aivan ensimmäistä kertaa tikapuutekniikkaa, jonka tekemiseen löytyy paljon ohjevideoita Youtubesta. Odotin jotain kauhean hankalaa ja työlästä tekniikkaa, mutta tämä olikin helppoa! Tein tikapuusilmukat nurjina, sillä siten ne oli minusta helpompi erottaa oikeasta puolesta, varsinkin kun neuloin näitä telkkaria katsellessa! Ohjeita tikapuutekniikkaan löytyy…

Lue Lisää

Lomapäivien ihanin kesämekko syntyi uusimman Suuri Käsityö -lehden (6-7/21) kaavalla Mereenin bambupalttinasta. Olen hillonnut tätä kangasta jo vuosia. Ensimmäisen palan ostin aikoinaan pojan paitaa varten. En sitten kuitenkaan saanut sitä silloin ommeltua. Seuraavana keväänä suunnittelin tekeväni tästä juhlapaidat kummallekin pojalle koulun päättäjäisiin, jolloin ostin kangasta vähän lisää. Ne päättäjäiset olivat ja menivät, ja ne juhlittiin valkoisissa kauluspaidoissa, jotka paremmin sopivatkin hautajaisiin. Tänä keväänä kummallakaan lapsella ei ollut varsinaista päätösjuhlaa kouluissaan, joten en viitsinyt tehdä juhlapaitoja tänäkään vuonna. Koska näin ihanaa kangasta ei kuitenkaan voi jättää iäisyyksiksi kaappiin, ompelin siitä nyt itselleni kesämekon (koska kesämekkojahan ei voi olla liikaa 😀 ). Kangas on raskasta ja laskeutuvaa bambupalttinaa, joka on todella pirullista ommeltavaa, mutta aivan ihanaa päällä! Olen aiemmin ommellut samasta materiaalista yhden kesämekon itselleni. Koska se lähti muutamasta kohdasta liestymään ensimmäisessä pesussa, koitin nyt jättää isommat saumanvarat. Päädyin myös huolittelemaan saumat saumurilla vähän matkan päästä ompelukoneen ompeleesta. Kesämekko on ommeltu koossa…

Lue Lisää

paitamekko

Paitamekko on minusta aina vaikuttanut aika kauhealta vaatekappaleelta, kunnes viimeisen Suuri Käsityö -lehti löytyi postilaatikosta. Ehkä inhoni on johtunut liiasta kauluspaitamaisuudesta, sillä en ole vielä löytänyt kauluspaitaa, jossa viihtyisin – ellen laske mukaan lukiossa käyttämääni 70-luvun miesten kauluspaitaa, jossa on kalvosimet hihoissa. Tässä paitamekossa ei kuitenkaan ole kauluksia, eikä edes hihoja! Mutta edessä on nappirivistö muistuttamassa paitamaisuudesta. Tämäkin kangas on jo jonkin aikaa odottanut kaapissa inspiraatiota. Kun ei ole tarvinnut mennä minnekään, niin myös ompeluinto on ollut kateissa. Nyt edessä on kuitenkin lähiopetukseen palaaminen, ja huomisesta lähtien pidän kaikki oppituntini taas lähiopetuksena – JEE! Tästä iloiuutisesta innostuneena sain jopa aikaseksi alkaa suunnitella uusia vaatteita kaappiini. Jostain syystä vanhat ovat nimittäin päässet koronavuonna mystisesti kutistumaan. Ne, jotka eivät ole kutistuneet, ovat virttyneet ja venyneet. Ilmeisesti trikoovaate ei enää kestä 20 vuotta, eikä edes kymmentä! Toki poikkeuksia löytyy, kuten kuvassa aluspaitana oleva H&M:n trikoo t-paita, jonka olen ostanut 90-luvun lopussa. Se on…

Lue Lisää

Löysin tämän mustan softshell-kankaan Hellinin alesta juuri sopivaan aikaan. Olin nimittäin jo parikin kertaa kierrellyt pojan kanssa kauppakeskuksessa sovittamassa takkeja ja olin todellakin vaipumassa epätoivoon. Lapsi on nimittäin perinyt minulta ylimittaiset kädet, joille kaikki kaupan muuten sopivankokoisten takkien hihat ovat liian lyhyitä. Pituutta meidän pian 10-vuotiaalla on vähän reilut 150 senttiä, mutta jopa 164-kokoisten takkien hihat jättivät ranteet paljaiksi! Takin hankinnalla alkoi jo olla vähän kiirekin, sillä täällä lounaisessa Suomessa kevät on tullut vauhdilla. Tänään auton mittari näytti +13 ja digitaalinen mittari etupihan seinustalla jopa +15. Enää ei siis ole kovin mukavaa kulkea toppavaatteissa! Päädyin siis etsimään kankaan ja ompelemaan takin itse. Tämän takin malli on Ottobre 6/2019 -lehdestä. Muutin takkia sen verran, että hihoista puuttuu resorit ja niiden tilalla on tuollaiset tarranauhatampit. Tein tähän myös irrotettavan neppareilla kiinnitetyn hupun ja pidensin (luonnollisesti) hihoja. Lisäsin myös tuulilistan vetoketjun taakse ja säädettävän kuminauhan takin helmaan. Lisäsin takkiin myös heijastimia, jotka puuttuivat…

