Kuukausittaiset arkistot: lokakuu 2012

Kuten lähes koko eteläiseen Suomeen myös meille satoi eilen (ja tänään) ensilumi. Eikä se mikään turha lumi ollutkaan! Yleensä nämä lounaisen Suomen ensilumet tuppaavat olemaan rännän ja lumen välimuotoa, joka sulaa välittömästi koskettuaan maahan – tai jos ei sula niin muuttuu loputtomaksi ruskeaksi loskaksi. Tänään saimme kuitenkin nauttia ihanasta puuterinkeveästä pakkaslumesta koko päivän! En tiedä, oliko Vilholla jonkinlainen muistikuva viime talvesta, mutta lumeen hän rakastui tänä(kin) vuonna ensisilmäykseltä! Sisälle tultiinkin tänään joka kerta pienen itkun kera, kun ulkona ei voinutkaan olla ihan koko päivää. Testasimme pikkupakkasessa kevyesti topatun välikausihaalarin (hyvin toimi, ei tullut vilu) ja neulesetin. Pipo on TAAS melkein liian pieni! En tajua, miten valtava pää tuolla pojalla oikein on!  Lisäksi kannoin tänään Vilhoa kantorepussa kaupungilla ja totesin, että noiden haalarien lahkeet on jo nyt liian lyhyet. Äääh. Asialle pitäisi varmaan tehdä jotain, vaikka korjausompelu ei ole rakkain harrastukseni…

No niin. Taikametsähupparini on lopultakin valmis. Eihän tästä tullut lainkaan sitä, mitä tästä piti tulla, mutta monen mutkan kautta syntynyt lopputulos on enemmän kuin mieleinen! Taikametsäkangas on joustofroteeta ja siinä mielessä uniikkia, että sitä on teetetty Facebookin Ompeluelämää-ryhmän toimesta kaiken kaikkiaan 600 metriä, josta jokaisella ryhmässä riittävän pitkään olleella oli oikeus ostaa (ainakin toisella kierroksella vain) yksi metri. Alkujaan kuvittelin ompelevani taikametsämetristäni täysvuoritetun hupparin. Tein koeversion, muokkasin kaavat sopiviksi ja totesin sitten, että eihän tuollaista voi ommella metristä kangasta. Palasin lähtöpisteeseen. Sitten eräänä päivänä törmäsin Ompeluelämää-ryhmässä ihanaan hupulliseen liivihameeseen. Liivihame on ommeltu laulukalajoustofroteesta (jota minultakin löytyy nyt varastosta), mutta samasta blogista löytyy mallista versio taikametsäkankaallakin. Tein siis ensimmäisen version hihattomana. En tiedä, mikä siinä mättäsi, mutta se ei ollutkaan ihan sitä, mitä olin kuvitellut. Selailin taas vaihteeksi Ompeluelämä-ryhmän kuvia ja törmäsin kuin törmäsinkin lyhythihaiseen huppariin! Ja siinä se oli! Purin hihansuiden kanttaukset, kaivoin kaavakansiostani sopivankokoiset hihankaavat ja leikkelin jäljelle jääneestä…

Lue Lisää

Sekä äitini että mieheni toivoivat pojalle lisää ruokalappuja. Pul-jämistä syntyi sitten tällaiset pikalaput. Toisin kuin aiemmat nämä eivät ole kaksipuoleisia. En oikeastaan keksinyt mitään järkevää perustelua kaksipuolisuudelle. Eihän näitä nyt koskaan käännetä! Piparikukkalappu pääsi jo käyttöön ja kanttinauhat vähän vetivät ekassa pesussa kasaan, joten kovin edustavaa kuvaa siitä ei enää saanut.

