Anoppi oli vielä joululahjaa vailla, joten päätin neuloa hänelle pikapikaa kynsikkäät. Langaksi valikoitui Novitan Puron Pakkasyö, sillä sitä sattui löytymään varastoista. Neuloin näitä ensin keltaisesta Nallesta, mutta tajusin käsineen puolessavälissä, että kuvio oli vasemman käden käsineestä, peukalo oikeasta.. Purin siis käsineen ja etsin paksumman langan, jotta ehtisin saada käsineet valmiiksi joulun pyhien aikana.

Nämä on sovellettu Moda-lehden (5/2011) mallista Punaiset palmikkoneuleiset kädenlämmittimet. Kämmenpuolen sileä neule unohtui (sielläkin on lettejä), varsi on lyhyempi sekä kuvioita ja silmukoita vähemmän. Peukalon lisäyksetkin aloitin väärässä kohtaa, joten eipä näissä paljoa ole samaa alkuperäisen mallin kanssa :)

Olen jo useamman vuoden ajan tehnyt joulukukka-asetelman itselleni ja äidilleni. Tänä vuonna asetelman teko jäi taas kerran vähän myöhäiseksi, ja tein kukkakorin vasta joulupäivänä. Äiti sai valita ostamistani kukista mieluisat, loput jäivät odottamaan omaa koriani.
Kuten yleensäkin, käytin tähänkin koriin aiemmilta vuosilta säästettyjä tarvikkeita. Hakiessani koria äitini varastosta silmiini osui joskus vuosia sitten tekemäni viinipullonkorkkikranssi. Kranssi oli kuitenkin vuosien saatossa hajonnut osittain. Koska en ollut tänäkään vuonna muistanut ajoissa hakea (omasta) metsästä jäkälää, minun piti keksiä jotain sen korvikkeeksi. Näin syntyikin sitten kukkakorin moderni versio, oikein onnistunut sellainen. Pieneen joulupuuhun tein kullanvärisestä kimallepaperista tähden ja oksille huovutin villalangasta pieniä joulupalloja.

Kotikuusemme sai tänä vuonna vain muovipalloja ja huopakoristeita innokkaan alle kaksivuotiaan koristelijan vuoksi. Ostin kauniin koristesavikuusen Nousiaisten vanhan aseman joulumyyjäisistä ja kaupanpäälliseksi sain viisi savisydäntä. Leikkasin savisydämien seuraksi punaisesta huovasta sydämiä ja laitoin näille vihreän pellavanarun ripustusnaruksi. Oikein sieviltä ne kuusessa näyttävät varsinkin, kun kaverina on (muistaakseni) Mynämäen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen viime vuoden joulumyyjäisistä ostamani valkoiset huopasydämet.

Käpyseni-jersey on odottanut muodonmuutosta kankaasta paidaksi jo pidempään. Tämä oli oikeastaan tilaustyö, sillä äitini toivoi paitaa jo syksyllä. En kuitenkaan ikinä ehtinyt ommella sitä, joten projekti siirtyi ja siirtyi..

Noshin iki-ihanaa kettukangasta himoitsin jo sen tullessa alkujaan myyntiin, mutta saituuksissani en sitä raaskinut ostaa. Myöhemmin kankaan hinta nousi kangashamstereissakin pilviin, ja luovuin koko ajatuksesta. Vähän ennen joulua kangasta ilmeistyi 2-laatuisena Noshin omaan verkkokauppaan, enkä enää harkinnut kankaan ostamista hetkeäkään. Tämä kettu on kuin tehty miehelleni :) En tiedä, mikä tästä tekee 2-laatuisen. En löytänyt mitään vikaa kankaasta – joskaan en sellaista kovasti etsinytkään.

Äitini käpypaitaan käytin kaavojen pohjana oman paitani raglankaavaa. En tiedä, voiko tätä enää samoilla kaavoilla piirrettynä, sillä muutokset olivat melkoisia :) Helmaan piirsin ensin oravan jo toisenkin, mutta ne olivat kaikki rumia, joten päädyin lopulta käpyyn, jonka applikoin ruskeasta velourista.

Mieheni kettu-t-paita on samalla hyväksi havaitulla SK:n kaavalla tehty kuin aiemmatkin paidat. Nyt noita t-paitoja alkaakin jo olla tarpeeksi, ja seuraavana minun pitää alkaa ajatella farkkuja tai collegapaitoja – jos uskallan :)

En tiedä, miksi alkujaankaan ostin keltaisen Käpyseni-joustofroteen, sillä en koskaan pitänyt siitä. Värikin oli kylmä keltainen, joka ei lämmitä minua pätkän vertaa. Jouluompelusten lomassa löysin kankaan ja mietin, miltä se näyttäisi värjättynä. Kotoa löysin yhden paketin Nitron punaista väriä ja päätin kokeilla. Ei kangas nyt minusta paljoa rumemman värikseksikään voinut enää muuttua.