Lue Lisää

Ompelin näistä mustista langoista villatakin ensimmäisen kerran joskus lukioaikanani, eli niinkin kauan sitten kuin 1990-luvun lopussa. Lanka on mustaa Novitan Nallea, ja alkuperäisessä villatakissa oli fuksianpunainen vetoketju ja samanvärisiä raitoja resoreissa ja resorihupussa. Se oli varsinainen kaiken epäonnen villatakki. En käyttänyt sitä varmaan viittä kertaa. Ensimmäisen version villakista neuloin itse. Villatakin muoto oli kuitenkin monella tavalla epäonnistunut, ja päädyin purkamaan sen. Aloitin neulomisen uudestaan. Muutin hupun isoksi kaulukseksi, mutta nyt vartalo-osa jäi jotenkin oudon muotoiseksi. Annoin villatakin äidilleni korjattavaksi ja hän neuloi paidan helman uusiksi. Nyt se oli periaatteessa sopiva, mutta täydellinen se ei ollut vieläkään. Villatakki jäi lopulta lojumaan vaatekaappiini vuosiksi. Jossain vaiheessa päätin, etten todennäköisesti koskaan tule käyttämään sitä. Purin villatakista vetoketjun ja hylkäsin loput lanka-arkkuuni. Siellä olen vuosien mittaan törmännyt villatakkiin silloin tällöin ja miettinyt, mitä tekisin sille. Tänä talvena kaivoin sen lopulta esille, etsin lehdestä Nalle-langalle suunnitellun mallin, purin villapaidan osiin ja aloin neuloa uutta suoraan…

Lue Lisää

Syystä tai toisesta blogin päivittäminen on lähtenyt kovin nihkeästi käyntiin. Nämäkin paidat ompelin pojalle jo joulukuussa, mutta päivittäminen on vain jäänyt. Vihreän paidan kankaan hankin jo hyvissä ajoin syksyllä joulua varten. Lopulta ompelin tämän vasta juuri joulun alla, silloin kun kangastakin olisi jo saanut reilulla alennuksella. Syksy oli meidän perheelle raskas monestakin syystä, joista yhtä avaan aimmin tänä vuonna julkaisemassani kirjoituksessani. En siis saanut oikein mitään suunnittelemiani asioita valmiiksi. Ompeluintoa vähensi myös se, että luovuin vuosi sitten ompeluhuoneestani. Työpöytä siirtyi makuuhuoneen nurkkaan ja muuttui maaliskuussa etätyöpisteeksi. Tietokone voittikin lopulta kilpailun tilankäytöstä, sillä en jaksnut jatkuvasti nostella koneita edestakaisin. Paita havukankaasta Kai tässä on pian todettava, että itselläkin täytyy olla ikää kertynyt, kun esikoikin on jo näin iso! Tämä paita on jo kokoa 152. Kankaan hän valitsi itse, joten paidasta tuli todella mieluinen! Seeproja sinisessä viidakossa Toinen kangas tuli alkujaan samassa paketissa eräänlaisena täytekankaana. Pojalla ei ollut enää ollenkaan itse tehtyjä…

Lue Lisää

En ole aikoihin osallistunut Facebookin minkään ompeluryhmän haasteisiin, sillä inspiraatio on ollut totaalisen hukassa. Tänä syksynä olen kuitenkin joutunut toteamaan, että ompeluinnon on nyt löydyttävä vaikka väkisin, sillä esikoisen kaapista löytyvät vaatteet ovat järjestäin liian pieniä hänelle. Olen viimeisen vuoden aikana ommellut hänelle vain parit housut, ja kaikki paidat ovat käsittämättömällä tavalla kutistuneet! Tai ehkä poika on kasvanut. Kouluterveydenhoitajan tarkastuksessa mittaa oli jo yli 146 senttiä, minkä kuultuani en enää ihmetellyt, miksi kaikissa paidoissa on liian lyhyet hihat: En ole ommellut hänelle ainuttakaan 146-kokoista vaatetta. Collegepaita Puuhakaspajan kaavoilla Kuin taivaanlahjana erääseen ompeluryhmään ilmestyikin jokin aika sitten haaste, jossa oli tarkoitus ommella vaatteita Puuhakaspajan kaavoilla. Poimin valikoimasta tämän Senja-huppupaidan ja Puro-hupparin. Senja-huppupaidan kaavapaketissa on kolme erilaista mallia, joista yksi on lyhyt, yksi normaalimittainen ja yksi tunikapituinen. Käytin tässä normaalimittaista kaavaa. Koska olin ostanut tämän kankaan jo vuosia sitten paljon pienempää vaatetta varten, kangasta oli tähän 152-kokoiseen paitaan hiukan liian vähän. Sain…

