Kuukausittaiset arkistot: heinäkuu 2012

Tein yhden ikuisuusprojekteistani valmiiksi viimeisenä lomapäivänäni. Vanha säilytyskorirahi sai siis uuden päällisen (jo toista kertaa). Vielä, jos tämän saisi maalattua valkoiseksi, niin olisi oikein hyvä. Kelpaa kuitenkin näinkin – ainakin paremmin kuin aiemmalla sinisellä farkkujäljitelmällä päällystettynä. Kangas on samaa kuin verhoissa. Oikeastaan huonekaan ei ole varsinainen lastenhuone vaan työhuone, mutta on se sentään Vilhon leikkihuone, kun mitään varsinaista omaa huonetta hänellä ei ole. Työhuone sai tänään myös uudet työtasot (Ikeasta), mutta laitan kuvan kokonaisuudesta, kunhan pääsemme eroon ylimääräisistä vanhoista tavaroista. Tärkeintä tässä kuitenkin on se, että nyt saumuri ja ompelukone mahtuvat ihanan väljästi rinnakkain 2,5-metriselle työpöydälle. Rahin päällä istuu Antero-lisko. Tein hänet joskus vuonna nakki ja papu, suurimman pehmolelubuumini aikoihin. Rahi on lisäksi täynnä pehmoleluja, joista osa on omatekoisia. Alkujaan Anterolla oli oranssit virkatut bikinit, mutta saatuani loputtomasti kommenttia siitä, miten Anterolla ei voi olla bikinejä, tein tuon vihreän slipoverin – ja kaikki olivat tyytyväisiä…

Harakka mikä harakka. Pitääkö kaiken kiiltää? – Kyllä, jos suuntana ovat tanssitunnit! Kuvassa tämä tanssinope on vähemmän glamourissa kunnossa suihkunraikkaana, joten hakaraltahan tässä näytetäänkin… Tein nämä housut jo joskus talvella. Mietin ja pohdin niitä, kääntelin kankaita ja kaavoja tuhat kertaa, kunnes olin varma, että värit menevät oikein. Ja pöh. Väärinhän ne sitten menivät. Tarkoitus oli, että toinen lahje olisi ollut tumma ja toinen vaalea. Kuten kuvasta näkyy, näin ei ole. Paitaa en jaksanut enää miettiä, joten sepä menikin sitten nätisti liukuväreissä.. Housut on tehty omalla (ei kovin loistavalla) kaavalla, paidan kaava on sama kuin edellisessä ”OE-tissiksessä”, tosin pienin muutoksin. Yläosa ei vieläkään ole riittävän korkea, vaan poikkipala nousee rinnan alaosaan. Näitä ”jumppakankaita” on todella kettumaista ommella, mutta silti ajaudun aina tekemään näistä jotain uutta ihanan kimaltavaa. Puuh. Tämä kangas löytyi Eurokankaan laarista joskus pari kolme vuotta sitten. Väliin tuli kuitenkin opiskelukiireitä ja raskaus, joten tämä on saanut odottaa vuoroaan jo…

Lue Lisää

Huh, tulipa melkoisen pirteä huppari! Olin jo vähän kahden vaiheilla, teenkö tätä lainkaan loppuun tällaisena, mutta positiivisen palautteen kannustamana sain tämän sitten tehtyä valmiiksi. Tämän hupparin lähtökohtana oli oravajoustiksen jämien hyötykäyttö. Ostin oranssin joustofroteen nimenomaan tätä tarkoitusta varten, ja olinkin lievästi järkyttynyt avattuani Metsolan paketin: oranssi on todella huomiovärioranssi. Oravat olisivat varmasti näyttäneet paremmilta yksivärisen mustan kanssa, mutta rakas mieheni kannusti minua tänä aamuna sanoen, että kyllä tämä sitten syksyn sateisessa harmaudessa on oikein kiva. Joustofroteet ovat siis Metsolan (orava ja oranssi), raitakangas on jostain muualta, en muista mistä. Kuvassa oikeanpuoleinen taskunkantti on ensimmäinen ompelemani kantti, joka on tehty yhdellä ompeleella ja tällä ohjeella. Toinen taskunkantti onkin sitten jo kauniin tasainen, ja tasku kaartuu nätisti. Kaavat ovat Ottobresta (3/2012) mallista Panda. Tosin huppuun piti tehdä oranssi suikale keskelle, sillä oravakangasta ei ollut riittävästi. Kankaan vähäisyyden vuoksi myöskään kuvioita ei saanut kohdistettua kuin toiseen suuntaan. Taskujen mallin otin saman lehden mallista…

