Vuosittaiset arkistot: 2015

Ompelin yllätyspaketista saamastani kankaasta tämän veikeän tunikamekon. Tämä on ihan alas vedettynä mekkomittainen, mutta toimii myös tunikana, jona tätä luultavimmin tulen käyttämäänkin. Kaulus on iso, ja sen voi vetää vaikka hupuksi, sisempi osa on vartalonmyötäinen, mutta ei jää ihan makkarankuoreksi, sillä hapsut mukavasti peittävät kriittisiä alueita. Olen ollut pois tanssitunneilta viime keväästä asti ja se näkyy, mutta ennen kaikkea se tuntuu. Olo on ihan hirveä. Keväällä on uskaltauduttava johonkin uuteen liikuntaharrastukseen. Sisempi kangas on ihanan pehmeää Ikasyrin trikoota, päällä on Kankaamon ihanan pehmeäätrikoota. Toteutan varmasti tämän paidan ilman hapsuja vielä joustocollegesta. Vähän muhkeammasta kankaasta ommeltuna tuosta kauluksesta tulee varmasti ihan huikean ihana. Paidan kaava on otettu muokkaamattomana 12/2014 Burdasta ja koko on 38. Laitoin nyt tämänkin tänne, kun oli jäänyt kuvaamatta. Tein topin ompeluryhmän pikkujouluihin, mutta on siinä biletetty jo Antti Tuiskun konsertissakin! Vähän tämä meni siinä rajalla, voiko näin täti vielä pitää tuollaista, kun mittariin taitaa ensi keväänä tulla…

Lue Lisää

Näin syksyllä Facebookissa mainoksen Vakka-Suomen kansalaisopiston Neulekankaan suunnittelu ja valmistus -kurssista. Mietin asiaa hetken ja ilmoittauduin heti, kun sain kuulla, ettei yhden kerran poissaolo haittaa kurssin suoritusta. Kurssi oli nimittäin keskiviikkoiltaisin aivan kuten omakin opistokurssini. Etukäteen suunnittelemani malli ei aivan suorilta käsin sopinut neulekankaaksi, sillä vanhahko laitteisto asetti omat rajoituksensa. Mm. värejä sai olla vain kaksi, ja kuvion koko oli myös rajattu. Kuvioksi valikoitui Vilhon idea, jäävuoret. Sommittelin vuoret raporttiin niin, että kuvio tuntuisi jatkuvalta. Vuoret jäivät kokorajoituksen vuoksi pieniksi, mutta olen silti erittäin tyytyväinen kankaaseen. Kaikkien neulosten materiaali on villa. Oma suosikkini näistä on ehdottomasti tummanharmaa versio. Keväällä olisi tulossa uusi kurssi, ja kyllä houkuttelisi osallistua taas! Seuraavaksi voisikin tehdä puuvillaneulosta. Testipaloista ompelin jo pipon ja lapaset. Käsineissä kuosi olisi voinut olla toisin päin, mutta kelpaavat kyllä näinkin. Molemmissa on trikoovuori, ja kaavat ovat omiani.

Olen yrittänyt saada tätäkin päivitystä blogiin jo monta viikkoa. Tässä se nyt on. Muistaakseni kaavana on Ottobren Papana vähän pidennettynä koossa 92. Sen lisäksi, että minä en ehdi sen enempää ommella, kuvata kuin blogatakaan, eivät lapsetkaan enää halua valokuviin. Ota tässä nyt sitten jotain kuvia näistä! Uudelle vuodelle minulla on vain yksi toivomus: vähemmän kiirettä ja stressiä, kiitos! Se tosin tuskin tulee toteutumaan, sillä graduaineiston käsittelyssä tulee kulumaan loputtomasti tunteja, ja keväälle on muitakin opintoja, töiden lisäksi. Hiljaisuutta on siis luultavasti tiedossa vielä kevätkaudellakin. Pikkuisen pikkuveljenkin kasvu oli notkahtanut 2-vuotisneuvolassa, ja päädyimme lopulta allergialääkärikäynnille. Jo ennen lääkärikäyntiä terveydenhoitaja ehdotti ksylitolin pois jättämistä. Eino onkin nyt ollut reilut pari viikkoa ilman keinotekoisia makeutusaineita ja kas kummaa! Vatsa toimii normaalisti ensimmäistä kertaa koko hänen elämässään! Mystinen allergisoija maidon ohella olikin ksylitoli.

