Hurrrjat käsinuket
Hurrrjat käsinuket syntyivät kangasvarastosta löytyneistä tilkuista. Toivottavasti nämä ovat myös poikien makuun 🙂 Itse ainakin ihastuin näihin niin, että olisin voinut ne itsellänikin pitää.
Tuunausta ja paketointia
Joulu alkaa lähestyä hurjaa vauhtia, ja lahjapakettien kanssa meinasi jo tulla kiirus. Sysäsinkin syrjään kaikki omat projektit kuten vanhan villapaidan fiksaamisen, oman myssyn ja kaulahuivin neulomisen, ja ryhdyin valmistelemaan pehmeitä joululahjoja. Oikeastaan ainut uusi projekti noista oli myssy, sillä kaulahuivi on valmistumassa puretusta myssystä (se musta, josta on kuva blogissakin..) ja villatakki tosiaan on vuoden vanha mutta lähes käyttämätön. Purin jo villatakin epäonnistuneen hupun pois ja ajattelin neuloa sen tilalle vain kauluksen. Kaksi pikkuista pehmeää joulupakettia syntyivät parina iltana keinutuolissa istuskellessa. Koska lonkkani päätti taas perjantai-illalla lopettaa yhteistyön muun kehon kanssa, päädyin kokeilemaan kodin jokaista istuinta, kun missään ei tuntunut hyvältä olla. Ja kuinkas kävikään, keinutuoli olikin meidän kodin ergonomisin tuoli. Nyt tuli sitten sekin todistettua, että tuollaiset ex tempore -huutokauppaostokset voivat joskus ajan myötä osoittautua ihan huippuostoksiksi =) Sain myös oman Iisakin kirkkoni valmiiksi viikonlopun aikana. Työn alla on jo varmaankin kuukausia ollut vanhojen farkkujen tuunaaminen käyttökelpoisiksi. Nyt tuli…
Isolla koukulla!
Olin jo pitkään ihastellut virkattuja pitsimattoja käsityömessuilla ja erilaisissa designtapahtumissa. Viime viikolla pääsin lopulta tuumasta toimeen ja lähdin käymään Jättirätissä matonkudeostoksilla. Ostin siis 2,5 kiloa harmaata trikookudetta. Säkki vaikutti ihan valtavalta, ja ajattelinkin, että siitä syntyy varmasti ainakin pari mattoa.. Noh, toisin kävi. Sain vinkin ohjeesta lapsuudenystävältäni netin kautta. Ohjeessa neuvottiin käyttämään ontelokudetta, joka ilmeisesti on jonkin verran ohuempaa kuin tämä ostamani matonkude. Ensimmäinen mattoyritelmäni aaltoili valtavasti, enkä luonnollisesti ollut siihen lainkaan tyytyväinen. Päädyin purkamaan maton, ja aloitin työn uudestaan melkein alusta. En siis voinut seurata ohjetta kovinkaan orjallisesti, mutta kyllähän tuossa sama malli näkyy kuitenkin. Yllättävän raskasta tuollaisen kuteen virkkaaminen oli. Onneksi matonkude oli aika elastista ja liukui niin kevyesti kuin tuollaisen voi kuvitella liukuvan. Oikea käsi, kämmen ja sormet tulivat kyllä aika jännän tuntuisiksi =) Ekan version loppupuolella en meinannut jaksaa nostaa vajaan litran mehupulloa jääkaapista, kun sormet eivät jaksaneet pitää otetta! Piti sitten välillä pitää vähän taukoa…
Pieniä joulunalushankintoja
Viime viikolla päädyin Facebook-mainoksen innoittamana Lankabaarin muuttomyyntiä katsastamaan. Kovinkaan suuri yllätys ei ollut, että lankoja tarttuikin sitten kassillinen mukaan.. Vasemmanpuoleinen Baby Merino oli jopa alennuksessa =) Toinen, huopainen Wash+Fitz-it! sen sijaan taisi olla ihan normaalilla hintalapulla varustettu. Punaisesta huopalangasta pitäisi viimeistään tuossa joulun aikaan syntyä hattu Modasta löytyneellä ohjeella. Ennen joulua tuskin ehdin itselleni mitään neulomaan, kun koulutöitä on valtavasti ja muutama käsityö olisi tarkoitus saada pukinkonttiinkin. Baby Merino on ihanan pehmeää vauvalankaa. Mallia en ole vielä valinnut, mutta kai tästä jonkinlainen pikkuinen neule syntyy tässä kevään mittaan. Liekö tässä sitten jotain tiedostamatonta arvailua sukupuolesta, mutta Nousiaisten vanhan aseman naisten päiviltä tarttui mukaan pikkuinen mustikkakuvioinen body – sekin sininen. Jotenkin tuo sininen tuntuu vetävän kummasti puoleensa.. Body on Duns Swedenin ihanaa retromallistoa. Reilua ja ekologista ainakin verkkosivujen mukaan =)
