Kuukausittaiset arkistot: elokuu 2012

En tiedä, tuleeko jokaisen poikalapsenäidin elämässä hetkiä, kun vaan täytyy saada tehdä jotain VAALEANPUNAISTA. Minulle se hetki tuli nyt. Tällä kertaa vaaleanpunaista settiä ei saa kuitenkaan Vilho vaan Vilhon serkkutyttö. Toivottavasti yllätyslahja on mieluinen.. Housut on tehty OB:n 4/2012 Rainy Sky -kaavalla. Tosin kaavaan on tehty lukuisia muutoksia. Housujen pituus on koosta 74, leveyttä piirtelin riittävästi täsmäämään saamiini mittoihin (enemmän kuin kaavojen suurimmassa koossa). Perusmalli ja polvien rypytykset ovat kuitenkin kaavasta. Taskut piirsin ihan omasta päästä ja lopulta lisäsin vielä resorit, sillä en halunnut ahdistavaa kuminauhaa vyötäröä puristamaan. Pipo on ommeltu taskutrikoosta Me&I:n solmupipon mallilla. Kyseinen Me&I-pipo mahtuu vielä meidän pian 1,5-vuotiaalle, joten ajattelin, että sen täytyy mahtua myös 5-kuukautiselle serkkutytölle 🙂

Tässä joku viikko sitten sain äidiltäni kahden metrin palan käyttämättä jäänyttä Marimekon Kaivoa. Muistelin, että olohuoneemme huonekorkeus on ikkunoiden luona normaalia huomattavasti matalampi, ja kuvittelin, että kahden metrin pala kangasta riittäisi yksinään täyspitkäksi verhoksi. Eihän se huone tietystikään nyt ihan niin matala ollut. Onneksi muistin ostaneeni joskus mustan lakanan, joka sattuneesta syystä oli jäänyt lähes täysin käyttämättömäksi. Lakana löytyi lopulta äitini liinavaatekaapista ja pääsin hommiin. Leikkasin 10 cm:n suirot jokaiselle sivulle. Ulkoreunoihin tein sentin levyiset tuplakäänteet ja yläreunaan ompelin Eurokankaasta ostamani verhonauhan. Mustan kantin kulmat on ommeltu viistosti yhteen – ja tällä kertaa jopa siististi! Ajatuksena taustalla oli harjoitella puuvillapalojen yhdistelyä, sillä aion jossain vaiheessa ommella Vilhon ”isoon” sänkyyn tikkupäiväpeitteen.Vähän tuo olohuone alkaa olla RUSKEA, mutta eihän siinä mitään, ruskea on ihan hyvä väri 🙂 Työhuoneeseemme ostimme kaksi Ikean pöytää. Nyt voimme istua illat samassa huoneessa omilla työpisteillämme. Mikään paras mahdollinen ratkaisu tämä ei ole kummallekaan, mutta paremman puutteessa menettelee.…

Lue Lisää

Kirahvikankaan jämistä syntyi vielä Vilholle paita ja pipo – ja hyvätpä syntyivätkin! Ensikokeilussa tämänaamuisessa muskarissa vaatteet keräsivät katseita ja vähän kehujakin. Kysyttiinpä jopa, myynkö näitä jossain. Kirahvipaita (OB 6/2011, Toy Dog) oli odotellut työpöydällä kasausta jo jonkin aikaa. Minulla ei kuitenkaan ollut sen enempää sopivaa keltaista kuin ruskeaakaan resoria. Kesällä ostamani tummanruskea resori osoittautui kotona suklaanruskeaksi pippurinruskean sijaan, eikä se ole nyt sopinut oikein mihinkään. Pippurinruskeaa resoria myyvistä verkkokaupoista otetaan siis vinkkejä vastaan… Eilen illalla ompeluhuonetta siivotessani törmäsin aiemmin ompelemiini velourhousuihin, jotka odottivat vyötärökuminauhaa. (Niissä käyttämäni Jättirätin lörppöresori ei riitä pitämään housuja ylhäällä.) Olin heittänyt puolitekoisen paidan kyseisten housujen päälle. – Ja siitä se ajatus sitten lähti… Huomasin, että paita housut sopivat vallan erinomaisesti yhteen ja keksin kokeilla paitaan punaista resoria! Ainakin kotoa löytyvistä vaihtoehdoista tämä oli ehdottomasti paras. Ruttupipo on vähän liian pitkänmallinen. Leikkasin tämän valmistumisen jälkeen kaavasta (OB 4/2012) reilun pätkän pois, etten tee toista yhtä isoa pipoa.…

