Kuukausittaiset arkistot: joulukuu 2012

Anoppi oli vielä joululahjaa vailla, joten päätin neuloa hänelle pikapikaa kynsikkäät. Langaksi valikoitui Novitan Puron Pakkasyö, sillä sitä sattui löytymään varastoista. Neuloin näitä ensin keltaisesta Nallesta, mutta tajusin käsineen puolessavälissä, että kuvio oli vasemman käden käsineestä, peukalo oikeasta.. Purin siis käsineen ja etsin paksumman langan, jotta ehtisin saada käsineet valmiiksi joulun pyhien aikana. Nämä on sovellettu Moda-lehden (5/2011) mallista Punaiset palmikkoneuleiset kädenlämmittimet. Kämmenpuolen sileä neule unohtui (sielläkin on lettejä), varsi on lyhyempi sekä kuvioita ja silmukoita vähemmän. Peukalon lisäyksetkin aloitin väärässä kohtaa, joten eipä näissä paljoa ole samaa alkuperäisen mallin kanssa 🙂

Olen jo useamman vuoden ajan tehnyt joulukukka-asetelman itselleni ja äidilleni. Tänä vuonna asetelman teko jäi taas kerran vähän myöhäiseksi, ja tein kukkakorin vasta joulupäivänä. Äiti sai valita ostamistani kukista mieluisat, loput jäivät odottamaan omaa koriani. Kuten yleensäkin, käytin tähänkin koriin aiemmilta vuosilta säästettyjä tarvikkeita. Hakiessani koria äitini varastosta silmiini osui joskus vuosia sitten tekemäni viinipullonkorkkikranssi. Kranssi oli kuitenkin vuosien saatossa hajonnut osittain. Koska en ollut tänäkään vuonna muistanut ajoissa hakea (omasta) metsästä jäkälää, minun piti keksiä jotain sen korvikkeeksi. Näin syntyikin sitten kukkakorin moderni versio, oikein onnistunut sellainen. Pieneen joulupuuhun tein kullanvärisestä kimallepaperista tähden ja oksille huovutin villalangasta pieniä joulupalloja.Kotikuusemme sai tänä vuonna vain muovipalloja ja huopakoristeita innokkaan alle kaksivuotiaan koristelijan vuoksi. Ostin kauniin koristesavikuusen Nousiaisten vanhan aseman joulumyyjäisistä ja kaupanpäälliseksi sain viisi savisydäntä. Leikkasin savisydämien seuraksi punaisesta huovasta sydämiä ja laitoin näille vihreän pellavanarun ripustusnaruksi. Oikein sieviltä ne kuusessa näyttävät varsinkin, kun kaverina on (muistaakseni) Mynämäen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen…

Lue Lisää

Käpyseni-jersey on odottanut muodonmuutosta kankaasta paidaksi jo pidempään. Tämä oli oikeastaan tilaustyö, sillä äitini toivoi paitaa jo syksyllä. En kuitenkaan ikinä ehtinyt ommella sitä, joten projekti siirtyi ja siirtyi.. Noshin iki-ihanaa kettukangasta himoitsin jo sen tullessa alkujaan myyntiin, mutta saituuksissani en sitä raaskinut ostaa. Myöhemmin kankaan hinta nousi kangashamstereissakin pilviin, ja luovuin koko ajatuksesta. Vähän ennen joulua kangasta ilmeistyi 2-laatuisena Noshin omaan verkkokauppaan, enkä enää harkinnut kankaan ostamista hetkeäkään. Tämä kettu on kuin tehty miehelleni 🙂 En tiedä, mikä tästä tekee 2-laatuisen. En löytänyt mitään vikaa kankaasta – joskaan en sellaista kovasti etsinytkään. Äitini käpypaitaan käytin kaavojen pohjana oman paitani raglankaavaa. En tiedä, voiko tätä enää samoilla kaavoilla piirrettynä, sillä muutokset olivat melkoisia 🙂 Helmaan piirsin ensin oravan jo toisenkin, mutta ne olivat kaikki rumia, joten päädyin lopulta käpyyn, jonka applikoin ruskeasta velourista. Mieheni kettu-t-paita on samalla hyväksi havaitulla SK:n kaavalla tehty kuin aiemmatkin paidat. Nyt noita t-paitoja alkaakin jo…

Lue Lisää

En tiedä, miksi alkujaankaan ostin keltaisen Käpyseni-joustofroteen, sillä en koskaan pitänyt siitä. Värikin oli kylmä keltainen, joka ei lämmitä minua pätkän vertaa. Jouluompelusten lomassa löysin kankaan ja mietin, miltä se näyttäisi värjättynä. Kotoa löysin yhden paketin Nitron punaista väriä ja päätin kokeilla. Ei kangas nyt minusta paljoa rumemman värikseksikään voinut enää muuttua. Kun nostin kankaan ulos pesukoneesta, näin sen välittömästi jouluvaatteena. Oranssihan tämä on ja pinnassa jännä keltainen hohde, mutta käpyineen kaikkineen se on kuin tehty jouluvaatteita varten! Tonttumyssy Vilholta puuttui joka tapauksessa, eikä housujakaan ole koskaan liikaa. Housujen kaavat ovat samat kuin edellisissäkin joustishousuissa (OB 6/2011), tonttulakki on leikattu oman lakkini mallilla. Joustis on Käpyseltä, resori Majapuulta. Kulkunen löytyi askartelukaapista, jostain se on irronnut/irrotettu 🙂