Hääpuku kesältä 2009
Vaikka tämä on jo ”vanha juttu” (kesältä 2009), niin pitää laittaa tännekin muutama kuva hääpuvustani. Ensimmäinen asia, minkä päätin hääpuvun suhteen, oli kangas. Halusin, että hääpukuni olisi raakasilkkiä. Alkujaan puvusta piti tulla kaksivärinen niin, että osa helmasta olisi ollut vihreä. Vihreä silkki kyllä ostettiin, mutta se jäi odottamaan muuta käyttöä (eihän sitä tiedä mahdunko ensi kevään juhlapäivänä mihinkään entiseen vaatteeseeni). Sekä pieni bleiseri – jota en lopulta käyttänyt häissä lainkaan – että itse mekko syntyivät yhdestä isosta kankaanpalasta. Puvun pohjana on Voguen kaavat, jotka tilasin Englannista, mutta muutin puvun yläosan halterneck-malliseksi – onneksi. Laihduin nimittäin jonkin verran viimeisinä häitä edeltävinä päivinä niin, että ilman niskalenkkiä olisin ollut todella vaikeuksissa. Takakeskisaumassa on piilotettu vetoketju pitämässä pukua kunnolla kiinni, mutta sen päälle laitettiin vielä nappilista, jonka jokaisen pienen napin päällystin silkillä ja ompelin sille ohuella merseroidulla puuvillalangalla pienen lenkin. Napit eivät siis olleet vain koristeena, vaan ne oikeasti piti laittaa jokainen yksitellen…
Neuletakki syysiltojen iloksi
Löysin Citymarketin alelaarista Novitan Varpu-lankaa. Ostin punasävyistä lankaa pari kerää eli 400 g. Netistä kyseisestä langasta ei löytynyt mitään tietoa, joten täytyi sitten tyytyä selaamaan neulelehtiä sopivan mallin toivossa. Suht samalla juoksevuudella ja puikkokoolla löytyikin ohje 1/2010 Modasta, ja pääsin aloittamaan neulomisen. Itse asiassa neulon tuota nyt yhden koon suuremmilla puikoilla kuin mitä vyötteessä neuvottiin, mutta se ei haitanne tällaisessa kevyessä liehuvaattessa 🙂 Neuletakista on tulossa väljä A-mallinen, joka kiinnitetään yhdellä isolla napilla edestä. Aika reippaasti tuo tuntuu nyt etenevän, kun alkuun pääsi. Neulominen onkin tällä hetkellä yksi niistä harvoista asioista, joita jaksaa tehdä. Päällä on nimittäin taas valtaisa räkätauti. Lämpö menee ylös alas ja koko ajan väsyttää. Tuntuu, ettei päässä liiku muu kuin räkä ja sekin huonosti. Omaksi puolustukseksi täytyy vielä mainita, että kuvan syväys on huonolla läppärillä ja kuumeisena tehty. Täytyy ehkä korjata se myöhemmin, kun itseäkin hävettää..
Kuuden euron bolero
Sain vihdoin valmiiksi jo aikaisin kesällä aloittamani boleron. Into ehti lopahtaa monta kertaa, mutta kyllähän se lopulta valmistui. Boleron hihoissa ja helmassa on pieniä hopeahelmiä lankaan pujotettuina ja muut osat ovat pitsineuletta. Reunat on huoliteltu virkkaamalla. Napin piti ensin olla vaalea, mutta valitsemani nappi olikin lopulta liian pieni, joten kaivoin kätköistä tuollaisen valtavan mustan möllykän. Ajattelin kyllä vaihtaa sen jossain vaiheessa helmenharmaaseen nappiin. Suurin syy napin vaihtamiseen on ehkä kuitenkin se, että näitä isoja mustia perintönappeja minulta löytyy kokonaiset kolme kappaletta, ja ajattelin käyttää ne jonain päivänä vaikkapa bleiseriin. Bolero on neulottu Novitan Rose-langasta ja sitä kului 3 kerää. Kovin hinnakasta tuosta ei siis tullut, sillä yhden kerän hinta oli Tarjoustalossa 2 €. Sen puoleen sillä ei kai ole väliä, että en erityisesti pidä boleroista 😀 Nyt työn alla onkin jo seuraava työ. Vuorossa on puuvillalangasta neulottu tunika. Siitä piti tulla kesäpaita jo täksi – vai onko se jo viime…
Jännittäviä keitoksia!
