Lauantai Korteniemen perinnetilalla

8/01/2010

Aamu käynnistyi valtavalla allergiakohtauksella, sillä en ollut muistanut syödä antihistamiineja eilen (enkä ehkä toissapäivänäkään). Aluksi ajatus rukiin puintiin lähtemisestä tuntuikin siksi melkein pelottavalta. Lähdimme kuitenkin aamupäivällä Korteniemen perinnetilalle Tammelaan. Automatkan aikana histamiinit alkoivat jo purra ja Forssan lähestyessä henki kulki jo.


Korteniemen perinnetilalla oli tänään ohjelmassa perinteinen rukiin leikkuu. Saapuessamme Korteniemeen taivaalta tihuutteli kuitenkin vettä. Tupa oli täynnä soppaa ja puuroa maistelevia talkoolaisia ja turisteja sadetta pitämässä. Savusaunan lämmittäminenkin oli vielä kesken, joten saunomisellakaan ei voinut päivää aloittaa. Päädyimme sitten jonon jatkona kahvittelemaan kunnon pannukahvit mustikkapiirakan kera.

Rukiin leikkuuta odotellessa kävimme pienellä pihakierroksella. Huussin takaa löytyikin komean kokoisia kanoja ja pari kukkoa. Kunnioitusta herättävän suuret kanat käyskentelivät pihan perällä vapaasti, vain kukko oli niitä siellä paimentamassa. Aidan takana näkyi muutamia lampaita ja pari karitsaa päiväunilla, mutta vuohia tilalla ei tällä kertaa tainnut olla. Kaikki perinnetilan eläimet ovat vanhoja suomalaisia maatiaisrotuja. Samoin viljeltävät kasvit ovat perinteisiä vanhoja lajikkeita.  Ruispellosta löytyi myös villi pieni aurankukka!

Pian ulkona paistoikin taas aurinko ja talon väki päätti, että pellolle voidaan kyllä lähteä. Pieni alapelto niitettiinkin isolla porukalla yhdessä hujauksessa ja lainehtiva ruispelto muuttui muutamaksi kuhilaaksi. Yllä olevassa vasemman puoleisimmassa kuvassa takanani näkyy valmis kuhilas.
Sain ensikosketuksen sirpin käyttöön jo muutama viikko sitten omalla heinäpellolla, mutta silloin sen käyttö ei juuri luonnistunut. Nyt avulias partaveikko Antero neuvoi minua sirpin käytössä ja puuha muuttui heti huomattavasti helpommaksi, vaikka tuima työskentelyilme kertookin jotain muuta.. Työn valmistuminen kuitenkin selkeästi palkitsi tekijänsä! Keräsimme lopuksi pellolta irtotähkiä, jotta voimme sitten syksyllä kylvää Aunuksen ruista omallekin pellolle.
Rukiin leikkuun jälkeen sauna olikin sopivan lämmin ja pinkaisimme savusaunan löylyihin ensimmäisten joukossa. En ollut koskaan ennen käynyt savusaunassa ja pimeys ja yleinen kuumuus yllättikin ensin. Ensimmäiset kymmenisen minuuttia savun haju pisteli keuhkoissa, mutta sitten siihenkin tottui. Todellinen kesäloman tuntu tuli, kun tulikuuman savusaunan jälkeen pulahti viileään Liesjärveen kroolailemaan.

Savusaunassa oli kirjaimellisesti tiivis tunnelma. Pimeässä istuttiin kankku kankun kyljessä kiinni ja hikoiltiin. Puheen sorina hiljeni vain löylyjen ajaksi. Välillä ovesta kurkisti joku utelias turisti, mutta harva uskalsi tulla kovin pitkälle pilkkopimeään saunaan. Vielä kotimatkallakin ihossa tuntui vieno savun haju. Upea kesä!

Saatat pitää myös näistä

0 kommenttia