Kuukausittaiset arkistot: toukokuu 2012

Tämä malli olisi ehkä sopinut paremmin johonkin rauhallisempaan kankaaseen, tähän kaikki hienot tikkaukset katoavat täysin. Ehkä hihat edes olisi voinut tehdä yksivärisestä..? Varastossani oli kuitenkin vain Jättirätistä hankittua yksiväristä collegea, ja kokemuksesta tiedän, että kyseinen kangas on järjettömän nyppyyntyvää. Kirahvihousut menivät ihan kamaliksi jo ekassa pesussa. Okei, ei ehkä normaalilla mitta-asteikolla ihan kamaliksi, mutta mä olen vähän kranttu näissä jutuissa. Kaava on Ottobresta (4/2007) ja koko 92. Ehkäpä se on syksyllä vähän sopivamman kokoinen 🙂 Reikätaskut olivat yllättäen melko yksinkertaiset. Tikkaukset tein varmuuden vuoksi ompelukoneella tuki(repäisy)kankaan avustuksella. Hupun ja taskujen sisäosat ovat Eurokankaan ruskeaa trikoota, vaaleansininen resori Jättirätistä ja vaaleanpunainen mummulta. Minusta tuo vaaleanpunainen piristää koko paidan! Se oli valtavan hyvä valinta. Tikkasin huppua ja taskujen reunoja kaiken saumurilla ja käytin ensimmäisen kerran jotain muuta kuin valkoista tai mustaa lankaa! Peitetikki toimi täysin moitteettomasti tällä kertaa. Olisikohan syynä 1-vuotias apulainen vai overlock-lankojen ja neulojen käyttö? Jos jollain on muuten tietoa,…

Lue Lisää

Kävimme vuokraplantaasillamme vähän kaivamassa kasvimaalle penkkejä kuntoon.  Kovasti oli kuivaa, kovaa ja kokkareista tuo jokirannan savimaa. Tässä puuhassa taitaa vielä vierähtää tovi jos toinenkin. Ensi kerralla pitäisi ottaa mukaan turvetta ja rautahara, jolla saisi rikottua noita savikokkareita.. Vilho oli aivan mahdottoman tyytyväinen koko peltoreissun ajan, eikä olisi millään lähtenyt sieltä kotiin kahden tunnin uurastuksen jälkeen! Taitaa tulla maamies tuosta pojasta 🙂 Se on kyllä vaan hyvä totutella näihin puuhiin jo nyt, kun sitten omalla tontilla riittää sitä lääniä viljeltäväksi.. Neljännes aari on nyt varattu perunoille ja toinen samanmoinen vihanneksille. Kyllä se puolikaskin aari näytti niin valtavalta, että tuosta taitaa riittää harrastusta koko kesäksi ja syötävää puoleksi talveksi 🙂

Uudesta Ottobresta (3/2012) löytyi hassunhauska 50-luku henkinen henkselihousumalli. Tulipa nyt sitten todettua, ettei lehdessä kaunis malli yhdistettynä kauniiseen kankaaseen aina tuota kaunista lopputulosta – tai ainakaan toimivaa. Henkselien napit pitää siirtää, etulappu roikkuu liian alhaalla ja liian löysänä. Reisikumpparit nostavat lahkeet liian ylös, vaikka ne eivät ole edes tiukat. Ehkä näistä tulee sitten vain nopeasti kuivuvat kesäpöksyt, joita voidaan käyttää ilman vaippaa, kuten tässä kuvassakin. Eivät nämä nyt ainakaan Vilho päällä näytä lainkaan yhtä kivoilta kuin lehden kuvassa. Pöh. Toivottavasti seuraava malli on toimivampi! Onneksi äidin mielestä ihan huonio housut eivät menoa haitanneet. Sälli pinkoi pitkin pihaa ihan fiiliksissä 🙂

On tätä odotettukin! Pääsin siis viimein ompelemaan MEKON! Tämä kertakaikkisen ihanainen mekko menee ristiäislahjaksi veljentyttärelleni. Malli on uusimmasta (3/2012) Ottobresta ja kangas on samaa kuin meidän ”lastenhuoneen” verhoissa, vuoria varten ostin ohutta puuvillakangasta Jättirätistä. Malli oli helppo ja lopputulos ihana. Voi, kunpa minulla joskus vielä olisi oma tyttö, jolle ommella mekkoja!