Kun nostin kankaan ulos pesukoneesta, näin sen välittömästi jouluvaatteena. Oranssihan tämä on ja pinnassa jännä keltainen hohde, mutta käpyineen kaikkineen se on kuin tehty jouluvaatteita varten! Tonttumyssy Vilholta puuttui joka tapauksessa, eikä housujakaan ole koskaan liikaa.

Housujen kaavat ovat samat kuin edellisissäkin joustishousuissa (OB 6/2011), tonttulakki on leikattu oman lakkini mallilla. Joustis on Käpyseltä, resori Majapuulta. Kulkunen löytyi askartelukaapista, jostain se on irronnut/irrotettu :)

Piirsin tämän omenankukan alkujaan Ompeluelämää-ryhmän kuosikilpailua varten, mutta en koskaan saanut sitä valmiiksi. Nyt kuitenkin keksin käyttötarkoituksen tälle. Olen pitkään ajatellut blogin olevan kylmä ja kolkko, mutta en ole saanut aikaseksi tehdä mitään asialle. Nyt sitten joulun kunniaksi blogini sai näin ihanan keväisen ilmeen :)

Yksi Vilhon ensimmäisistä oma-aloitteisista sanoista oli Raa Raa, kun telkkarista tuli yllättäen Raa Raa -leijonapiirretyn tunnusmusiikki. Siispä päätin, että hän saa joululahjaksi leijonapaidan! Piirsin leijonan nettikuvan perusteella ja trikoopalat löytyivät tilkkalaatikostani. Harkitsin pitkään itse paidan kankaita, mutta lopulta voiton vei muistaakseni Myllymuksuilta joskus ajat sitten hankittu raitajersey. Ruskean jerseyn hankintapaikkaa en muista, resorit ovat Hannan Kankaan sinapinväristä resoria. Tästä tuli niin ihku. Olispa jo joulu, niin näkisi, mitä lahjan saaja tästä tykkää :)

Tänään oli surullinen olo. Mikäs auttaisi ikävään oloon ja päivään paremmin kuin ihana vaaleanpunainen kukkamekko? - Ei mikään! Niinpä menin ja ompelin sellaisen.

Silmiini osui tuossa yksi päivä Unikuun terapiahuoneen jakama linkki, jonka takaa löytyi tämäntyyppisiä huopatähtiä/kukkia. Tein ensin tuon oikeanpuoleisen, mutta sakarat ovat kovin heiveröiset. Kuusisakarainen on selvästi tukevampi, ja onhan se kauniimpikin :) Näitä tarvii kyllä varmaan tehdä vielä muutama lisää! Ihanaa välipalapuuhailua tällainen pieni askartelu, kun ei enää tarvi noita pitsejäkään virkkailla.

Näin tämän ihana tunikan ja sain vision.

Kaavojen pohjana käytin aiemmin ompelemani tunikan kaavaa. Pituutta lisäsin niin paljon kuin kankaassa oli mittaa ja rintojen alle lisäsin poikkisauman ja sisäänotit. Poikkisauma tuli kuitenkin väärään kohtaan, liian alas. Ainoana ratkaisuna ongelmaan näin pitsin, mustan pitsin.

Koska minulla ei ole pitsejä, päätin virkata sellaisen. Mikäs sen kätevämpää?










Erityisesti, kun aikaa on vähän ja tekemistä suhteellisen paljon, kannattaa tosiaan valita mahdollisimman hidas tekniikka. Onneksi rakas äitini ilmoittautui vapaaehtoiseksi pakkotyöhön ja virkkasi avukseni helman leveän pitsin.

Tossut jäivät vielä ilman pitsejä, sillä minun täytyy vielä vähän pienentää niitä. Tossuissa on vuorina fleeceä ja pohjassa 90-luvulla ostettua kohopainettua velouria.

Lanka-arkusta löytyi sopiva puuvillalanka ja netistä englanninkielinen ohje. Syötävän ihana vadelmaneulos on Majapuulta ja tunikan kaavat Ottobresta 5/2012. 

