Kuukausittaiset arkistot: helmikuu 2012

Aiemmin tekemäni villatakki, kauluri ja pipo saivat settiin sopivat lapaset seurakseen. Olin vitkutellut näiden neulomista, sillä jostain syystä ajattelin, että vauvan lapasten neulominen olisi jotenkin työlästä. Ja mitä vielä! Nämä valmistuivat parissa illassa tv:n äärellä. Mallina minulla oli äitini neulomat lapaset, joista otin summittaiset silmukkamäärät. Ensimmäisen lapasen peukalo tuli suoraan sivulle. Tuijottelin valmista lapasta hetken, vertasin sitä malliin ja ihmettelin, kun ne eivät näyttäneet yhtään samanlaisilta. Sitten tajusin tuon peukalojutun. En jaksanut purkaa lapasta joustinneuleeseen asti, joten siirsin vain kärkikavennuksia kaksi silmukkaa sivulle. Kierrossauma näkyy siis vasemmanpuoleisessa lapasessa kämmenselän puolella. Joka tapauksessa näistä tuli hienoimmat neulomani kirjoneulelapaset! Punaista ja vaaleansinistä lankaa jäi vielä pikkuruiset nyytit jäljelle, mutta epäilenpä, ettei niistä saa enää mitään.

Löysin ihanan kankaan (Jätti-Rätistä), ja yhtäkkiä tuli valtava tarve lastenhuoneelle. Ensimmäinen askel kohti ihanaa leikkihuonetta ovat uudet verhot! Epäilen kyllä, että nämä verhot jäävät toistaiseksi ainoaksi lastenhuoneen ominaisuudeksi kyseisessä huoneessa. Otin mitat vanhasta verhokapasta, tosin sillä erotuksella, että tämä uusi kappa on entistä vähän isompi joka suuntaan. Ompelin verhon kertaalleen valmiiksi, silitin ja ripustin ikkunaan. Sitten tuijotin verhoa ja totesin, että se on pakko vielä ottaa alas ja korjata. Pohdiskelin verhoa koko illan, ja lopulta kymmenen jälkeen otin verhon pois ikkunasta, purin sen ja ompelin uusiksi. Nyt lopputulos on enemmän sellainen kuin halusin sen olevan.

Metsolan oravakankaasta syntyi ensimmäisenä MINULLE liivihame/tunika. Kaavat mekkoon nappasin 10/2011 Suuri Käsityö -lehdestä (liehukemekko). Liehukkeita tästä saa hakemalla hakea – eikä siltikään löydä – mutta mekon malli oli juuri oikeanlainen. Tämä käy siis talvella farkkujen kanssa ja kesällä ihan yksikseen. Ohjeesta poiketen laitoin vetoketjun eteen, sillä nyt tuo mekko sopii myös imetysvaatteeksi 🙂 Kangas on ihanaa pehmeää joustofroteeta, ja sitä jäi jäljelle niin paljon, että Vilho saa tästä vielä jossain vaiheessa haalarin (autohaalarin kaavoilla). Tämän aamun suurin ilo kuitenkin oli se, että sain saumurini peitetikin pelittämään! Jee! Nyt voin vain ihmetellä, että miten sen tajuamiseen, että käyttää väärää langoitusreittiä, voi kulua kuukausitolkulla aikaa… Tänään luin ohjekirjan läpi oikein ajatuksella, langoitin koneen ja kas! Saumuri ompelee peitetikkiä kuin unelma!

Selvitetään heti alkuun, että EN ole itse Munamies-fani! En edes katso Putousta, josta tämäkin hahmo on peräisin. Tein Muniksen 5-vuotissyntymäpäivälahjaksi kummipojalle, joka sen sijaan on Munamies-fani – tai toivottavasti on vielä.. Ainakin vielä alkuviikosta aiheesta oli muistaakseni juttua. Ohje tähän löytyi Suuri Käsityö -lehdestä, mistäpä muualtakaan.. Olin juuri ajautumassa umpikujaan lahjapohdintojeni kanssa, syntymäpäiväkutsut kummittelivat ihan ovella, enkä kertakaikkiaan keksinyt mitään järkevänpuoleista lahjaa pojalle, jolla on jo suunnilleen kaikkea. Etsiessäni itselleni tunikan kaavoja sattui eteeni tämä ohje, ja asia olikin sitten sillä selvä. Teknisena tietona kerrottakoon, että lanka on Novitan Tenneseetä, ja Munamiehen virkkasi kevyesti valmiiksi yhden päivän aina lapsenhoidon lomassa.

4/4