Omakotihaaveita

4/11/2012



Päätin toisen pääsiäispäivän kunniaksi lähteä kierrokselle omalle tontille. Vilhokaan ei ollut käynyt siellä sitten viime syksyn, joten olihan se jo senkin puoleen korkea aika suorittaa pienimuotoinen ekskursio luontoon.Hurautimme mummin luota tontille, jonka luona kiepsautin Vilhon selkäreppuun. Ensin tarkastimme pellon, joka olikin pahan vallassa. Sinne olisi ihan pakko mennä tänä keväänä siivoushommiin, jos haluaa, että siellä kasvaa tulevina kesinä muutakin kuin ohdakkeita ja pujoa. Viime kesänä niitto jäi käytännössä tekemättä. Yhden kerran ehdimme peltotöihin, emmekä silloinkaan kovin pitkäksi aikaa.
Naapuriin olikin nyt noussut uusi omakotitalo. Se ei lainkaan helpottanut mun hirmuisena vellovaa omakotitalokuumetta. Hehän ostivat tontin meidän jälkeemme! Epäreilua! Jotain omakotitaloon viittaavaa tontilta sentään löytyi, nimittäin sähkökaappi ja johtorulla. Jee ja vau! Alla siis uusi näkymä tontin eteläreunalta pohjoiseen.
Kun pelto ja sinne istutetut puut oli tarkastettu, lähdimme tarkastamaan metsän. Viimetalvinen myrsky oli jättänyt jälkensä myös meidän metsäämme. Pieniä puita oli nurin muutama, ja ylempänä kallion päällä myös pari vähän isompaa mäntyä oli kaatunut kumoon. Normaaleja polkuja pitkin ei siis päässytkään enää ylös kalliolle, kun isot männyt tukkivat tien. Myös aiemmin kaunis ja siistitty metsä oli yhtä risukkoa ja katkennutta oksaa.
Metsä oli Vilhosta aivan valtavan kiinnostava: puut, oksat, kasvit, värit, hajut... Oli lähes mahdotonta ottaa kuvaa, jossa poika katsoisi kameraan, sillä ympäristö oli aivan liian kiinnostava. Tänne täytyy tulla pian uudestaan!

Saatat pitää myös näistä

0 kommenttia