Kuukausittaiset arkistot: kesäkuu 2013

Majapuun MIELETTÖMÄSTÄ vadelmasta syntyi kuin syntyikin hupparitakki kesäiltoihin. Tilapäisessä mielenhäiriössä ostin tätä vain metrin, eikä metri riitä mihinkään, jos kangas on näin ihanaa! Pesun jälkeen neulosta oli kokonaiset 96 senttiä, joista sitten taioin tämän. Jäljelle jäi vain reippaasti kämmentä pienempää silppua. Mietin pitkään, teenkö tähän vadelmaneuloksesta pienet pyöreät kaulukset, mutta päädyin lopulta resorihuppuun. Eikä muuten ollut hullumpi idea! Ompelin kaikki saumat sisään, joten tarpeen tullen tämä toimii myös kääntötakkina 🙂 Kaavat on muunneltu Suuri Käsityö -lehden Nuori suunnittelija -talvitakista, mutta muutoksia on niin paljon, etten jaksa etsiä lehden numeroa. Teinitakista puuttui mm. kaikki muotolaskokset. Vadelmaneulos Majapuulta, raitatrikoo, vetoketju ja nyöri Jätti-Rätistä ja nyörin päät ja stopparit Var-itista. Lime resori ostettu FB:n Kangashamstereista.

Pieni hippipoikani sai Suomeen kesään sopivan setin. Sekä takki että housut on tehty Metsolan joustofroteesta. Ostin Metsolan Hippietä (kukkakangas) jo aiemmin punaisena, ja tietenkin myös tätä ruskeaa oli pakko saada. Hupparin kaava on sama kuin mustikkahupparissa (OB 4/2013). Housut muokkasin vanhoista pyjamanhousujen kaavoista: pituutta lisää ja leveyttä pois. Tää on kokonaisuutena superihana, vaikka kylmänkeltainen resori ei olekaan lainkaan oikean värinen. Housuihin ole todella tyytyväinen. Nämä eivät ole mitkään superisot pussihousut, vaan tuollaiset oikein mukavanoloiset. Tein testihousut ensin yksivärisestä collegesta, mutta niissä ei ole mitään erityisen kuvauksellista, vaikka ovatkin hyvänmalliset. Hupparin kaava on sen sijaan jo lähtökohtaisesti niin sopiva, ettei sille tarvinnut tehdä mitään. Koko siinä on 104.  

Juhannusta vietimme pihatöiden parissa äitini luona. Aattona pohdiskelimme uima-allasremontin etenemistä ja koko uima-altaan ympäristöä. Minuun iski valtava tekemisen tarve, ja aloin heti toteuttaa suunnitelmaamme. Siirsimme uima-altaan vierestä kaikki kukat pois, järjestimme kuvissakin näkyvän kivikasan sekä kivet että kukat uudelleen ja istutimme ylimääräisiä toisaalle. Tässä tunnelmia juhannukselta: Alkuperäinen suuri allas on 80-luvulla pienennetty puolet pienemmäksi. Nyt remontoimme tuon jäljellä olevan puolikkaan modernimpaan kuntoon. Puretusta väliseinästä löytyi kaikenlaista, jota merillä töissä ollut isäni oli laivalta löytänyt..

Ostin tämän ihanan Muru-neuloksen jo joskus alkuvuodesta ellen jopa viime vuoden puolella. Suunnittelin tekeväni tästä jotain Vilholle, mutta yllätyksekseni hän ei innostunut pupuista yhtään, vaikka on ihan valtava pupufani. Kangas jäi siis marinoitumaan laatikkoon. Aloin haudutella makuupussiajatusta tuossa jokin aika sitten. Inhosin ensinäkemältä 2010 äitiyspakkauksen makuupussia. Se oli minusta vain ihan kamala.Noh, nyt se on tuunattu vähän sievemmäksi 🙂  Yön pimeydessä en näköjään katsonut, että leikkaan puolet peilikuviksi myös kuvioiden suhteen, joten puput eivät vetoketjun kohdalla ole täysin kohdakkain. Katsoin vain, että reunat ovat suorat.. Hupun vetoketjun vetäisin myös rikki, mutta onneksi kotoa löytyi täsmälleen samanlainen 🙂 Ohjeita makuupussin tuunaukseen katsoin täältä ja täältä.

Minkäs sitä sitä itselleen mahtaa, kun näitä on niin hauska tehdä 🙂 Me&I-pöksyjen kopiokaavalla potkarit kokoa 62/68 Metsolan vihreästä kukkafroteesta.

Koska sitteriin meni kangasta paljon vähemmän kuin kuvittelin, minulle jäi puuvillaista autokorjaamoa vielä yllin kyllin jäljelle. Päätin heti, että teen sitä Vilholle jotain kesävaatetta. Ensin ajattelin housuja, mutta sitten totesin, että kirjavat housut ovat vähän haastavat, kun enin osa paidoistakin (ellei kaikki) on enemmän tai vähemmän kuviollisia. Lopulta kankaaksi valikoituivat samat kankaat kuin sitteriinkin, eli Majapuun autokorjaamopuuvilla ja mummin perintölakana. Ompelin paidan ja housut melkein valmiiksi äitini ompelukoneella, kunnes erään ompelusession päätteksi ompelukone päätti syttyä palamaan. Lieskat eivät lyöneet ulos asti, mutta savu oli sankka – ja pahanhajuinen. Jouduin siis pitämään vähän taukoa ja jatkamaan työtä omalla koneellani kotiuduttuamme reissusta. Viime yönä sitten ompelin tämän kasaan ja nepparit löin taskuihin kuudelta aamulla, sillä kahdeksalta lähti bussi kotoa kohti Turku, josta suuntasimme junalla Helsinkiin ja Korkeasaareen. Parasta tässä setissä on se, että Vilho tykkää siitä valtavasti! Housujen reisitaskuista tuli sääritaskut, kun en löytänyt lahjekappaleiden kaavoja, enkä tiennyt oikein mihin korkeudelle olisin…