Tiedättekö sellaisen tilanteen, kun tuntuu, että hukkuu kaikkeen kurjaan työhön, siivoamiseen ja opiskeluun, eikä enää saa otetta oikein mistään? Olin siinä tilanteessa. Koulutöitä oli kasaantunut enemmän kuin tarpeeksi, gradu, jonka ensimmäinen osa pitäisi palauttaa tammikuun alkuun mennessä, oli (ja on yhä) aloittamatta, Einon synttärit ihan ovella, tenttikirjat kesken ja lasten kanssa piti päästä kerhoonkin, sillä muuten he vain kiukuttelivat kotona. Niin, kotona. Kotihoidossa. Onneksi on mummi, joka pystyy hoitamaan poikia muutamana päivänä viikossa. Mutta tietysti tämä pikkujouluaika on kiireistä myös aktiiviselle eläkeläiselle, joka harrastaa kuoroa ja ties mitä kaikkea muuta! Käytännössä ehdin useimpina päivinä lukea tenttiin ja tehdä koulutöitä vain lasten päiväunien aikana. Luojan kiitos, neljävuotiaamme nukkuu yhä päiväunet! Olin jo täysin kaoottisessa pisteessä itseni kanssa, kun eräänä kauniina (tai sateisena, en todellakaan muista) päivänä päätin ommella tilkkutäkin. Annoin kaiken muun olla, unohdin hetkeksi deadlinet ja tentit ja aloin leikellä jämäkankaista neliöitä. Ja lisää neliöitä. Ja vielä lisää neliöitä. Lapset…

Lue Lisää

Aloitin tämän villatakin neulomisen joskus loppukeväästä. Tein sitä aina silloin ja tällöin, en mitenkään säännöllisesti. Lankaa olin ostanut eri markkinoilta monena vuotena aina vyyhdin tai kaksi kerrallaan. Alkuperäisenä ajatuksena oli neuloa polviin saakka pitkä villatakki. Jossain vaiheessa tajusin, että sellaisessa on ihan järjetön työ, eikä sillä olisi kovin paljoa käyttöä. Tällaisesta mielettömästä langasta pitää tehdä jotain, mitä oikeasti voi käyttää vaikka joka päivä syyskuusta toukokuuhun ja vielä kesäiltoinakin! Lanka on yläneläisen Rintalan tilan käsittelemätöntä villalankaa. Langan joukossa on heinänroskia ja pinta on yhä rasvaisen tuntuinen. Olikin hauska neuloa tätä kuivilla käsillä, sillä käsiä ei tarvinnut silloin ollenkaan rasvata. Rasvainen lanka teki kädetkin pehmoisiksi! Eikä tämä edes kutita juuri lainkaan. Tätä voi siis pitää myös lyhythihaisen paidan kanssa. Kuvioita hain Pinterestistä ja sommittelin sitä mukaan kuin työ eteni. Missään vaiheessa minulla ei ollut suunnitelmaa kokonaiskuvasta. Se kostautuikin lopussa, sillä kaulus epäonnistui täysin, ja jouduin tekemään se uusiksi. Nyt tämä on kuitenkin…

Lue Lisää

Norsutyyny syntyi ompeluryhmän sokkohaasteeseen. Sain tehtäväksi ommella jotain yhdellä tekniikalla neljää materiaalia käyttäen. Valitsin tekniikaksi ompelukoneella ompelun ja materiaaleiksi puuvillan, canvaksen, trikoon ja collegen. Nappeja ei pidetty omana materiaalinaan, joten säästyin pienimmiltä applikointipilkuilta. Napit ompelin ensimmäistä kertaa ompelukoneella! Sirkustyyny meillä olikin jo ennestään, mutta olohuoneesta takaisin lastenhuoneeseen muuttanut vanha tuoli sai uuden pehmeän päällisen. Päällisen sisällä on pala vanhaa täkkiä, ja päällynen on istuinlevyssä kumilenkeillä kiinni. Etureuna taittuu istuinlevyn alle ja reunassa on pieni aukko, josta pehmusteen saa pois. Päällisen saa siis pestyä irrallaan varsinaisesta pehmusteesta. Luultavasti minun täytyy jossain vaiheessa tehdä toinenkin tällainen tyyny, sillä norsutyynystä tuli aikamoinen sota lastenhuoneessa. Isoveli voitti sen viemällä tyynyn yläsänkyyn, jonne pikkuveli ei vielä pääse.