Vilho sai sunnuntaisiin ristiäisiin ihan upouudet juhlavaatteet. Ihastuin ikihyviksi Starlyn oravahuppariin – ja siitä se sitten lähti… Kiitos ja anteeksi 🙂 Kopion idean melkein suoraan. Metsolan oravakuvioista joustofroteeta oli jäänyt melko suuri pala oman tunikani jäljiltä. Menin tämän teossa kuitenkin siitä, mistä aita oli matalin, ja jätin reunaresorit ja nepparikiinnityksen kokonaan pois. Reunat on vain tikattu ja eteen löysin sopivanmittaisen – tosin valkoisen – vetoketjun. Koska vetoketju oli aavistuksen lyhyt, laitoin helmaan nauhakujan ja pujotin sinne mustan nyörin, jonka päihin löysin varastostani kivat keltaiset… ööö… pompulat. Vuorikangas on Jättirätin yllättävän napakkaa mutta pehmeää trikoota. Huppuliiviin piti tietysti tehdä sopivat housut. Housujen kangas on uusiokäytössä. Alkujaan vakosametti oli raskaushousujen muodossa. Ilmeisesti housut olivat lähtökohtaisesti niin epäonnistuneet, etten jaksanut blogata niitä.. Nyt niistä tuli kuitenkin ihanaiset lappuhaalarit koossa 86. Haalareissa on yläosan vuorikankaana samaa keltaista trikoota kuin huppuliivissä ja etutaskut ovat luonnollisesti oravakangasta 🙂 Huppuliivin kaava on Ottobren numerosta 3/2012 (koossa 92)…

Lue Lisää

Ensimmäinen itu! Jee! Nämä lienevät nyt sitten rosmariininalkuja. Toisessa rivissä on sitruunamelissaa, joka ilmeisesti itää hitaammin. Ensin näiden oli tarkoitus muuttaa joenpenkan vuokraplantaasille, mutta taidan jättää nämä kasvamaan kotipihaan oreganon (ja rukolan) seuraksi. Peltopalstaa varten olen ostanut joitain vihannesten siemeniä. Haluaisin sinne myös muutaman perunan ja vähän sipuleita. Palstojen arvontatilaisuus on perjantaina, mutta eipä nuo kaikki ole aiempinakaan vuosina käyttöön tulleet, joten uskoisin, että palstan saaminen on melko varma nakki 🙂 Kotipihassa meillä on kovin rajattu ala maata, joten sinne ei suuria kasvimaita perusteta (ellei halua koko takapihan olevan pelkkää kasvimaata). Tällä hetkellä pihan reunoilla kasvaa hyötykasveista monivuotisina mansikoita, ruohosipulia ja oreganoa. Lisäksi on kaksi marjapensasta, puna- ja mustaherukka, jotka tosin eivät ole vielä kertaakaan kukkineet eivätkä siis tuottaneet marjan marjaa. Piha on aidattu marja-aronioilla, joista olemme keränneet satoa joka vuosi.

Kuka sen kakun äidille tekisi, jos ei äiti itse? Kyllä tuo rakas puolisoni täytti kakun ja teki marsipaaninaluskräämin, mutta kyllä aloite kakun tekoon lähti ihan minusta itsestäni. Tähän voisi käyttää omalta äidiltä (ja mummilta) perittyä viisautta: Valkeus nauraa pimeyden töille. Kello puoli kaksitoista yöllä ei ole otollisin aika tehdä prinsessakakkua tai ainakaan asettaa marsipaania sen päälle. Kuten kuvasta näkyy, se ei ihan osunut, ja yläreunasta pinta lähti vähän venymään. Alareunakin jäi ryppyiseksi, kun en jaksanut enää tuhtata tuon kakun kanssa pidempään… 🙂

Joka kerta, kun olen Vilhon nähden pistänyt tämän pipon pähäni, poika on revennyt ihan hillittömään nauruun. Liekö se nyt sitten hyvä vai huono asia? Tein siis meille, Vilholle ja minulle, samispipot. Mikään valmis pipo ei mahdu mun jättipäähäni, joten piti sitten itse tehdä riittävän suuri myssy. Tärkein syy pipojen tekemiseen on kuitenkin pyöräily: Kypärän alle tarvii vielä (mun tapauksessani pitkään) jotain lämmikettä, lähinnä korville. Nämä pipot ovat kääntöpipoja, joten niitä voi käyttää mielialan mukaan joko punaisina tai keltaisina. Kankaina käytin Jättirätin halpiskankaita, joista tuo punainen tosin on interlocktrikoota. Alkujaan suunnitelmana oli tehdä pipo ihanasta pupukankaasta, mutta en raaskinut vielä pilkkoa sitä, sillä en ollut varma, sopisiko tällainen pipo minulle alkuunkaan. Tein jo aiemmin ylhäältä pyöristetyn pipon, joka on aivan järkyttävän ruma – tai se tekee minusta järkyttävän ruman 😀 Hauskaa on, että tämän (ja muut pipokuvat) nähtyäni ihastuin taas siniseen kantoliinani! En ole kuukausiin käyttänyt sitä kertaakaan, kun ruosteensävyinen Didymos…

Lue Lisää

8/8