Pitsiä hartioille
Aika monta viikkoa sain kulutettua tämän pitsihuivin seurassa, mutta tulihan se lopulta valmiiksi – eikä päivääkään liian myöhään! Huivi on neulottu Novitan Tico Tico -langasta, jota löysin muutaman kerän syksyllä Citymarketin alelaarista. Huiviin kului yksi kokonainen kerä ja pikkupätkä toisesta kerästä. Hintaa tälle tuli siis pari kolme euroa, jos sitäkään. En edes muista enää, mitä nuo langat maksoivat. Liukuvärjätty lanka arvellutti vähän, mutta ihan jänskä tuosta tuli. Varmaan näyttää vielä paremmalta käytössä, kun huivi on käärittynä päälle. Huivia neulottiin kolmeen suuntaan ja yläreuna virkattiin, joten liukuvärit vaihtavat muutamaan kertaa suuntaa 🙂 Näin jälkikäteen ajatellen olisin voinut valita helpomankin mallin. Vaikka tuo oli periaatteessa ihan yksinkertainen, moneen suuntaan neulominen vaati sen verran ajattelutyötä, ettei samaan aikaan oikein voinut esimerkiksi katsoa televisiota..
Musta puku pienen pojan makuun
Ylihuomenna pitäisi lähteä häitä juhlimaan, eikä pojalla ollut mitään uutta päällepantavaa. Olihan se sitten tartuttava kangaskasaan ja saumuriin ja hurautettava kasaan uusi vaatekerta. Pääosassa on musta collegekangas ja mausteena on käytetty Ikasyriltä ostettua pupukangasta (joka valitettavasti on myyty loppuun!). Kaavaat pukuun poimin Suuri Käsityö-lehdestä numero 9/2010. Simppelit peruskaavat, jotka kuitenkin tuntuivat toimivan ihan hyvin. En tosin noudattanut kaavoja ihan täysin. Kaavoissa yläosa ei ole edestä auki ja taskutkin ovat erilaiset. Housujen takapuoleen kokeilin taas applikointia. Tällä kertaa tein ohjeiden mukaan, sain tukikankaan kiinnittymään kunnolla ja käytin taustalla myös repäisykangasta. Ei se kovin suuri ihme taida olla, että tällä kertaa applikointi oli tuhat kertaa helpompaa kuin aiemmin! Muistin jopa kiinnittää kokomerkin ja pesuohjeenkin mukaan 🙂
Iloisiin uniin
Havahduimme eilen akuuttiin yöpukupulaan, kun toisteksi viimeinen puhdas yöpuku oli päiväunien jäljiltä märkä. Koska kotoa sattui löytymään ihania trikookankaita, päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja ommella Vilholla uuden yöpuvun. Tämä on taas tällainen harjoituskappale. Koskahan nämä alkavat onnistua niin, että kehtaan tehdä muillekin?! Toivottavasti joskus.. Noh, peitetikki aiheutti – jälleen kerran – ongelmia. Ihan kohtullisen siisti tuosta silti tuli, vaikka yläosaan tuhraantui luvattoman kauan aikaa. Housut sen sijaan hurautin kasaan muutamassa minuutissa. Sekä kalastavat karhut että raitakangas ovat Ikasyrin valikoimista. Pesin kankaat etukäteen varmuuden vuoksi, sillä olin lukenut noiden mahdollisesti kutistuvan reilusti. Minun kankaani eivät kuitenkaan kutistuneet miksikään 40 asteen pikapesussa. Aika viehkeä tästä lopulta tuli, toivottavasti tässä unetkin ovat iloisia!
Välikausihaalarit takkikankaanjämistä
Olen etsinyt sopivan näköistä ja sopivan hintaista välikausihaalaria Vilholle jo jonkin aikaa. Yksi Reiman ihanuus tuli Pikkusiili-kirppiksellä vastaan, mutta se oli hintalaputon ja väärän myyjän paikalla, joten haalaria ei voitu myydä. Prismassa tuijottelin Cirafin kolmenkympin haalareita, mutta niistä taas ei ollut tarpeeksi isoa kokoa jäljellä.. Jossain vaiheessa ajattelin jättää koko välikauden huomioimatta ja odotella Talvea. Ja mitäs vielä! Nyt on marraskuu ja ulkona kymmenen astetta plussaa! On aivan turha kuvitella pukevansa tuolle pienelle hikipallolle minkäänlaista toppahaalaria näillä lämpötiloilla. Lopulta luovutin, piirsin Ottobresta (4/2009) kaavat ja leikkelin kappaleiksi kantotakista ylijääneen kankaan. Taskut eivät ihan onnistuneet mallinmukaisiksi, mutta se ei haittaa ainakaan minua 🙂 Haalarit ovat kokoa 86, joten kaiken järjen mukaan niiden pitäisi mahtua Vilholle vielä keväälläkin. Ruskea kangas on siis laminoitua mikrokuitukangasta ja vuori osittain tikkikangasta, osittain (bambu)interlocktrikoota. Tikkikangasta on vyötäröleikkauksesta vähän polvien alapuolelle asti. Vilholla on ennestään yksi tuulitakki, jota voi sitten pitää näiden haalareiden kanssa. Sitä paitsi takin…