Lue Lisää

Hain tänään omat Saksan kimppatilauksen mukana Michas Stoffeckelta tulleet kankaani kotiin, ja tältä ne näyttävät: Sydänapila ja sydänpilvet ovat ihania, mutta tuo keltainen tähtikangas oli pettymys. En pidä tummimman tähden persikkaisesta sävystä lainkaan. Pitää nyt vielä vähän makustella tuota ja miettiä sitten, josko saisin sen vaihdettua mieleisempään.

Ostin tämän ihanan sydänvelourin joskus viime syksynä, luultavasti Ikasyrilta. Alkujaan siitä piti tulla jotain paljon pienempää, mutta aika kului, ja kangas lojui lähes koskemattomana laatikossa. Kankaasta oli leikattu vain yksi sydän applikaatiota varten sekä etuosa epäonnistuneeseen paitaan. Tässä eräänä iltana aloin käydä läpi college-velourvarastoani ja törmäsin tähän. Pyörittelin Ottobren Panda-hupparin kaavoja 55 senttiä korkealla ja vajaalevyisella kankaanpalalla puoli tuntia, kunnes lopulta sain kankaan riittämään. Kuten edellisessäkin Pandassa tein tähänkin kaaritaskut. Lisäksi lyhensin – pakon edessä – hihoja ja laitoin niihin pitkähköt resorit. Huppari on kokonaan vuoritettu Jättirätin raitatrikoolla. Taskujen kohdalla sattui pienehkö ajatusvirhe, jota en lähtenyt korjaamaan. Sen seurauksena helman kääntäminen oli kuitenkin mahdotonta, sillä sekä vuori että päällinen oli ommeltu sivusaumasta yhteen saumaan. Koska vetoketjukin oli vähän pitkä, päätin tehdä helmaankin resorin sekä kantata etureunan resorilla. Kaikesta puljaamisesta huolimatta – tai sen ansiosta – tästä tuli kuitenkin minusta oikein onnistunut. Etukantin alareuna ei ole kaunein mahdollinen eikä vuorin raidoitus…

Lue Lisää

Oi, mitkä söpöt pikkuhousut onnistuinkaan tekemään! Olen turhautuneena kierrellyt kauppoja etsien riittävän pieniä pikkuhousuja. Tytöille pieniä housuja olisi kyllä tarjolla, mutta poikien 90-senttiset pikkuhousut ovat armottoman suuria. Ilmeisesti näin pienipyllyisen pojan pitäisi vielä kulkea kaiket päivät vaipoissa.. Mallina näihin oli vanhat hyviksi havaitut pikkuhousut. Lahkeensuut – vai mitkä jalanreiät nuo nyt ovatkaan – ovat napakankokoiset ja pienet vahingot pysyvät housuissa. Löysissä boksereissa on se huono, että sekä pienet että isommatkin vahingot valuvat suoraan jalkaa myöten lattialle. Näissä on myös kaksinkertainen haaraosa, joten pikkulirut eivät välttämättä kastele heti koko vaatekertaa. Vähän turhan korkeat näistä tuli, sillä näiden alle ei ole tarkoitus laittaa vaippaa. Mataloitan kaavoja todennäköisesti hiukan, jonka jälkeen alkaakin sarjatuotanto 🙂 Kangaslaatikoissani lojuu valtavasti pieniä kankaanpaloja, joille ei juuri tämän järkevämpää käyttöä ole. Sitä paitsi näiden teko ei montaa hetkeä vienyt. Tosin kuten näkyy, saumuri teki taas vähän hyppytikkiä, eivätkä langankireydetkään olleet viimeisen päälle oikein säädetyt..

