Kuukausittaiset arkistot: maaliskuu 2014

Sari Ahokaiselta saamani Supersweet-kankaan näin heti omana kesätoppina. Myös äitini ihastui tähän niin, että kangasta täytynee nyt tilata lisää, kun loppu ei riitä enää toiseen aikuistenkokoon 🙂 Omani on taas kerran Stormy Bluen (OB 5/2012) kaavoilla tehty. Tällä kertaa jätin kaikki kanttaukset tekemättä. Imetysluukkuun saumuroin kuminauhat, pääntien ja hihanaukot vain käänsin ja tikkasin. Ja kyllähän tästä tuli ihan SUPERSWEET ❤

Remonttipuuhien lomassa sain kuin sainkin tehtyä pienimmälle kettusetin. Kuten arvelinkin, tämä kangas ei kelvannut pian 3-vuotiaalle isoveljelle. Kunhan ehdin, teen tästä vielä kesähaalarinkin juniorille. Kangas on Sari Ahokaisen uutuus ”Karkkis”. Nuorimmainen on tällä hetkellä kovasti kiinnostunut kaikista kuvioista ja väreistä ja on kova poika tutkimaan vaatteidensa kuvioita, joten tämä tuli kuin tilauksesta hänelle. Settiin kuuluu body (Bert, Ottobre 1/12) koossa 68 ja housut (Tiikeri, Ottobre 1/13) samassa koossa. Oranssi college löytyi omista varastoista, samoin oranssi resori. Tähän voisi vielä tehdä hupparin, mutta en ole ihan varma tuon collegen laadusta, ja haluan testata sen pesunkestävyyden ennen kuin ompelen siitä mitään kovin kummoista. Eino kiittää!

Viimeinen viikko on pitänyt sisällään lähinnä tätä, eli tapettien repimistä. Onneksi kaikissa huoneissa tapetti ei ole ihan näin tiukassa, vaan olohuoneen ja lastenhuoneen tapetit lähtivät nätisti lähes kokonaisina vuotina. Tänään hainkin seinien tasoittamiseen 10 litran pönikän jotain tasoitetta (älkää kysykö mitä, toimin vain ohjeiden mukaan 😉 ). Sitä sitten seuraavaksi… Alla on kuvia työhuoneesta. Siellä tapetti on varmaan liimattu erikeepperillä, sillä se ei tahdo irrota ollenkaan. Onneksi sisukas anoppini on auttanut tämän huoneen uusimisessa. Ensin kastelimme tapetit siis liisterillä, sitten vedellä ja lopulta koko seinä kelmutettiin. Kelmujen alle suihkuteltiin vielä vähän kosteutta, ja lopulta alkoi tapetti irtoilla tuollaisena lattialla näkyvänä silppuna. Makuuhuoneemme tapetti on samaa tavaraa. Päätimme jättää sen repimättä, sillä huone ei haise erityisen pahalle. Tässä sinisessä huoneessa asui viime vuodet kaksi isoa koiraa ja haju oli melko käsittämätön.

Siinä se nyt on. Meidän valkoinen talo. Ei se tuollaisenaan ole yhtään meidän näköinen eikä edes sellainen, jota olimme etsimässä, mutta jotenkin se tuntui omalta silti. Elämäntilanteen vuoksi taivuimme muutamaan kompromissiin: Talo ei ole hirsirunkoinen, eikä sitä ole rakennettu 1800-luvulla. Siinä ei ole vanhoja kauniita ulkorakennuksia, ei tallia, navettaa tai aittaa. Se ei myöskään ole uusi eikä itse rakentamamme. Talo on kuitenkin kauniilla paikalla kallion päällä puolen hehtaarin tontilla, josta osa on hoidettua pihaa, osa metsää. Neliöitä ei ole liikaa, eikä toivottavasti myöskään liian vähän. Isossa autotallissa on tilaa puusepän puuhastella. On kodinhoitohuone ja iso keittiö uusine kodinkoneineen. Olohuone on iso ja siinä on ikkunat kahteen suuntaan. Vaatehuone on suuri plussa. Talo on myös yhdessä kerroksessa, mikä pienten lasten kanssa on varsin mukava juttu, vaikka Vilho jo hyvin pienenä kulkikin sujuvasti portaita itsekseen. Tällä hetkellä talo on suoraan sanottuna niin hirveän ysäri sisäpuolelta, ettei sitä esitellä ennen remontin valmistumista 🙂…

Lue Lisää

Talvi sitten kävi täällä tammikuussa parin viikon ajan. Nyt kyllästyin odottamaan uusintaa, ja tänään mittarin näyttäessä +8 astetta oli mitä mainioin sää käydä testaamassa uutta keväthaalaria ”pikkumetsässä”. Matkalla uni kuitenkin vei voiton pienestä kulkijasta, ja hän nukkui lähes koko reissun. Isoveli sen sijaan halusi kiivetä jokaiselle isommalle kivelle ja minä koitin pysyä perässä. Kyllä nyt jo odotan, että saan tämän pikkuveljen selän puolelle kyytiin. Varsinkin metsässä kiipeily on suhteellisen haastavaa, kun ei näe jalkoihinsa. Haalari on tehty Eurokankaan softshell-kankaasta. Vetoketjut jätin päälle näkyviin, niiden takana on tuulilistat. Raglansaumoissa on heijastinteret ja hihoissa mustat resorit. Ja kylläpä mä oon nyt tyytyväinen tähän! Vain tuo hupun alavara on vähän niin ja näin. Se ei ole ihan siisti, mutta katsotaan nyt, alkaako se häiritä minua, tuskin. Hupun kiristysnauhan päät piiloutuvat sauman sisään ja hupun saa kiristettyä stoppareilla. Hupun rumasti näkyviin jäävän sauman päälle ompelin koristenauhaa. Kaavan pohjana käytin Ottobren (1/2013) Baby Dinosaur -kaavaa.…

Lue Lisää

Mieleni oli tehnyt jo hetken aikaa neuloa jotain pientä ja nopeaa. Kun näin tämän mallin Suuri Käsityö -lehdessä, päätin heti tehdä sen. Ohjeesta (SK 2/2014) poiketen tein tähän myssyyn neulotut nauhat, enkä mallin mukaisia satiininauhoja.Vaikka malli oli lehdessä ”tyttömäinen”, se ei ole yhtään tyttömäinen tämän värisenä. Koska pitsin ympärysmitta on vähän iso, olisi takaosakin saanut olla vähän isompi. Nyt myssy liukuu helposti turhan taakse. Kypärämyssyn päällä tämä toimii kuitenkin hienosti ja on valtavan söpö!

6/6