Lue Lisää

En tuossa yhtenä yönä meinannut saada nukutuksi, kun mielessä pyörivät mahdolliset värivaihtoehdot karhupaitaa varten. Laatikossa lojunut punainen trikoo oli kuin olikin juuri samaa sävyä karhukankaan punaisen kanssa ja – ennakkosuosikkina – se valikoitui pohjaväriksi. Koska varastossani ei ole loputtomasti erivärisiä trikootilkkuja, piti applikointikuvio valita olemassa olevien värien mukaan. Eilen illalla applikaatio näytti vielä ihan täydelliseltä, mutta eihän se sitä enää ole.. Silmät katsovat mihin sattuu, eikä tuo ”kuva kivasti toisessa reunassa” toiminutkaan niin kuin ajattelin. Nyt se näyttää siltä, kuin se olisi ollut tarkoitus laittaa keskelle muttei olisi ihan osunut. Päällä paita näyttää paljon paremmalta. Tosin Vilho ahdistui applikoidusta kuvasta. Ensimmäinen puoli tuntia paidan pukemisen jälkeen kului kuvan venyttämiseen ja paidan kiskomiseen pois päältä. Tosi kiva siis…. Kaava on sama kuin aiemmissa teepaidoissa tai pyjaman paidoissa, miten vain. Malli on tällä hetkellä ihan paras. Menee päälle ilman neppareita ja istuu nätisti hoikalla pojalla.

Nyt saa syksy tulla ihan koska vain, me ollaan valmiita 🙂 Pähkäilin aikani tätä välikausiongelmaa. Viime vuoden kokemuksesta viisastuneena totesin, ettei välikausipuvun tekeminen ole mitään avaruusfysiikkaa. Tämän takin päällyskangas on tällä kertaa pul-kangasta eli kansankielellä kestovaippakangasta. Takki on huppua lukuun ottamatta vuoritettu tikkikankaalla, hupussa on interlocktrikoota sisäpuolella. Malli on Ottobren Reindeer Safari eli sama kuin retropöytäliinatakissa. Tämä on kuitekin tehty vähän väljempänä kokoon 98. Hihat ovat koosta 92, sillä Vilho tuskin on kasvanut ulos koosta 92 vielä keväälläkään. En aikonut valita kuosiksi ruskeaa piparikukkaa vaan olisin halunnut tämän kuosin turkoosina versiona oransseilla kukilla. Mutta koska turkoosi oli myyty loppuun, vaihtoehdoiksi jäivät tämä ja Sampsukan oravakangas. Vierastin kuitenkin ruskea-keltaista väritystä, sillä viimevuotinen pukukin oli tämän värinen. Valinnan tekivät lopulta äitini ja mieheni, jotka molemmat olivat ruskean piparikukan puolella. Teen tähän vielä haalarin tai housut, jotka tulevat osittain viimevuotisen puvun kankaasta ja osittain tästä samasta.

Eikös se ole jo melkein syksy? Mun mielessäni ainakin, sillä töihin pitäisi lähteä reilun viikon päästä. Ompeluhuoneessani onkin nyt viime päivinä ollut takkitehdas. Tämän päivän takki on fleecekankainen pihatakki. Hupparitakin kaava on Ottobren (1/2012) Brum brum. Työkonefleece tilattiin tätä varten jo vuosi sitten, mutta en kokenut moista takkia tarpeelliseksi keväällä. Nyt on tilanne muuttunut kuitenkin sen verran, että Vilhoa on vaikea pitää poissa hiekkalaatikolta, ja hän todennäköisesti tarvitsee sinne alkusyksystä kevyen takin. Tämä kokonaan vuoritettu punaisella trikoolla, punaiset fleecen kappaleet ovat jämiä kaukalopussista. Hihoja pidensin melkoisen paljon alkuperäiseen verrattuna, samoin pituutta on kaiken kaikkiaan jonkin verran enemmän kuin koossa 98, jonka mukaan tämä ommeltu. Tässä on silti vieläkin lyhyemmät hihat kuin edellisessä Reindeer Safari -kaavoilla tehdyssä takissa

Rakas mieheni yllätti minut tässä eräs päivä: ”Voisit tehdä mun pyörän satulaan suojapussin sellaisesta kestovaippakankaasta.” Ilmeisesti mä en puhu täällä pelkille seinille, vaikka vastausta ei aina kuulukaan. Olen nimittäin jo jonkin aikaa pohtinut käyttötarkoitusta ostamilleni kestovaippakankaille. En nimittäin ole ommellut – enkä aio ommella – yhtään vaippaa, vaikka kankaita hankinkin jossain vaiheessa epämääräisen kasan. Suojahupun kuosiksi valikoitui norsukangas saajan toiveen mukaisesti. Ilmeisesti tein tämän hiukan liian isoilla saumavaroilla ja reiluilla mitoilla, mutta luultavasti tämä on tällaisena reilun kokoisena kestävämpi.