Lue Lisää

Melko pian sen jälkeen, kun muutimme tänne valkoiseen taloomme, aloin haaveilla omasta alppiruusupuistosta. Idea sai alkunsa pihassa ennestään kasvaneesta valtavasta alppiruususta, jonka veroisia olin nähnyt aiemmin vain ”oikeissa” alppiruusupuistoissa.  Olen istuttanut 13 alppiruusuani ja kaksi atsaleaa luoteeseen viettävään puolivarjoisaan havumetsärinteeseen. Paikalla on melko vähän maata ja kallio on paikoin todella lähellä maanpintaa, mutta tarkalla paikkavalinnalla olen löytänyt alppiruusuille varsin hyvät kasvupaikat. Paikka ei varsinaisesti ole kuiva, sillä kallion pintaa pitkin valuu metsästä kosteutta. Lisäksi aurinko osuu rinteeseen keskikesälläkin vasta myöhäisen iltapäivän puolella, joten paikka on sopivan varjoisa alppiruusuille. Tänä vuonna muutamat alppiruusut eivät kukkineet lainkaan, osalla oli kevyen kukinnan välivuosi ja osa kukki komeammin kuin koskaan. Melko kevyesti kukki tänä vuonna yksi ensimmäisistä pihaan istuttamistamme alppiruusuista, Cunningham’s White. Aikaisena lajina se aloitti tänä vuonna kukinnan jo toukokuussa.  Cunninham’s White Tämän vuoden uutena tulokkaana Catawbiense Album kukki myös toukokuussa. Se sai paikan aivan uudesta alppiruusupenkistä, johon istutin tämän seuraksi yhden japanilaisen…

Lue Lisää

Hellepäivän ehdottomasti ihanin vaate on väljä pellavamekko. Olen alkanut inhota trikoovaatteita lämpöisenä kesäpäivänä. Liekö syynä sitten ikä vai mikä, mutta pellava tuntuu erityisen mukavalta ja viileältä kuumallakin ilmalla. Tämän kesän ensimmäinen kesämekko on Burdan (6/2018) kaftaanin kaavalla ommeltu. Alkuperäisestä mallista poiketen ompelin eteen laskosten sijaan suorat kappaleet, joihin kiinnitin vanhoja käsin virkattuja pitsejä, jotka sain muutama vuosi sitten äitini ystävältä. Mallissa oli alunperin myös hihat, mutta koska hartialinja oli alkujaankin vähän laskettu, laskin sitä hiukan lisää ja jätin hihat kokonaan pois. Tämän enempää hihoja en kesävaatteisiini kaipaa! Mekko on juuri sopivan pituinen eikä väljyyskään ole häiritsevä. Olisin varmasti mahtunut kokoon 38, mutta tein varmuuden vuoksi koon 40, sillä viime kesänä ompelemani pellavamekko ratkesi loppukesästä kädentien takaosasta. Kangas on Eurokankaan kutistumattomaksi mainostettua ohuehkoa pellavaa. Esipesin tämän kuitenkin varmuuden vuoksi ennen leikkaamista, jotta valmiin vaatteen kanssa ei tulisi suurempia yllätyksiä. Tämän mekon myötä pääsin myös yli todella pitkään vaivanneesta ompelujumista. Tämän lisäksi…

Lue Lisää

Muutimme valkoiseen taloon keväällä kuusi vuotta sitten. Ensitöikseni kaivoin etupihalta talon edustalta kuusi tai seitsemän tuijaa pois ja aloin muokata niiden kasvualtaita kukkapenkeiksi. Olohuoneen ikkunan alle istutin liljoja, keittiön ikkunan alle pioneja ja työhuoneen ikkunan alle siirsin takapihalta neilikkaruusun.  Piha on kokenut näiden vuosien aikana lähes täydellisen muodonmuutoksen heinittyneestä koira-aitauksesta kukkivaksi puutarhaksi.Etupihan loputon nurmialue on pala kerrallaan korvattu erilaisilla istutuksilla. Olemme istuttaneet tuuliselle etupihalle myös puita: puistolehmuksen, vuorijalavan, saarnen, muutamia tammia sekä useita hedelmäpuita. Jo ensimmäisenä keväänä istutin nurmikolle keittiön ikkunan eteen kirsikkapuun. Se on myöhemmin saanut seurakseen kolme omenapuuta ja luumupuun.  Viime kesänä kaivoimme rinteeseen lammen. Allas löytyi edullisesti Torista, ja muuriin käytimme samoja kiviä, joita on myös toisella puolen pihaa. Lampea ympäröivät kesällä kuunliljat, joiden lehdet peittävät muovisen reunan.  Talon ja laatoitetun käytävän välissä on kukkapenkki, jossa kasvaa pioneja, harjaneilikkaa ja tulppaaneja. Seinusta on todellä lämmin jo aikaisin keväällä, sillä talo suojaa toiselta puolelta ja aurinko alkaa jo…

Lue Lisää

10/460