Ensin oli ajatus punaisista housuista, jotka sopisivat merirosvopaidan kanssa. Ompeluhuoneessa silmiini osui ihana velour, joka myös sopi täydellisesti punaiseen joustikseen. Sitten muistin, että ostin punaisen joustiksen Fabriinalta erityisesti autokorjaamopaitaa varten. Tällainen soppa siitä sitten syntyi:
Ostin sieniretkivelourin Seliasta lokakuun alkupuolella. Siitä lähtien olen pyöritellyt ja siirrellyt sitä laatikosta toiseen. En sittenkään rakastunut tähän kankaaseen kankaana. Nyt vaatteena asia onkin taas toisin :) Olen ajatellut tämän Vilhon joulusetiksi. Voi olla, että ehdin vielä keksiä jotain muutakin, mutta tämä on kyllä aika sievä setti, lämmin ja pehmeä.
Kuvittelin autokorjaamon riittävän paitaan. Tietenkään se ei riittänyt. Onneksi punaista oli kuitenkin vielä jäljellä, mutta resori sen sijaan ehti loppua kesken. En ole täysin varma, miten paljon pidän tuosta punaisesta autokorjaamon rinnalla, mutta ehkäpä se tästä.. Jos saan tässä lähiaikoina ostetuksi pippurinruskeaa resoria, saatan vaihtaa nuo hihansuut. En ole niistäkään ihan varma. Ainut, mistä tässä setissä olen varma, on se, että tuo (Majapuun) autokorjaamojoustis on ihan syötävän ihanaa!

Toivottavasti merirosvopaita ei ole liian lapsellinen 5-vuotiaalle kummipojalleni. Paketista ei edes tule pehmeä, kiitos puuseppämieheni, joten voi olla, että se jopa avataan ihan mielellään :) Ajattelin nyt periaatteistani poiketen paljastaa tämän joululahjan blogissa, vaikka säästänkin muut jouluun. Tähän pakettiin tulee muutakin mukaan, joten se ei nyt ole niin tarkkaa.

Toinen paita on siis kokoa 122 ja toinen 98. Isompi on kummipoika-serkkupojalle ja toinen omalle pojalle. Ainut ero paidoissa on se, että isommassa on selkämyskin pääkallokangasta, kun pienemmässä selkä on raitakangasta. Myös applikaatiot ovat vähän erikokoisia. Merirosvopaitojen pääkallo- ja raitakangas ovat Fabriinasta, applikointi on valkoista collegea, joka on epäilemättä Jätti-Rätistä peräisin. Olen aivan hullaantunut applikointiin sen jälkeen, kun kokeilin ensimmäisen kerran (kunnollista) kaksipuoleista tukikangasta. Ihan mieletöntä, miten helpoksi joku asia voikin muuttua, kun on oikeat välineet!
Tämä toinen setti syntyi ikään kuin sivutuotteena. Olin kuvitellut ostaneeni iki-ihanaa Ikasyrin leijonatrikoota pyjamaan, mutta eihän siitä tullutkaan kuin pelkkä paita ja sekin vain juuri ja juuri. Kävin jo netissä napsuttelemassa lisää kangasta, mutta sitten päätin kaivaa kangasvarastoni läpi vielä kerran. Varastosta löytyikin Michasilta tilaamaani tähtikangasta, joka oli täsmälleen sävy sävyyn leijonien kanssa.

Sekä merirosvopaidoissa että leijonapyjamassa tikkaukset ovat vähän rumat. Saumurini teki tenän ja se on nyt maahantuojalla huollossa. Lainakoneina minulla on äitini saumuri ja ompelukone - molemmat epäilemättä 80-luvulta... En siis ole vielä löytänyt täysin sopivia säätöjä kaksoisneulalle, joten tikkaukset ovat vähän niin ja näin.

Tein Vilholle joskus aikoja sitten Metsolan joustofrotee-Blossomista haalarin, jonka jälkeen kangasta jäi vielä suikale jäljelle. Kuvittelin alkujaan tekeväni siitä itselleni paidan, mutta eihän se sellaiseen riittänyt. Ei oikein huvittanut alkaa tehdä siitä mitään enää Vilhollekaan. Kangas siis jäi marinoitumaan laatikkoon.

Eräänä marraskuisena päivänä näin kuvan tästä ihanasta mekosta Facebookin Ompeluelämän seinällä. En raaskinut heti leikellä omaa Metsolaani, joten hauduttelin ideaa mielesssäni jonkin aikaa. Lopulta leikkasin palasen pystysuunnassa kahtia, ompelin päät yhteen, saumuroin helman ja mittasin sopivan resorin. Pituudeltaan tämä on nyt ihan käyttövaate. Suunnitteluvaiheessa resorin oli tarkoitus tulla lantiolle, mutta se näyttikin paljon paremmalta, kun mekon veti ylös vyötärölle asti. Joustiksen yläreunaan olisi kannattanut ommella muutama sisäänotti, mutta menee tämä näinkin. Kelpo mekko tuli, se pääsi heti käyttöön :)

Minä jo mietin tämän valmistuttua, että jaahas, kai se on pakko purkaa ja virkata uusiksi. Eihän siitä tullut lainkaan sellainen kuin piti.