Töiden alkaminen piiiiitkän loman jälkeen alkaa olla jo ihan ovella. Vilkaisu vaatekaappiini ei ollut kovin rohkaiseva: sieltä löytyi enemmän pois lahjoitettavaa kuin päälle puettavaa. Oli siis aika ryhtyä tuumasta toimeen ja huristella itselle muutama vaate. Alkujaan minun piti tehdä harmaaraidallisesta kankaasta jotain ihan muuta. En kuitenkaan uskaltanut ihan kylmiltään lähteä saksimaan epäilyttävää kaavaa Metsolan kankaasta, joten tein testiversion tästä Jättirätin trikoosta. Kavensin Ottobre 5/2011 -lehdestä löytyvää raglanhihamallia vyötäröltä, vaikka kaavat ovat jo valmiiksi kokoa 34. Nyt tämä istuu kuitenkin päälläni haluamallani tavalla. Metsolan bambikankaan kaverina on Jättirätistä ostettua mustaa interlocktrikoota, kaula-aukko on kantittu mustalla resorilla. Viimeinen on Ompeluelämää-ryhmän ns. tissitunika. Tosin näillä tisseillä sen etuliitteen voi yhtä hyvin jättää pois 🙂 Pilkoin siis joitain vuosia sitten ompelemani (epäonnistuneen) kesämekon palasiksi ja kokosin siitä tällaisen. Aika kätevää 🙂 Kaavat on piirretty vastaavanmallisesta paidastani, ja niissä on jonkin verran parannuksen varaa…

Olen tässä pikku hiljaa kesän aikana järjestänyt itselleni mukavaa ompelunurkkausta, ja nyt se lopulta alkaa näyttää ja tuntua hyvältä. Seinähyllyille löytyi varaston kätköistä joukkio vanhoja Aarikan ja Marimekon purkkeja, joihin sain kätevästi kaikenlaista pientä säilytykseen. Ompelukoneen takana ja lattialla pöydän alla olevista pahvilaatikoista haluaisin vielä päästä eroon, mutta en ole löytänyt niiden sisältämille tavaroille vielä parempaakaan paikkaa. Eilen sain vihdoinkin ommeltua päiväpeitteen pinnasänkyyn – eihän Vilho ole nukkunut tuolla kuin vasta vaivaisen vuoden… Kaiken lisäksi maatuskakangas riitelee pahimmalla mahdollisella tavalla reunapehmusteiden hevosten kanssa. Argh. Näköjään itä- ja länsinaapuri eivät mahdu samaan sänkyyn 🙂 Peite on tosin käännettävä, joten siitä saa myös yksivärisen sinisen puolen esiin. Tänään projektina olivat kesäyöpuvut, joita Vilholla ei käytännössä ollut ainuttakaan. Nämä ovat siis shortsimalleja, jotka kyllä menevät yhtälailla sekä yö- että päiväkäytössä. Onneksi tajusin pilkkoa tuon karhukankaan raitaversion nyt enkä puolen vuoden päästä. Aika pitkään sain sitä käännellä ja väännellä, jotta sain nuo palat leikattua.…

Lue Lisää

Vanha kirpparilöytöpöytäliina sai uuden elämän syystakkina. Olin pyöritellyt ajatusta mielessäni jonkin aikaa, mutta uskallusta liinan leikkelyyn ei tahtonut löytyä. Ompeluelämää-ryhmästä sain kuitenkin vinkkiä hyvästä takin mallista ja ryhdyin tuumasta toimeen. Tein takin koossa 92, ja se on vielä vähän reilu. Kaavat ovat Ottobren Reindeer Safarista, mutta huppu on muutettu hiippamalliksi. Ompelin takkiin aluksi vuorin vaaleasta tikkikankaasta, mutta se osoittautui liian jäykäksi ja paksuksi. Purin vuorista hihat ja vaihdoin ne ohuemmaksi mustaksi tikkikankaaksi. Huppu on vuoritettu ruskealla trikoolla.Rinkulavetimiset vetoketjut löytyivät Jättirätin laarista. Ostin niitä kolme, vaikka ne olivat lyhyitä ja sopivat vain taskuihin. Lisäksi ostin 35 cm:n alhaalta aukeavan vetoketjun. Pitkästä ketjusta piti ottaa pari senttiä mittaa pois, joten siitä sai samalla kätevästi vaihdettua vetimen rinkulaversioksi. Pöytäliinasta kului tähän vain puolikas, joten aineksia olisi vielä toiseen samanmoiseen ja suunnilleen samankokoiseen. Voi olla, että sitä riittäisi vähän enemmän A-malliseenkin, mutta ihan varmaksi en nyt osaa sanoa. Jos halajat tällaista, niin kannattaa ottaa…

Lue Lisää

10/13