Piirsin tämän omenankukan alkujaan Ompeluelämää-ryhmän kuosikilpailua varten, mutta en koskaan saanut sitä valmiiksi. Nyt kuitenkin keksin käyttötarkoituksen tälle. Olen pitkään ajatellut blogin olevan kylmä ja kolkko, mutta en ole saanut aikaseksi tehdä mitään asialle. Nyt sitten joulun kunniaksi blogini sai näin ihanan keväisen ilmeen 🙂

Yksi Vilhon ensimmäisistä oma-aloitteisista sanoista oli Raa Raa, kun telkkarista tuli yllättäen Raa Raa -leijonapiirretyn tunnusmusiikki. Siispä päätin, että hän saa joululahjaksi leijonapaidan! Piirsin leijonan nettikuvan perusteella ja trikoopalat löytyivät tilkkalaatikostani. Harkitsin pitkään itse paidan kankaita, mutta lopulta voiton vei muistaakseni Myllymuksuilta joskus ajat sitten hankittu raitajersey. Ruskean jerseyn hankintapaikkaa en muista, resorit ovat Hannan Kankaan sinapinväristä resoria. Tästä tuli niin ihku. Olispa jo joulu, niin näkisi, mitä lahjan saaja tästä tykkää 🙂

Tänään oli surullinen olo. Mikäs auttaisi ikävään oloon ja päivään paremmin kuin ihana vaaleanpunainen kukkamekko? – Ei mikään! Niinpä menin ja ompelin sellaisen.   Ostin pehmeän ja joustavan babycord-sametin joskus syksyllä Raision Linnan Kankaasta. Onneksi tajusin ommella sen nyt, kun siitä vielä sai jotain. Kankaasta ei nimittäin jäänyt jäljelle kuin pari pientä suikaletta.  Vaikka tavoistani poiketen ompelinkin tällä kertaa sametin nukan alaspäin, muistin sentään leikata kaikki palat samaan suuntaan – mikä ei ollut täysin päivänselvyys tällaisena (sairasloma)päivänä. Kaavat ovat Ottobresta (6/2012), mallina pallohelma, koko 86. Tosin tässä mekossa ei tosin ole pallohelmaa eikä se ole täysvuoritettu. Rypytyksetkin laitoin vain etukappaleeseen.  

Silmiini osui tuossa yksi päivä Unikuun terapiahuoneen jakama linkki, jonka takaa löytyi tämäntyyppisiä huopatähtiä/kukkia. Tein ensin tuon oikeanpuoleisen, mutta sakarat ovat kovin heiveröiset. Kuusisakarainen on selvästi tukevampi, ja onhan se kauniimpikin 🙂 Näitä tarvii kyllä varmaan tehdä vielä muutama lisää! Ihanaa välipalapuuhailua tällainen pieni askartelu, kun ei enää tarvi noita pitsejäkään virkkailla.

Näin tämän ihana tunikan ja sain vision. Kaavojen pohjana käytin aiemmin ompelemani tunikan kaavaa. Pituutta lisäsin niin paljon kuin kankaassa oli mittaa ja rintojen alle lisäsin poikkisauman ja sisäänotit. Poikkisauma tuli kuitenkin väärään kohtaan, liian alas. Ainoana ratkaisuna ongelmaan näin pitsin, mustan pitsin. Koska minulla ei ole pitsejä, päätin virkata sellaisen. Mikäs sen kätevämpää? Erityisesti, kun aikaa on vähän ja tekemistä suhteellisen paljon, kannattaa tosiaan valita mahdollisimman hidas tekniikka. Onneksi rakas äitini ilmoittautui vapaaehtoiseksi pakkotyöhön ja virkkasi avukseni helman leveän pitsin. Tossut jäivät vielä ilman pitsejä, sillä minun täytyy vielä vähän pienentää niitä. Tossuissa on vuorina fleeceä ja pohjassa 90-luvulla ostettua kohopainettua velouria. Lanka-arkusta löytyi sopiva puuvillalanka ja netistä englanninkielinen ohje. Syötävän ihana vadelmaneulos on Majapuulta ja tunikan kaavat Ottobresta 5/2012. 

Ensin oli ajatus punaisista housuista, jotka sopisivat merirosvopaidan kanssa. Ompeluhuoneessa silmiini osui ihana velour, joka myös sopi täydellisesti punaiseen joustikseen. Sitten muistin, että ostin punaisen joustiksen Fabriinalta erityisesti autokorjaamopaitaa varten. Tällainen soppa siitä sitten syntyi: Ostin sieniretkivelourin Seliasta lokakuun alkupuolella. Siitä lähtien olen pyöritellyt ja siirrellyt sitä laatikosta toiseen. En sittenkään rakastunut tähän kankaaseen kankaana. Nyt vaatteena asia onkin taas toisin 🙂 Olen ajatellut tämän Vilhon joulusetiksi. Voi olla, että ehdin vielä keksiä jotain muutakin, mutta tämä on kyllä aika sievä setti, lämmin ja pehmeä. Kuvittelin autokorjaamon riittävän paitaan. Tietenkään se ei riittänyt. Onneksi punaista oli kuitenkin vielä jäljellä, mutta resori sen sijaan ehti loppua kesken. En ole täysin varma, miten paljon pidän tuosta punaisesta autokorjaamon rinnalla, mutta ehkäpä se tästä.. Jos saan tässä lähiaikoina ostetuksi pippurinruskeaa resoria, saatan vaihtaa nuo hihansuut. En ole niistäkään ihan varma. Ainut, mistä tässä setissä olen varma, on se, että tuo (Majapuun) autokorjaamojoustis on…

Lue Lisää

10/15