Tässäpä tämä melkein tilaustyönä tehty synttärilahja. Sain epämuodollisen tilauksen virkatusta hartiahuivista jo vuosi sitten, mutta homma jäi pelkän puheen tasolle. Nyt, kaverin 30-vuotissyntymäpäivän lähestyessä, muistin tuon pitsihuivikeskustelun. Selasin ensin kaikki mallilehdet läpi etsien nopeaa, helppoa ja kivannäköistä mallia, mutta tuloksetta. Facebookin Neulonta-ryhmästä sain kuitenkin vinkkiä Ravelry-sivustosta, josta tämä malli lopulta löytyi. Kierroksia huivissa on aika paljon enemmän kuin ohjeen mukaan pitäisi, sillä huivi meinasi jäädä aivan liian pieneksi. Aika hieno siitä kaikessa yksinkertaisuudessaan kuitenkin tuli, ja saaja oli valtavan iloinen lahjastaan.

Tästä kirahvikankaasta piti tulla Bubble Pocket -tunika, mutta kas, kun mallailin kaavoja kankaalle, totesin, ettei kangas tule millään riittämään siihen. Jätin siis paitaprojektin hautumaan muutamaksi päiväksi. Sitten eräänä päivänä näin Facebookin OE-ryhmässä ihana ilman kaavoja tehdyn topin ja tein päätökseni. Kuten olen niin monen monta kertaa aiemminkin todennut, ei väsyneenä (krapulasta puhumattakaan) pitäisi lähteä ompelemaan. Tällä kertaa ensin mainittu aiheutti applikoidun pallon niskaan ja ryppyiset olkaimet, jälkimmäisen tuhot on jo korjattu näkymättömiin. Etutasku piti tehdä selän pallon kaveriksi – ja onhan se oikeasti ihan käytännöllinenkin 🙂 Muutoin toppi on tehty käyttäen mallina kahta vanhaa hihatonta toppia. Skootterikankaan ostin alkujaan itselleni, mutta kuinkas kävikään. Rakas mieheni yllätti minut taas kerran ja vihjasi tykkäävänsä kankaasta. Lisäksi sain rivien välistä kuulla, etten ole ommellut hänelle ikinä mitään, vaikka harva se päivä huristelen jotain itselleni tai Vilholle. Tänä aamuna tein sitten tämän Vilhon päiväunien aikana vanhaa teepaitaa mallina käyttäen.

Tämän ihanuuden kankaat löytyivät äidin kangaskaappien uumenista. Oikestaan minun piti tehdä vain testitunika ilman taskuja, mutta sitten päätin, että kai siitä voi kokonaisen käyttövaatteenkin tehdä.. Ihan kauhea tämä ei minusta ole, sillä kehtasin sen jo töihinkin laittaa, vaikka äitini puhuikin tästä siivouspaitana 🙂 Käytin tässä samoja kaavoja kuin edellisessäkin Bubblessa, mutta pidensin kaavoja vyötärön paikkeilta pari kolme senttiä, kavensin mallia entisestään ja muutin hihansuut hihoihin sopiviksi. Aikamoinen kuosi, eihän tähän muuta voi sanoa 🙂

Olen täydellisen kyllästynyt bodeihin. Muutamana päivänä olen pukenut sellaisen Vilholle päälle, mutta viimeistään parin pottakerran jälkeen body on vaihtunut paitaan. Paitoja on kuitenkin ollut vähän liian vähän (tai ne ovat vähän liian tylsiä). Koska elokuu on epävirallisesti kankaaton kuukausi, en saa ostaa tässä kuussa uusia kankaita. Yksi paketti on Saksasta vielä tulematta, joten ihan pelkkien vanhojen palasten seurassa ei kuukautta tarvi viettää. Vasemmalla olevaan paitaan käytin tonttu-sienikankaan jämiä sekä palan Ikasyrilta aiemmin tilaamastani (Moonkidsin?) lörppötrikoosta. Kaava on sama kuin muutamassa aiemmassa paidassa. Lähikuvassa näkyy helman ensimmäisen tikkauksen jälki. Vihreä kangas on todella ohutta ja jotenkin liukasta, ja se meni ryppyyn ensimmäisellä kerralla. Tein uuden tikkauksen vähän isommalla taitteella kuin ensimmäisen, sillä alkuperäisessä oli liian niukka käänne. Alla oleva junapaita on tehty samoilla kaavoilla mutta vain pitkähihaisena. Junatrikoo on uutuus kangasvarastossani. Se saapui alkuviikosta Kestovaippakaupan paketissa. Kuvassa kaula-aukko ei näytä pyöreältä. Kun katsoin muita samalla kaavalle tekemiäni paitoja, ongelma oli myös…

Lue Lisää

10/10