Kuukausittaiset arkistot: syyskuu 2014

Ehdin ostaa oman pienen palan Tuikkeen Hukkaa, ja kyllä se on ihanaa 🙂 Tämä oli taas tuntumaltaan ihan omaa luokkaansa, pehmeää ja joustavaa. Tuo Aarrekidin trikoo oli tämän rinnalla hiekkapaperia, enkä ole ollenkaan varma, haluanko tehdä lopusta yhtään mitään. T-paidan kaavaa en muista, mutta nyt osui sopivan kokoinen slimmi malli koossa 110. Kaava oli pitkähihaiselle paidalle, mutta tein juuri niin pitkät hihat kuin kankaasta riitti. Hukkaa ei jäänyt yhtään yli. Meleerattu sininen ”farkkuresori” on jättirätistä, ja se on erinomaista kanttaukseen! Einon bodyt ovat kaikki Ottobren Sausage Dog (4/2014) koossa 80. Hihat ovat vähän knaftit, rinnanympärys liian iso. Haaran muutin valmiiksi kaikkiin. Eivätköhän nämä ihan käyttökelpoisia silti ole. Yksi jäi kuvaamatta, sillä se ehti jo käyttöön ja on nyt pyykkikorissa. Sain vihdoin otetuksi käyttöön myös Lidlin leimasimen, ja leimasimme Vilhon kanssa kokomerkinnät bodeihin. Nyt se onkin tuossa käyttövalmiina odottamassa seuraavia leimattavia vaatteita!

Mä olen niin innoissani tästä! En edes muista, koska olisin saanut tällaisen fiiliksen jostain uudesta tekniikasta tai materiaalista! Tehdessäni Vilholle noita ensimmäisiä numerotossuja keksin kaiken aikaa uusia ideoita. Ensimmäinen noista ideoista on toteutettuna tässä. Jos mä jotain alkaisin tehdä tilaustyönä, se olisi nämä tossut. Kaavoitin tossut itse käyttäen apuna Marian ateljen kaavoja, joilla tein nuo numerotossut. Täysin toistensa kaltaisia kappaleita ei tosin jäänyt ainuttakaan. Nahat sain lahjoituksena, kissa- ja pupuaplikaation leikkasin vapaalla kädellä. Olin aiemmin päivällä piirrellyt noita eläinhahmoja yliopistolla analyysikurssilla. Vauvatossujen pohjaa en kääntänyt ”karvapuoli” ulospäin, sillä nämä ovat ensisijaisesti ulkokäyttöön lapselle, joka ei vielä kävele sujuvasti. Ylhäällä on kuminauhakuja ja nilkassa kiristysnauha, jotta tossut pysyisivät menossa mukana. Kuviot osuivat vähän taakse. Sen siitä saa, kun ompelee umpiväsyneenä joka yö (ja valvoo lopun yötä vauvan kanssa)..

Tämä kaunis poljettava ompelukone kotiutui meille viime viikolla. Se on ollut varastossa jo pitkään, 3 vuotta. Tämä on isovanhempieni perintöä, ihastuin siihen ensinäkemältä. Rakastuin myös pieniin kangaspuihin, mutta niitä en tilanpuutteen vuoksi voinut silloin ottaa. Nyt ajatuksena on etsiä jostain pienet kangaspuut, kun tänne nykyiseen kotiin sellaiset ehkä jonnekin mahtuisivatkin. Onhan tällainen sisustuselementtinäkin ihan kiva, mutta minulle ensiarvoisen tärkeää on toimivuus – ja tämähän toimii! Vähän jouduin kaivelemaan ja kyselemään tietoja, mutta kiitos ihanan ompeluryhmäläisen löysin lopulta alalangan puolan ja sain koneen yritys ja erehdys -taktiikalla langoitettua. Tarvikelaatikko tästä puuttuu ja suojakotelo on pahoin rikki, mutta muutoin tämä vaikuttaa ihan ehjältä. Paljon tässä on säätöjä, joiden tarkoitus on täysin hämärän peitossa. Mitään vuosilukuleimaa en ole tästä löytänyt, mutta olisi hauskaa tietää, minkä ikäinen kone on kyseessä. Illalla laittaessani poikia nukkumaan yhteiseen huoneeseensa (kyllä! myös pienempi muutti nyt lastenhuoneeseen) huomasin, ettei imetystuolissa oleva tyyny sopinut sisustukseen pätkän vertaa. Sirkuspuuvillaa oli vielä…

Lue Lisää

3/3