Toiset synttärikutsut sujuivat yhtä hienosti kuin ensimmäisetkin. Tällä kertaa tarjolla oli - yllätys, yllätys - täytekakkua ja kahta voileipäkakkua! Kalakakku oli identtinen ensimmäisen version kanssa, lihakakussa oli paahtopaistin sijaan saunapalvikinkkua. Täytekakun sisältä löytyi mansikkaa ja persikkaa. Nams!
Nyt meillä varmastikin loppuivat kuukausisynttärit, joten seuraavia lastenkutsuja saadaan odottaa kokonainen vuosi! Onneksi tässä on muita synttäreitä sekä isän- ja äitienpäivä vielä tulossa :)

Täytekakun ideana on liitutaulu, jos se nyt kuitenkin jäi vielä epäselväksi ;) Päällinen on marsipaania ja sisällä on perinteinen täytekakku vadelma-persikkatäytteellä. Voileipäkakuista vasemmanpuoleinen on lihatäytteinen paahtopaistikakku ja oikeanpuoleinen kalakakku lämmin- ja kylmäsavulohitäytteellä.

Ja tältä näyttää itse päivänsankari suu täynnä kermakakkua :)

Todennäköisesti mikään ei ole vielä ollut niin hyvää kuin täytekakku! Eipä tuo vielä ole mitään pahan maun vuoksi ulos sylkenyt. Etikkakurkkuakin upposi nätisti kokonainen siivu yksi päivä lihapullien seuralaisena.

Synttärien ensimmäinen juhlapäivä sujui siis mitä mainioimmin, suuret kiitokset osallistujille :)

Nyt kude on saanut uuden muodon. Saa nähdä, miten kauan tämä minua miellyttää. Kude loppui vähän kesken, kuvan alareunassa maton ulkoreunan kierros jäi vajaaksi. Lattialla tuota ei juuri huomaa. Saattaa kuitenkin olla, että se alkaa häiritä minua, ja joudun virkkaamaan tämän murheenkryynin vielä kertaalleen.

Päätin toisen pääsiäispäivän kunniaksi lähteä kierrokselle omalle tontille. Vilhokaan ei ollut käynyt siellä sitten viime syksyn, joten olihan se jo senkin puoleen korkea aika suorittaa pienimuotoinen ekskursio luontoon.Hurautimme mummin luota tontille, jonka luona kiepsautin Vilhon selkäreppuun. Ensin tarkastimme pellon, joka olikin pahan vallassa. Sinne olisi ihan pakko mennä tänä keväänä siivoushommiin, jos haluaa, että siellä kasvaa tulevina kesinä muutakin kuin ohdakkeita ja pujoa. Viime kesänä niitto jäi käytännössä tekemättä. Yhden kerran ehdimme peltotöihin, emmekä silloinkaan kovin pitkäksi aikaa. Naapuriin olikin nyt noussut uusi omakotitalo. Se ei lainkaan helpottanut mun hirmuisena vellovaa omakotitalokuumetta. Hehän ostivat tontin meidän jälkeemme! Epäreilua! Jotain omakotitaloon viittaavaa tontilta sentään löytyi, nimittäin sähkökaappi ja johtorulla. Jee ja vau! Alla siis uusi näkymä tontin eteläreunalta pohjoiseen. Kun pelto ja sinne istutetut puut oli tarkastettu, lähdimme tarkastamaan metsän. Viimetalvinen myrsky oli jättänyt jälkensä myös meidän metsäämme. Pieniä puita oli nurin muutama, ja ylempänä kallion päällä myös pari vähän isompaa mäntyä oli kaatunut kumoon. Normaaleja polkuja pitkin ei siis päässytkään enää ylös kalliolle, kun isot männyt tukkivat tien. Myös aiemmin kaunis ja siistitty metsä oli yhtä risukkoa ja katkennutta oksaa. Metsä oli Vilhosta aivan valtavan kiinnostava: puut, oksat, kasvit, värit, hajut... Oli lähes mahdotonta ottaa kuvaa, jossa poika katsoisi kameraan, sillä ympäristö oli aivan liian kiinnostava. Tänne täytyy tulla pian uudestaan!

Vilho sai tänään pari uutta pyjamaa. Kankaat olivat lojuneet yllättäen laatikossa ties miten pitkään, kun ne vähät, joita olin jaksanut ommella, olivat olleet ihania verkkokauppakuosisia. Nämä syntyivät siis Jätti-Rätin halpistrikoista, joista toinen tosin on interlockia.

Pyjamista olisi tullut liian tylsiä ihan sellaisenaan, joten tein toiseen kissa-applikaation. Kissasta tuli hiukan julman näköinen, mutta kohtuullisesti se onnistui, vaikken ollutkaan pitkään aikaan applikoinut mitään. Tällä kertaa kokeilinkin kuvion kiinnittämistä kaksipuoleisella liimakankaalla, joka toimi melko hyvin. Vain melko hyvin siksi, koska onnistuin kangasta silittäessäni sotkemaan liimaa silitysraudan välityksellä ympäriinsä...

Vasemmalla näkyy applikaatio nurjalta puolelta. Kuvassa näkyvän repäisykankaan ylimääräiset reunat revin pois ennen käyttöä. Aika siisti siitä tuli :) Myös peitetikkaukset onnistuivat molempiin pyjamiin hienosti! Idea kissaan tuli kankaassa olevista nallen kuvista. En kuitenkaan halunnut tehdä tähän nallea, sillä Vilho tykkää selvästi eniten kissoista (ja pupuista).

Sain viime viikonloppuna tällaisen Tutan t-paidan kaveriltani. Paita oli kokoa 130, mutta kokoisekseen todella pieni, ihan perus t-paita kuitenkin siis. Aloitin muokkauksen purkalla paidasta hihat irti. Sen jälkeen kavensin vartalo-osan ja ompelin paidan takaisin yhdeen osaan.

Tosi söpö kesämekko siitä sitten tuli :D Vähän mä mietin, että pitääkö tuo säästää suoraan serkkutytölle! Mutta ehkä Vilho voi kuitenkin kesällä juoksennella kotipihassa tuo päällään...?

Pitihän näitäkin sitten kokeilla. Ajanhukkaa, sanoisinko :) Jos näistä nyt jotain hyvää pitää keksiä, niin ovat ehkä ainoat lapsiystävälliset pääsiäiskoristeet meillä - ja todennäköisesti ainoat, jotka ylipäätään tulevat tänä vuonna esille. Ohransiemenet ostin hyvissä ajoin, mutta unohdin kylvää, joten pikkutiput jäävät varmaan kaappiin ensi vuotta odottamaan. Nämä on tehty Suuren Käsityölehden ohjeella.