Reunat mutkittelevat, eikä keskikohdan reikäkuviokaan tullut keskelle. Kooltaan tuo on liian pieni, eikä se kovin kauniskaan ole.

Vaan sitten päätin, että jospa kokeilen sitä uudelle paikalle, eri huoneeseen kuin alkujaan. Ja kas, sehän on ihan sievä makuuhuoneessa.



Makuuhuoneen ulkoseinänpuoleinen lattia on jumalattoman kylmä näin talvisaikaan. Itse en astu vapaaehtoisesti tuolle reunalle huonetta paljain jaloin, mutta Vilho tulee joka viikonloppuaamu tuohon kävelemään, sytyttämään valon ja laittamaan radion päälle.

Nyt ei siis Vilhonkaan varpaat enää palellu kylmällä lattialla. Paikkana tuo on niin huomaamaton, että rumempikin matto kelpaa.

Mutta summa summarum ja note to myself. Älä virkkaa enää suorakulmionmallista mattoa. Nämä näyttävät - minun tekeminäni - hyviltä vain ympyränmuotoisina.

Olihan Vilhon jo aika saada oma joulukalenteri. En viitsinyt vielä lähteä tekemään 24 pussia vaan päätin, että  yksi riittää. Pienempi talo oikealla on siis Vilhon tonttutalo. Talo on siis pussi, jonne voi laittaa joulukortit tai kalenteriyllätyksen. Tosin kortit eivät kyllä mahtuneet kunnolla tuohon pienempään...

Onneksi tein näitä kaksi, sillä tuo isompi on enemmän ja vähemmän epäonnistunut. Sydäntasku on suorastaa ruma. Se saa nyt toimittaa joulukorttien keräilypussin virkaa, pienemmästä löytyy Vilholle joka aamu joku pieni yllätys ja sydäntaskusta sitten toinen pienempi - tänä aamuna xylitol-pastilli.

Sain tämän idean blogista, jota en enää löytänyt. En siis muista, kenen blogista tämän bongasin. Jos joku tunnistaa, niin vinkkaapa minulle, niin linkitän alkulähteen tähän. Minusta tämä oli kerta kaikkiaan oiva joulukalenteri alle 2-vuotiaalle, joka ei edes tiedä, mikä joulu on.

Sitten haasteeseen. Ensin haasteen säännöt:

Kiitä ja linkitä bloggaaja jolta sait tämän haasteen. Jokaisen haastetun henkilön täytyy vastata 11 kysymykseen jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa. Valitse sitten viisi uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä jolta sait tämän.

Tässä minulle esitetyt kysymykset vastauksineen:

1. Milloin käsityöharrastuksesi alkoi?
Olen askarrellut, virkannut ja ommellut suunnilleen niin kauan kuin muistan. Pienenä ompelin mm. barbinvaatteita. Ekalla luokalla virkkasin itselleni koulun käsityötunnilla ihan sopivankokoiset lapaset :) Käsityöharrastuksen olen perinyt äidiltäni (ja mummiltani). Lapsuuteni kuljin äidin tekemissä vaatteissa, teini-iässä aloin itse ommella vaatteitani.

2. Milloin teet käsitöitä? 
Nykyään käsityöhetket sijoittuvat pojan päiväuniaikaan tai iltamyöhälle ja enimmäkseen viikonloppuihin käytännön syistä.

3. Missä ompelet? 
Yleensä ompeluhuoneessani, mutta joskus kannan koneet keittiönpöydälle ja esitän sosiaalista.

4. Missä säilytät kangasvarastojasi? (mahdollisesti kuva? :D) 
Kankaani ovat muovilaatikoissa ympäri työhuonettani. Huone on aina niin kauheassa kaaostilassa, etten halua julkaista kuvia ;) Täältä löytyy kuitenkin suht ajantasainen kuva.

5. Käytätkö nuppineuloja? 
Käytän. Ainut poikkeus on trikoiset lastenvaatteet, esim paidat, joihin nuppareita ei tarvita. Esim. pojan välikausitakin hupun kiinnittämiseen kului neulatyynyllinen nuppineuloja :)

6. Koska viimeksi teit jotain itsellesi? 
Tein viime kuussa itselleni farkut.

7. Mitä haluaisit tehdä itsellesi?
Kevättakin. Sellaisen ihanan puuvillatakin kauniista kuviollisesta kankaasta.

8. Mikä on ollut haastavin käsityöluomuksesi? 
Hmmm.. oma hääpuku oli melko haastava, sillä sen oli pakko onnistua :) Lisäksi kaavoja täytyi muokata reilusti.