Ihanan vihreän villatakin lankojen kylkiäisenä tilasin muutaman ylimääräisenkin kerän pehmeää merinovillaa. Nämä –  lapaset, kauluri ja pipo – eivät varmasti kutita käyttäjäänsä! Ensimmäisenä neuloin pipon, ja tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun jopa suunnittelin kuviot ruutupaperille! Tai en tietenkään kaikkia kuvioita, sydämet vain. Malli pipoon löytyi Modasta (5/2010). En tosin seurannut ohjetta kovin orjallisesti, eikä lankakaan ollut oikeanpaksuista. Lapasissa toistuvat pipon kuviot. Neuloin innoissani lapaset jo kertaalleen valmiiksi, jonka jälkeen tajusin, että vain toisessa oli sydän kämmenselässä! Eipä siinä auttanut muu kuin purkaa viallinen lapanen peukaloon saakka ja neuloa se uusiksi. Siksi kuviotkaan eivät ole täysin symmetriset. En jaksanut lähteä purkamaan peukalolisäyksiä, joten jätin yhden (vai kaksi) ylimääräistä pilkkua toiseen lapaseen, sillä muutoin lapasen sisään olisi jäänyt lankalenkkejä, tai olisin joutunut kiristelemään silmukoita yksitelleen parin kierroksen matkalta. Kauluriin neuloin sitten loput langat. Violetti lanka loppui kokonaan. Jouduin jopa käyttämään muutaman päättelylangasnpätkän, jotta sain viimeisen kierroksen loppuun. Limenvihreää lankaa jäi kymmenisen…

Lue Lisää

Tajusin juuri, etten ole laittanut Vilhon välikausipuvusta lainkaan sovituskuvaa tänne. Tässä siis viikonlopun puutarhahommien lomassa napsittuja kuvia. Vilho oli valtavan innoissaan jo haravoinnista, mutta roskien kärrääminen oli ehdoton suosikkipuuha.

Sain – tai otin, ihan miten vain – vapauden tehdä veljentyttärelleni syyspuvun. Alkujaan tämän piti olla äitini projekti, mutta sitten heikkona hetkenä menin sanomaan, että voinhan minäkin sen tehdä. Niinpä viime keskiviikkona äitini tuli meille ”Vilhoa vahtimaan”, ja minä aloitin tämän tekemisen. Enimmäkseen tämä syntyi Vilhon ollessa nukkumassa, mutta olihan se mukava suunnitella melko erikoisen kokoista haalaria yhdessä kokeneen ompelijan kanssa. Päällinen on Royal-tuotteesta ostettua karamellinväristä superpehmeää ja paksua velouria, ohut tikkivuori ja resorit ovat Eurokankaasta ja hupun tähtikangas Michas Stoffeckelta. En edes kysynyt, millaisen haalarin tytön vanhemmat lapselleen haluavat, vaan tein tämän täysin oman mieleni mukaan. Uskoisin sen kuitenkin kelpaavan. Minulle ainakin kelpaisi, jos minulla olisi tyttö 🙂 Ihastuin yllättäen itse tähän vaaleanpunaiseen velouriin niin, että Vilhokin taitaa saada siitä jotain… odottakaas vain! Pääsin tätä ommellessa myös kokeilemaan ensimmäisen kerran kaksoisneulan käyttöä ompelukoneessa. Saumurini ei suostunut ompelemaan nättiä peitetikkiä paksuun resorisaumaan, joten lähdin kaksoisneulaostoksille. Kiitos tästä kuuluu Ompeluelämää-ryhmälle, jota…

Lue Lisää

Heti alkuu pitänee tehdä selväksi, ettei tämä ole minun kutomani. Omaa kädenjälkeäni tässä on vain ja ainoastaan nappien ompelu. Haluan silti esitellä tämän täällä, sillä se on vain niin valtavan kaunis! Villatakin malli on (tytön neuletakki) Moda-lehden numerosta 4/2011. Äitini tarjoutui neulomaan Vilholle neuletakin ja antoi minulle vapauden valita minkä tahansa mallin – kunhan ohjeet ovat suomeksi. Löysin tämän mallin silloin melko tuoreesta Modasta. Esittelin mallin äidilleni, joka järkyttyi totaalisesti: Ei missään tapauksessa! Etsi yksinkertaisempi malli. En ala neuloa tuollaisia nyppyjä.Asia jäi hautumaan, sillä tarve villatakille ei sillä hetkellä ollut akuutti. Pikkuhiljaa sain äitini käännytettyä ja lopulta tilasin kasan ihania merinovillaisia alelankoja Englannista. Vaikka lanka on vähän suositusta paksumpaa, sai Vilho villatakin kokoa 2/3 v. Päätimme muuttaa mallia niin, ettei se ole A-linjainen vaan suora. Lisäksi äitini otti muutaman muunkin taiteellisen vapauden villatakkia neuloessaan. Tällä hetkellä äitini neuloo itselleen samoilla kuvioilla neuletta – että se niistä kamalan työläistä kuvioista 🙂…

Lue Lisää

7/7