Kuukausittaiset arkistot: elokuu 2010

Innostuin taas eilen kerämään metsästä värjäystarpeita. Ajatuksena oli alkujaan etsiä värjäyssieniä, mutta eihän noissa meidän kuivissa metsissä mitään sieniä ole. Päädyinkin sitten omalla metsänomistajan luvallani kerätä värjäämistä varten jäkäliä. Toiseen pussiin sain 550 g hirvenjäkälää ja toiseen 130 g sormipaisukarvetta (alla olevassa kuvassa oikealla). Hirvenjäkälän kanssa ei ollut mitään ongelmaa, sitä kasvoi omalla kalliolla vaikka kuinka, mutta tuo karve sen sijaan olikin hieman haastavampi. Sormipaisukarve on nimittäin sitä jäkälää, jota kasvaa puiden oksilla.. Toisin sanoen sitä sai nyppiä loputtomasti, eikä painoa tullut millään. Kaiken kaikkiaan sitä olisi tarvittu jotain 700 g. Ajateltiin sitten käyttää tuo kerätty karve lisävärinä johonkin toiseen soppaan, näillä näkymin porkkanan naattien kanssa. Hirvenjäkälän Miska siisti ja pilkkoi kattilaan ja sitä keiteltiin siinä lauantaina sitten 2 tuntia. Haju oli uskomaton. Tosin pahempi se oli kyllä tänään. Hajun perusteella ei jäänyt epäselväksi, että jäkälät ovat lähempää sukua sienille kuin sammallille.Tänään hirvenjäkäläsoppa oli muuttunut limaiseksi ruskeaksi mössöksi, joka haisi…

Lue Lisää

Hilma kävi rokotuksessa 10.8. ja nyt se on saanutkin ulkoilla enemmän. Se on kulkenut mukana joka paikkaan ja ollut muutaman yön jo mumminkin luona, ihan ongelmitta. Ainut pelottava asia siellä on koira. Ilmeisesti jo Sebun haju saa sen varautuneeksi ja Hilma viettääkin suurimman osan vierailuajoistaan sohvien ja pöytien alla, mahdollisimman hiljaa ja huomaamattomana. Myös lapset ovat lähes yhtä pelottavia kuin koirat. Aikuisten seurassa paniikkia syntyy vähän harvemmin. Kuitenkin myös kotona Hilma saattaa majoittua mistä syytä milloinkin sohvan tai kaapin alle kyyristelemään. Kiinni se ei silloin anna ja pakenee meitä. Mutta sitten toisena päivänä Hilma makaa pitkänä pötkönä omalla paikallaan olohuoneen sohvalla ja rukki lähtee käyntiin heti, kun kissan viereenkään menee. Mun päivitellessä kissan toimintaa Miska kuitenkin kommentoi, että miksi mä sitten pienenä leikin pikkueläimillä yksin kaapissa.. Että kai sitä emäntä sitten muistuttaa kissaansa ja toisin päin. Olenhan minäkin toisena päivänä sosiaalisempi kuin toisena… Näissä kuvissa Hilma tarkkailee kotipihaa. Se ei…

Lue Lisää

Viimeinen kesälomaviikonloppu herätti taas ompeluhimon. Koneet olivat tanssipuvun ompelun jäljiltä jääneet keittiön pöydälle levälleen, joten kynnys aloittamiseen oli riittävän matala. Päätinkin ommella ompelukoneelle ja saumurille suojahuput, kun kerta siinä pöydällä vielä pölyttyivät. Ompelukone, joka kuvassa on vasemmalla, sai olohuoneen verhonjämistä hienon suojahupun vanhan muovirepaleen tilalle. Mummin perintösaumurin huppu ei sitten ollutkaan niin yksinkertainen. Ihme ulokkeita joka suuntaan. Tein sitten hupusta melko suoraviivaisen ja jätin turhat mittailut väliin. Saumurilla oli aiemmin suojanaan vain repeillyt ja revitty muovipussi ja poljinkin oli aina hukassa. Nyt suojahupussa on sivutasku, johon sähköjohdot ja poljin kätevästi sujahtavat. Vielä, kun koneeseen saisi jotenkin jälkiasennettua roskankerääjän, se olisi oikein hyvä. Tänään katselin pöydälle jääneitä tilkkuja ja mietin, josko vihdoin olisi aika tehdä se nuppineulatyyny, josta ole haaveillut jo vuosia. Aiemman tein joskus liki kymmenen vuotta sitten, kun sain ompelukoneeni. Se oli niin lituska jo alunperin, että tavalliset pikkuneulatkin pistelivät tyynyn läpi puhumattakaan pitkistä nuppineuloista. Nyt kaikki neulat on…

Lue Lisää

Urho-kissa muutti meille Mynämäen Kivikylän lapsuudenkodistaan 12-viikkoisena taaperona sunnuntaina 1.8. Kisu ei vaikuttanut ollenkaan nimensä mittaiselta mieheltä, mutta syykin paljastui meille viikon mittaan. Aluksi Urho pelkäsi meitäkin ja vietti mieluiten aikaansa sohvan alla. Torstai-iltana aloimme pohtia miten kissan sukupuolen näkee. Google osasi kertoa ihan havainnoivien kuvien avulla miltä näyttää poika- ja tyttökissan hännän alla. Sohvan hämärissä ihmettelimme Urhon hännän alusta ja lopulta meidän piti viedä kisu keittiön työvalon alle. Ja kyllä. Meidän Urho onkin tyttö. Aloimme käydä läpi tyttöjen nimiä. Ei nyt sentään voi Manu-äidillä olla Urho-tytärtä… Tänä aamuna Urho muuttui Hilmaksi pitkien pohdintojen päätteeksi.

Aamu käynnistyi valtavalla allergiakohtauksella, sillä en ollut muistanut syödä antihistamiineja eilen (enkä ehkä toissapäivänäkään). Aluksi ajatus rukiin puintiin lähtemisestä tuntuikin siksi melkein pelottavalta. Lähdimme kuitenkin aamupäivällä Korteniemen perinnetilalle Tammelaan. Automatkan aikana histamiinit alkoivat jo purra ja Forssan lähestyessä henki kulki jo. Korteniemen perinnetilalla oli tänään ohjelmassa perinteinen rukiin leikkuu. Saapuessamme Korteniemeen taivaalta tihuutteli kuitenkin vettä. Tupa oli täynnä soppaa ja puuroa maistelevia talkoolaisia ja turisteja sadetta pitämässä. Savusaunan lämmittäminenkin oli vielä kesken, joten saunomisellakaan ei voinut päivää aloittaa. Päädyimme sitten jonon jatkona kahvittelemaan kunnon pannukahvit mustikkapiirakan kera. Rukiin leikkuuta odotellessa kävimme pienellä pihakierroksella. Huussin takaa löytyikin komean kokoisia kanoja ja pari kukkoa. Kunnioitusta herättävän suuret kanat käyskentelivät pihan perällä vapaasti, vain kukko oli niitä siellä paimentamassa. Aidan takana näkyi muutamia lampaita ja pari karitsaa päiväunilla, mutta vuohia tilalla ei tällä kertaa tainnut olla. Kaikki perinnetilan eläimet ovat vanhoja suomalaisia maatiaisrotuja. Samoin viljeltävät kasvit ovat perinteisiä vanhoja lajikkeita.  Ruispellosta löytyi myös…

Lue Lisää

5/5