9. Minkä käsitöihin liittyvä vinkin haluaisit jakaa muille? 
Applikointiin kannattaa käyttää KUNNOLLISTA kaksipuoleista liimakangasta (esim Vlieseline). Itse taistelin turhan kauan huonoilla tarvikkeilla.

10. Missä haluaisit kehittyä käsitöiden saralla? 
Tarvitsisin uskallusta ja taitoa lähteä muokkaamaan/piirtämään kaavoja. Perusmuokkaukset vielä sujuvat, mutta en uskalla/jaksa lähteä muuttamaan valmiita kaavoja sen enempää.

11. Milloin viimeksi istuit ompelukoneen ääressä? 
Viime yönä.


Teiltä kysyisin seuraavaa:
1. Miten pitkään olet harrastanut käsitöitä?
2. Ovatko käsityöt sinulle ammatti tai haluaisitko niiden olevan?
3. Mikä oma käsityösi on ollut sinulle rakkain/mieluisin?
4. Ompeletko valmiilla kaavoilla, piirrätkö kaavasi itse vai käytätkö kaavoja lainkaan?
5. Mitä käsitöihin liittyviä koneita omistat?
6. Missä käsitöihin liittyvässä koet olevasi erityisen hyvä?
7. Milloin ompelet?
8. Montako metriä kangasta uskot varastoissasi olevan?
9. Teetkö enemmän vaatteita vai sisustukseen liittyviä käsitöitä?
10. Neulotko/virkaatko?
11. Milloin viimeksi istuit ompelukoneen ääressä?

Haastamani blogit:
Siviä
Kotikolon oivallukset 
*nappinja* 
Viis viikolla 
Made by Linnea
 
Olipa vaikea löytää blogia, jossa tämä ei olisi ihan lähipäivinä kiertänyt. En loukkaannut, jos haastamani bloggaajat, eivät tätä jaksa jatkaa :) Oli kuitenkin pakko itse tähän vastata, kun oli ihan ihka eka haaste :)

Lähtökohtana oli pipo rokkihenkiselle ystävälle. Ensin sen piti olla pääkallokangasta, mutta eihän sitä riittänyt enää pikkupoikien paitojen jälkeen kuin pieneen applikaatioon. Keksin musta-vaaleanpunaisen raitakankaan, kun aloin miettiä omia vaatteitani pikkujoulu-synttäribileisiin. Pukukoodina on nimittäin vaaleanpunainen, jota kaapistani ei löydy (tanssivaatteita lukuun ottamatta) kuin yksi huppari, ja sekin pitää kääntää vuori ulospäin, jotta se olisi vaaleanpunainen..
Aika hieno tästä mielestäni tuli, mutta todennäköisesti vähän liian iso. Mulle tuo on suht sopiva, mutta olenkin keskivertoa isopäisempi. Toivottavasti lahjan saaja ei huku siihen... Onni ei (taaskaan) ollut myötä tätä ommellessa. Neulat ja langat katkeilivat ja ompelijalla nousi tuskanhiki otsalle. Onneksi tajusin virheeni ja sain pipon lopulta joten kuten siististi kasaan. Ei tuo nyt ihan kääntöpipo olekaan, sen verran rumaa jälkeä sauman viereen tuli, mutta toimii se ainakin yksin päin ihan kivasti.

 Ou jea mama! Tämä äiti ommella surautti itselleen farkut monen vuoden farkkutauon jälkeen. Jos näihin ei huomenna ilmesty valtavia polvipusseja, niin sanoisinpa näiden olevan vallan kelvolliset!

Vähän oli pakko tehdä jotain ekstraa, ettei elämä kävisi liian yksitoikkoiseksi. Tai sitten mulla vinksahti päässä jotain perustavanlaatuista tuossa viikontakaisessa hormoni-tunnemyrskytilassani. Mieleni nimittäin olisi tehnyt laittaa taskunreunaan pieni pitsi, jota minulla ei siis ollut, joten se jäi laittamatta.

Farkku- ja efektikangas ovat molemmat Eurokankaasta, kaavat ovat Ottobresta (5/2012, Lady Fit). Todellisuudessa taitaisin olla pikemminkin kokoa 40/42, mutta nämä on nyt tehty kokoon 36/38 (ylhäältä 38, alhaalta 36)! Elikkäs aika piukat ovat. Onneksi kangas on tooooodella joustavaa, joten ainakaan seistessä ei ahdista yhtään. Alkuperäisiä kaavoja muutin myös lahkeiden osalta vähän. Ne ovat nyt vähän kapeammat ja pidemmät.