Innostuin taas eilen kerämään metsästä värjäystarpeita. Ajatuksena oli alkujaan etsiä värjäyssieniä, mutta eihän noissa meidän kuivissa metsissä mitään sieniä ole. Päädyinkin sitten omalla metsänomistajan luvallani kerätä värjäämistä varten jäkäliä. Toiseen pussiin sain 550 g hirvenjäkälää ja toiseen 130 g sormipaisukarvetta (alla olevassa kuvassa oikealla). Hirvenjäkälän kanssa ei ollut mitään ongelmaa, sitä kasvoi omalla kalliolla vaikka kuinka, mutta tuo karve sen sijaan olikin hieman haastavampi. Sormipaisukarve on nimittäin sitä jäkälää, jota kasvaa puiden oksilla.. Toisin sanoen sitä sai nyppiä loputtomasti, eikä painoa tullut millään. Kaiken kaikkiaan sitä olisi tarvittu jotain 700 g. Ajateltiin sitten käyttää tuo kerätty karve lisävärinä johonkin toiseen soppaan, näillä näkymin porkkanan naattien kanssa. Hirvenjäkälän Miska siisti ja pilkkoi kattilaan ja sitä keiteltiin siinä lauantaina sitten 2 tuntia. Haju oli uskomaton. Tosin pahempi se oli kyllä tänään. Hajun perusteella ei jäänyt epäselväksi, että jäkälät ovat lähempää sukua sienille kuin sammallille.Tänään hirvenjäkäläsoppa oli muuttunut limaiseksi ruskeaksi mössöksi, joka haisi…
Hilma pihakissa
Hilma kävi rokotuksessa 10.8. ja nyt se on saanutkin ulkoilla enemmän. Se on kulkenut mukana joka paikkaan ja ollut muutaman yön jo mumminkin luona, ihan ongelmitta. Ainut pelottava asia siellä on koira. Ilmeisesti jo Sebun haju saa sen varautuneeksi ja Hilma viettääkin suurimman osan vierailuajoistaan sohvien ja pöytien alla, mahdollisimman hiljaa ja huomaamattomana. Myös lapset ovat lähes yhtä pelottavia kuin koirat. Aikuisten seurassa paniikkia syntyy vähän harvemmin. Kuitenkin myös kotona Hilma saattaa majoittua mistä syytä milloinkin sohvan tai kaapin alle kyyristelemään. Kiinni se ei silloin anna ja pakenee meitä. Mutta sitten toisena päivänä Hilma makaa pitkänä pötkönä omalla paikallaan olohuoneen sohvalla ja rukki lähtee käyntiin heti, kun kissan viereenkään menee. Mun päivitellessä kissan toimintaa Miska kuitenkin kommentoi, että miksi mä sitten pienenä leikin pikkueläimillä yksin kaapissa.. Että kai sitä emäntä sitten muistuttaa kissaansa ja toisin päin. Olenhan minäkin toisena päivänä sosiaalisempi kuin toisena… Näissä kuvissa Hilma tarkkailee kotipihaa. Se ei…
Viimeisen kesälomaviikonlopun puuhasteluja
Viimeinen kesälomaviikonloppu herätti taas ompeluhimon. Koneet olivat tanssipuvun ompelun jäljiltä jääneet keittiön pöydälle levälleen, joten kynnys aloittamiseen oli riittävän matala. Päätinkin ommella ompelukoneelle ja saumurille suojahuput, kun kerta siinä pöydällä vielä pölyttyivät. Ompelukone, joka kuvassa on vasemmalla, sai olohuoneen verhonjämistä hienon suojahupun vanhan muovirepaleen tilalle. Mummin perintösaumurin huppu ei sitten ollutkaan niin yksinkertainen. Ihme ulokkeita joka suuntaan. Tein sitten hupusta melko suoraviivaisen ja jätin turhat mittailut väliin. Saumurilla oli aiemmin suojanaan vain repeillyt ja revitty muovipussi ja poljinkin oli aina hukassa. Nyt suojahupussa on sivutasku, johon sähköjohdot ja poljin kätevästi sujahtavat. Vielä, kun koneeseen saisi jotenkin jälkiasennettua roskankerääjän, se olisi oikein hyvä. Tänään katselin pöydälle jääneitä tilkkuja ja mietin, josko vihdoin olisi aika tehdä se nuppineulatyyny, josta ole haaveillut jo vuosia. Aiemman tein joskus liki kymmenen vuotta sitten, kun sain ompelukoneeni. Se oli niin lituska jo alunperin, että tavalliset pikkuneulatkin pistelivät tyynyn läpi puhumattakaan pitkistä nuppineuloista. Nyt kaikki neulat on…