Käynnistin uuden viikon ompelemalla Vilholle uuden ruokalapun. Norsut olisi voinut sijoittaa vähän paremminkin, nythän noista kokonaisista suurin osa on ylösalaisin. Tämäkin on ommeltu vain PUL-kankaasta. Edellinen PUL-kankainen ruokalappu on ehdoton suosikkimme, sillä sen voi huuhtaista helposti hanan alla, ja se kuivuu hetkessä. Kangas on myös pehmeää ja tietysti kivannäköistä :)

Olen enemmän kuin tyytyväinen Vilhon uuteen välikausipukuun. Se oli pitkän prosessin tulos, vaikka itse ompelutyö ei vienyt kovin pitkään. Haalarihousut ompelin jo syksyllä, takin nyt keväällä. Housut on siis jo testattu ja todettu erinomaisiksi. Nyt tein samasta lehdestä (Ottobre 4/09) löytyneillä kaavoilla settiin myös sopivan takin. Kaavoja muutin hieman väljemmiksi, sillä malli oli tarkoitettu tavalliseen huppariin.



Vuorikankaana ja taskuissa olen käyttänyt Ikasyriltä syksyllä tilaamaani norsukangasta. Takissa on huppua lukuun ottamatta täysi mutta ohuehko tikkivuori. Takin taskut ovat paikkataskut. Koska kipeä Vilho nukkui yläkerrassa, olin kantanut ompelukoneen alakertaan, jotten herättäisi huonosti nukkuvaa poikaa turhaan. Tästä syystä päädyin kokeilemaan ompelukoneen taso-ommelkuviota. Saumurilla tuo olisi pitänyt ommella nurjalta puolelta, eikä lopputulos varmasti olisi ollut yhtä siisti kuin nyt.

Tässä vielä Vilho poseeraamassa uudessa välikausipuvussaan. Tosin pitihän siinä nyt pari pientä askelta ottaa, kun seisominen paikoillaan on vähän tylsää jo :) Nyt sovittaessamme pukua, totesin, että haalarihousuissa ei muuten enää ole valtavasti varaa pituudessa! Nepparit saa jo laittaa löysimpään, eikä syksyllä vielä mielettömän pitkät lahkeetkaan ole enää niin mielettömän pitkät. Kangasta jäi (taas) yli, joten tähän saa vielä ommeltua toiset vyötärömittaiset housut pidemmillä lahkeilla.

Nämä kaksi tunikaa valmistuivat jo tovi sitten, mutta pitkittyneestä vatsataudista johtuen tämäkin päivitys viivästyi kuten myös paitojen toimitus uudelle omistajalle. Pidempi tunikoista on oikeastaan mekko. Se on ommeltu suklaanruskeasta bambuneuloksesta. Lyhyempi herkullisenvihreä kilpikonnatunika sen sijaan on joustofroteeta.

Yhden perustavanlaatuisen suunnitteluvirheen tein näitä tunikoita miettiessäni. Ruskeassa mekossa on nimittäin samanlainen vetoketju edessä kuin aiemmin itselleni tekemässäni oravatunikassa. Bambuneulos paljastui kuitenkin - ainakin tämän ompelijan laitteilla - helvetilliseksi materiaaliksi. Kangas luisui, lipsui ja venyi, eikä saumurin peitetikkiversio suostunut ompelemaan sitä. Vetoketju ei varsinaisesti muodostunut miksikään taidonnäytteeksi, joten se on strategisesti toisen tunikan takana. Vähemmän se venyi kuin omassa tunikassani, mutta tikkaus epäonnistui. Tämä mekko olisi ehdottomasti pitänyt ommella ilman vetoketjua (joka kuitenkin on vain koriste).

Kilpparikangas sen sijaan oli unelmanhelppoa ommeltavaa. Ilman kummempia kommervenkkejä tuo vihreä valmistuikin yhdessä hujauksessa. Tämä on tehty pelkkää saumuria käyttäen, eli resorit ja helma on ajeltu peitetikillä.