Napin sijoittamisessa kävi vanhanaikaisesti, eli nuppineulamerkintä ei ollut sovituksesta huolimatta oikeassa paikassa, ja housujen mahdottomasta tiukkuudesta johtuen vetoketjun yläreunaan tulee ryppy ( jota EN lähde enää korjaamaan). Lähikuvissa näkyy takataskun applikointi ja kolikkotasku. Niiden kangas on edellisessä postauksessa mainostamaani minimaatuskakangasta, johon rakastuin EK:ssa.

 Ai niin, oma merkki noista vielä puuttuu (vyönlenksujen lisäksi, joita tuskin tarvitaankaan ;) ). Mihinkäs se olisi hyvä laittaa, kun takataskunreunaan en sitä muistanut ommella?

Vilho alkoi jo olla sen verran iso poika, että hänellä täytyi ehdottomasti olla yhdet ihan oikeat farkut. Serkkupoikien perintönä kaapissa on ennestään yhdet lököfarkut, jotka ovat kuitenkin ihan mahdottoman löysät vyötäröltä, eivätkä tahdo pysyä ylhäällä. Muita farkkuja juniorilla ei ollutkaan.

Nämä on tehty toistaiseksi uusimman Ottobren (6/2012) London Boy -kaavoilla, joita tosin muokkasin toisia kaavoja käyttäen vähän korkeammiksi vyötäröltä, jotta (kesto)vaippa mahtuisi mukavammin housuihin. Lisäsin vyötärölle myös säädettävän reikäkuminauhan nappeineen. Koko on 92 ja lahkeessa näyttäisi tällä kertaa olevan mittaa riittämiin.

Farkkukangas on Eurokankaasta. Taskun ja vyötärökaitaleen sisäkappaleet ovat ihanaa minimaatuskakangasta, jonka myös löysin EK:sta. Nyt täytyy kyllä sanoa, että olen tosi tyytyväinen - kerrankin! En keksi näistä mitään pahaa sanottavaa!

Ihastuin Käpysen aamu satamassa -kuosiin jo ennakkoesittelyvaiheessa. Kuosi tuo välittömästi mieleen oman lapsuuteni. Merimiehen tyttärenä maisema oli niin tuttu ja tunteita herättävä, etten harkinnut kahta kertaa tämän tullessa (alennus)myyntiin Kankaiden yössä. Halusin tämän kankaan myötä siirtää pienen osan omaa lapsuusromantiikkaani pojallemme. Paita on tehty samalla luottokaavalla (OB 6/2011, Toy Dog) kuin kaikki aiemmatkin raglanhihaiset paidat. Hihoja ja helmaa on vain vähän pidennetty koosta 92.
Edelliseen postaukseen olisi oikeastaan kuulunut myös tämä skootteripipo, mutta sain sen reunan käännettyä vasta tänään. Se on nyt paljon lyhyempi kuin edellinen pipo - puhtaasti käytännön syistä: kangasta ei ollut enempää. Uskoisin sen kuitenkin olevan ihan sopiva pojalle.

Lopun keltaisen junakankaan käytin lähes 100-prosenttisesti tähän pyjamaan. Paidan selkämys on pilvikangasta, jonka hankin joku aika sitten Kangashamstereista kuten vihreän resorinkin. Paidan kaava on sama kuin satamapaidassakin, housujenkin kaavat minulta löytyi jo ennestään, mutta en ole varma, mitä niillä olen ommellut.. OB:sta nekin joka tapauksessa ovat.

Isänpäivä. Tapanani ei ole ollut lahjoa miestäni isänpäivänä, mutta tällä kertaa tein yllättävän poikkeuksen. Oikeastaan olin ostanut tämän kankaan häntä varten jo ajat sitten, mutta en ollut saanut aikaseksi ommella sitä paidaksi. Nyt sitten keksin, että tässähän olisi mitä mainioin isänpäivälahja!
Tein Puusepälleni skootteripaidan jo loppukesästä ja nähtyäni helikopterikangasta Raision Linnan Kankaassa en voinut vastustaa tätäkään kuviota (vaikka hinta olikin melkoisesti verkkokauppojen hintoja suolaisempi). Alkujaan suunnittelin tähän paitaan ruskea-punaista junakangasta, mutta lopulta kallistuin tähän aiemmin käyttämättömänä laatikossa lojuneeseen Michas Stoffecken sydän-apilainterlockiin. Sekä skootteri- että helikopterikangas on todella tukevaa ja jämäkkää jerseytä, joten interlock ei tunnu lainkaan paksulta sen rinnalla. Ennen resorin ompelua harkitsin vielä hihojen purkamista paidasta, sillä pelkäsin lopputuloksen olevan liian levoton. Sen verran valmistelin miestäni tätä paitaa varten, että kysyin, kelpaako helikopterikangas ja voiko siihen yhdistää kuviollisen hihakankaan.
Isoista paidoista jäi jäljelle pikkuinen suikale kangasta. Tuo pieni pala riitti kuitenkin yhteen pojan paitakappaleeseen. Näin ollen poika sai paidan, jossa etumus on skootterikangasta ja selkä helikoptereita. Skootterikankaan jämästä syntyi vielä pipo pojalle, mutta sen kantteja en muistanut ommella tänään.