Lue Lisää

Vilholla alkoi olla kesävaatteet niin sanotusti kortilla.. Hän siis omisti peräti kolmet shortsit ja t-paitoja oli kolme tai neljä, kaikki serkkujen vanhoja. Näin lomaviikon kunniaksi päätin ommella niitä lisää. No eihän näillä hellesäillä ompelukoneen vierellä kovin hyvin viihtynyt, ja näiden ompeluun menikin koko viikko! Tämä ensimmäinen setti tosin valmistui yksien päiväunien aikana tänään 🙂  Raitajersey on Seliasta ja ruskea joustocollege Kestovaippakaupasta. Olen aivan rakastunut tuohon joustocollegeen! Ihana materiaali! Punaiset shortsit on puoliksi Nanson collegesta ja puoliksi Jätti-Rätin collegesta. Kankaat olivat onneksi samanväriset 😉 Leikkasin nimittäin Nanson collegejämistä YHDEN etukappaleen ja YHDEN takakappaleen ja olin valtavan onnellinen, kun pieni kangas riitti shortseihin… No se onni loppui lyhyeen, kun meinasin aloittaa ompelun. Ihan käsittämätöntä. Ihan kuin mä en olisi housuja ennen leikannut :O Noihin shortseihin testasin myös saumurini nelilankaista peitetikkiä, joka onkin aika pätevän näköinen. Tosin tikin pituus pitäisi kyllä vetää ihan suurimmilleen, jotta tikkaus näyttäisi hyvältä. Shortsit ovat kokoa 104 ja malli…

Lue Lisää

Koska ensimmäinen tästä kuteesta virkattu matto oli yksinkertaisesti kamalan ruma, täytyi minun tehdä uusi parempi. Ruma matto jäi ylimääräiseksi, kun vaihdoimme kotona sisustusta ja huonejärjestystä. Matto ei enää mahtunut/sopinut uuteen makuuhuoneeseen, joten se ajautui olohuoneeseen odottamaan tuomiotaan. Siellä huomasin harmaan kuteen olevat täsmälleen samaa sävyä kuin aiemmin virkkaamani harmaa matto. Niinpä päätin purkaa maton ja virkata siitä uuden pyöreän maton olohuoneeseen toisen harmaan kaveriksi. Ohje on Kangasaitan.

Eihän tätäkään olisi tarvinnut tehdä, eikä varsinkaan nyt, mutta kun sopiva kangas osui kohdalle ja olimme vieläpä viettämässä lomaviikkoa äitini luona (jossa ei siis Vilhon päikkäreiden aikana ole valtavasti tekemistä sisällä…) niin näin siinä sitten kävi. Purin siis ensimmäisenä vanhan (ruman ja kulahtaneen) sitterin kankaat palasiksi. Alla on siis lähtötilanne: Vanhoja kankaita apuna käyttäen leikkasin uusista kankaista sopivat palat. Uusiokäytin pehmusteet, sillä ne olivat ihan hyvässä kunnossa, ja ne sai ehjinä purettua kankaiden välistä. Rasittavat kantokahvat jätin pois, sillä en ikinä tajunnut niiden funktiota. Minusta oli valtavan helppoa vain ottaa sitterin reunasta kiinni ja nostaa se muualle… Meillä kantohihnat olivat siis aina vain tiellä sen vähän, mitä tuota nyt ylipäänsä käytettiin. Alapuolen kankaana on vanhaa tipunkeltaista lakanaa, josta tein jo leikkimatonkin aikoinaan. Päällinen on Majapuun iki-iki-ihanaa autokorjaamoa. Kankaan tausta on kauniin harmaa, vaikka se kuvissa näyttää sinertävältä. ”Turvavyöt” ovat irrotettavat, sillä en muista, olivatko ne Vilholla ikinä käytössä. Kuvassa ne ovat…

Lue Lisää

Äitini sai vuosi sitten eläkkeelle jäädessään lahjaksi sadan euron lahjakortin Eurokankaaseen. Jotain hän oli sillä ehtinyt ostaa jo aiemmin kuluneen vuoden aikana, mutta lahjakortissa oli jäljellä lähes 60 euroa. Eräänä toukokuisena torstaina tuli puheeksi kangasostokset, ja keskustelun seuraksena äitini muisti lahjakortin. Kortti oli menossa umpeen kahden päivän päästä. Sovimme siis siltä istumalta treffit Eurokankaaseen seuraavaksi päiväksi. Eurokankaasta löysin äidille upeaa petrooliväristä silkkiä, mutta sen hinta vuorikankaineen jäi vielä viidenkympin huitteille. Minun oli siis pakko etsiä jotain itsellenikin. Hain ja hain ja hain, mutta mikään ei miellyttänyt. Lopulta menin käymään vessassakin, jonka jälkeen silmiini osui tämä Marianne. Trikoo on ihanan pehmeää ja joustavaa, juuri sellaista, josta tulee täydellisen mukava ja helppotöinen kesämekko. Ompelin tämän ilman kaavoja. Mittailin itsestäni strategiset mitat, piirsin suunnitelman paperille ja saksin kankaat. Ompelin ja sovitin, ompelin ja sovitin. Ja siitähän tuli mitä mainioin. Yläosa on vähän iso, mutta oletettavasti tulen tässä tulevaisuudessa kasvamaan siltä(kin) osastolta 😉 Tämä tuli jo…

Lue Lisää

10/10