Vilhon ainut velour-oloasu, Tutan junapuku, alkaa käydä jämptiksi, joten oli korkea aika tehdä varastoon uusi kotisetti. Tenttikiireissäni ompelu sai jäädä vähäksi aikaa tauolle ja sen jälkeen tuli niin paljon muuta ajateltavaa, etten ehtinyt tai jaksanut pysähtyä miettimään Vilhon vaatteita. Onneksi vihdoin koitti lauantain ompeluseura Mammakeitaalla!

Autopuvun raitavelour on Royal-tuotteelta ja sydänautot Ikasyrilta (taivaan kauan sitten) ostettu. Kaula-aukossa, hihoissa ja lahkeensuissa on turkoosi resoria, joka on omista varastoista. Paidanhelmassa ja vyötäröllä on suklaanruskeaa resoria, sillä turkoosia ei jäänyt kuin muutaman sentin suiroja jäljelle.

Autoapplikaatio ei ole kauneimmasta päästä, enkä laita siitä lähikuvaa :) Tein sen ex tempore ilman mallikuvaa vieraalla ompelukoneella. Vihreästä velourinpalasta kiitän mitä nöyrimmin erästä ompeluseuralaista.

Housujen kaava on Ottobresta 4/2010, koko 98. Paita on tehty samoilla kaavoilla kuin aiemmin ompelemani kirahvihuppari (OB 4/2007), mutta helmaa ja hihoja on pidennetty vastaamaan suunnilleen kokoa 98. Leveyttä molemmilla kaavoilla oli reippaanlaisesti. Housut olisivat mahtuneet nätisti ilman sivuraitojakin ja hartiassakin on nelisen senttiä ylimääräistä leveyttä per puoli. Kotiasuksi tämä on kuitenkin mukavan löysä ja velour ihanan pehmeää.

Toiveena on, että tämä puku mahtuisi pojalle pitkään. Eihän hänellä ole mittaa kuin likimain 88 senttiä, joten tässä pitäisi olla 10 senttiä kasvuvaraa. Resorit ovat kuitenkin sen verran napakat, ettei hihojen ja lahkeiden ylimääräinen mitta haittaa, ja housutkin pysyvät hyvin jalassa.

Olen säilönyt autovelouria jo hyvin tovin. Edellinen vaate kankaasta syntyi viime tammikuussa, kankaan ostin jo liki vuosi sitten. En vieläkään raaskinut käyttää tätä ihanuutta loppuun! Jotain pientä siitä vielä saa tehtyä :)

Kuten lähes koko eteläiseen Suomeen myös meille satoi eilen (ja tänään) ensilumi. Eikä se mikään turha lumi ollutkaan! Yleensä nämä lounaisen Suomen ensilumet tuppaavat olemaan rännän ja lumen välimuotoa, joka sulaa välittömästi koskettuaan maahan - tai jos ei sula niin muuttuu loputtomaksi ruskeaksi loskaksi. Tänään saimme kuitenkin nauttia ihanasta puuterinkeveästä pakkaslumesta koko päivän!

En tiedä, oliko Vilholla jonkinlainen muistikuva viime talvesta, mutta lumeen hän rakastui tänä(kin) vuonna ensisilmäykseltä! Sisälle tultiinkin tänään joka kerta pienen itkun kera, kun ulkona ei voinutkaan olla ihan koko päivää. Testasimme pikkupakkasessa kevyesti topatun välikausihaalarin (hyvin toimi, ei tullut vilu) ja neulesetin. Pipo on TAAS melkein liian pieni! En tajua, miten valtava pää tuolla pojalla oikein on!  Lisäksi kannoin tänään Vilhoa kantorepussa kaupungilla ja totesin, että noiden haalarien lahkeet on jo nyt liian lyhyet. Äääh. Asialle pitäisi varmaan tehdä jotain, vaikka korjausompelu ei ole rakkain harrastukseni...

No niin. Taikametsähupparini on lopultakin valmis. Eihän tästä tullut lainkaan sitä, mitä tästä piti tulla, mutta monen mutkan kautta syntynyt lopputulos on enemmän kuin mieleinen!

Taikametsäkangas on joustofroteeta ja siinä mielessä uniikkia, että sitä on teetetty Facebookin Ompeluelämää-ryhmän toimesta kaiken kaikkiaan 600 metriä, josta jokaisella ryhmässä riittävän pitkään olleella oli oikeus ostaa (ainakin toisella kierroksella vain) yksi metri. Alkujaan kuvittelin ompelevani taikametsämetristäni täysvuoritetun hupparin. Tein koeversion, muokkasin kaavat sopiviksi ja totesin sitten, että eihän tuollaista voi ommella metristä kangasta. Palasin lähtöpisteeseen.

Sitten eräänä päivänä törmäsin Ompeluelämää-ryhmässä ihanaan hupulliseen liivihameeseen. Liivihame on ommeltu laulukalajoustofroteesta (jota minultakin löytyy nyt varastosta), mutta samasta blogista löytyy mallista versio taikametsäkankaallakin.

Tein siis ensimmäisen version hihattomana. En tiedä, mikä siinä mättäsi, mutta se ei ollutkaan ihan sitä, mitä olin kuvitellut. Selailin taas vaihteeksi Ompeluelämä-ryhmän kuvia ja törmäsin kuin törmäsinkin lyhythihaiseen huppariin! Ja siinä se oli! Purin hihansuiden kanttaukset, kaivoin kaavakansiostani sopivankokoiset hihankaavat ja leikkelin jäljelle jääneestä kankaasta pienet hihat.

Hupun vuorina on ihanaa, tätä varten hankittua leijonainterlockia. Resorikangas on Jätti-Rätistä. Taskun tikkauksessa näkyy, että se on useampaan otteeseen ommeltu. Ensimmäinen ompelukoneen kaksoisneulalla ompelemani sauma oli liian kireä, ja jouduin purkamaan sen. Resorien tikkaukset on kaikki ommeltu ompelukoneella.

Sekä äitini että mieheni toivoivat pojalle lisää ruokalappuja. Pul-jämistä syntyi sitten tällaiset pikalaput. Toisin kuin aiemmat nämä eivät ole kaksipuoleisia. En oikeastaan keksinyt mitään järkevää perustelua kaksipuolisuudelle. Eihän näitä nyt koskaan käännetä! Piparikukkalappu pääsi jo käyttöön ja kanttinauhat vähän vetivät ekassa pesussa kasaan, joten kovin edustavaa kuvaa siitä ei enää saanut.

Ihanan vihreän villatakin lankojen kylkiäisenä tilasin muutaman ylimääräisenkin kerän pehmeää merinovillaa. Nämä -  lapaset, kauluri ja pipo - eivät varmasti kutita käyttäjäänsä!

Ensimmäisenä neuloin pipon, ja tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun jopa suunnittelin kuviot ruutupaperille! Tai en tietenkään kaikkia kuvioita, sydämet vain. Malli pipoon löytyi Modasta (5/2010). En tosin seurannut ohjetta kovin orjallisesti, eikä lankakaan ollut oikeanpaksuista.

Lapasissa toistuvat pipon kuviot. Neuloin innoissani lapaset jo kertaalleen valmiiksi, jonka jälkeen tajusin, että vain toisessa oli sydän kämmenselässä! Eipä siinä auttanut muu kuin purkaa viallinen lapanen peukaloon saakka ja neuloa se uusiksi. Siksi kuviotkaan eivät ole täysin symmetriset. En jaksanut lähteä purkamaan peukalolisäyksiä, joten jätin yhden (vai kaksi) ylimääräistä pilkkua toiseen lapaseen, sillä muutoin lapasen sisään olisi jäänyt lankalenkkejä, tai olisin joutunut kiristelemään silmukoita yksitelleen parin kierroksen matkalta.

Kauluriin neuloin sitten loput langat. Violetti lanka loppui kokonaan. Jouduin jopa käyttämään muutaman päättelylangasnpätkän, jotta sain viimeisen kierroksen loppuun. Limenvihreää lankaa jäi kymmenisen senttiä, turkoosia hiukan enemmän. Siitä olisi vielä saanut toisenkin tupsun, mutta päätin, että myssy on parempi yhdellä tupsulla.

Tajusin juuri, etten ole laittanut Vilhon välikausipuvusta lainkaan sovituskuvaa tänne. Tässä siis viikonlopun puutarhahommien lomassa napsittuja kuvia. Vilho oli valtavan innoissaan jo haravoinnista, mutta roskien kärrääminen oli ehdoton suosikkipuuha.