Tämä syksy on ollut niin hullu, etten ole ehtinyt tehdä juuri mitään. Tuntuu, ettei mikään valmistu. Gradu ei edisty, kurssien suoritukset menevät vähän niin ja näin, eikä edes ompeluhuoneessa tapahdu mitään. Silti koko ajan on kiire! Sain lopulta kuitenkin valmiiksi blogin Facebook-arvonnan tossut. Toiveen mukaan ne ovat harmaat valkoisilla nauhoilla ja tähdellä. Näitä tossuja teen siis tilauksesta, vaikken asiaa ole nyt suuremmin mainostanutkaan. Tossut ovat aitoa nahkaa, ja nahka on suomalaisen nahkaliikkeen ylijäämää, eli käytännössä enimmäkseen leikkuujätettä. Facebook-sivuiltani löytyy lisää tietoa. Lisäksi muokkasin joskus aiemmin tekemäni varrelliset tossut vähän erilaisiksi ja pienemmiksi. Laitoin sivuun nepparit, jotta tossut olisi helpompi pukea. Tällaisista minulla ei ole omaa kokemusta, mutta näkyvät olevan suosittuja noissa ompeluryhmissä! Nämä tossut lähtivät lahjaksi pienelle tytölle. Toivottavasti ovat sopivat 🙂

Lasten mielipiteistä en menisi väittämään mitään, mutta minä rakastan Viljamin pandoja. Tämä panda tuli meille yllätyspaketissa. Halusin yhden ison pandan eteen keskelle, minkä vuoksi reunaan jäi väkisin kapeahko pala. Koska en millään malta heittää tilkkupussiin niin isoja paloja, päätin tehdä takakappaleen liian kapeasta palasta. Puuttuvan osan leikkasin mustasta trikoosta. Tästä tuli kerta heitolla äidin lemppari! Kaavana on luottokaava Ottobren Papana koossa 92 vähän pidennetyillä hihoilla ja helmalla. Housut on ommeltu mustasta Jätti-Rätin collegesta. Kangas on kivasti vähän epätasaisenväristä, mutta kuvissa enin osa kirjavuudesta johtuu säkkikankaan nöyhdästä. Esikuvana näille on Noshin collegehousut. Resorit ovat pitkät ja housut kapeat, sivusaumat ja resorin reuna on tikattu. Näiden kaava on aiemmista housuista tuttu Ottobren Straight Stripes koossa 92. Tuoli on verhoilukurssiprojektistani. Olen syksyllä käynyt verhoilukurssilla, jonka aikana olen jo verhoillut kaksi pientä tuolia. Nyt vuorossa on ensimmäinen iso tuoli. Jouset mieheni on solminut tuoleihin jo silloin joskus nelisen vuotta sitten, mutta projekti jämähti silloin…

Lue Lisää

Ompelin näistä Riivaleista Vilholle paidan lähes tasan vuosi sitten. Sen jälkeen loppu kangas on odottanut käyttöä kaapissa. Sitä on ollut liian vähän kaikkeen, enkä osannut yhdistää sitä mihinkään. Joku aika sitten tilasin Käpyseltä Miszkomaszkon hirviönturkkia, jota suunnittelin yhdistäväni Aarrekidin kankaaseen, jota olen myös hillonnut kaapissa tovin jos toisenkin. Tietystikään kankaat eivät sopineet pätkääkään yhteen livenä. Heitin mokoman kankaan kaappiin. Eräänä päivänä sitten etsin kaapista jotain ihan muuta ja näin nämä kankaat vierekkäin kangaskorissa: täydelliset yhdessä! Molempien materiaali on singletrikoota, paksuus on suht sama ja nämä ovat kuin luodut toisilleen. Päädyin pikkomaan etu- ja takakappaleen, sillä Riivaleita oli jäljellä niin vähän, etten saanut kuvioita mitenkään järkevästi kohdistettua yhteen etukappaleeseen. Ja kyllähän se kannatta. Tästä tuli oikein kiva. Kaavana on uusimman Ottobren (6/2015) Steampunk, johon tein ensin kanttauksen pääntielle. Sovituksessa totesin, että pääntie on ihan hullun iso, ja minulle selvisi, että siihen olisi pitänyt laittaa kaitale kanttauksen sijaan. Purin siis pääntien ja…

Lue Lisää

Olen ollut jo pitkään rakastunut Viljamin pandoihin, enkä näemmä ole ainut. Serkkuni pyysi minua tekemään pandoista pari pientä haalaria koossa 74. Olipa ihanaa ommella taas jotain näin pientä ❤ Ihan tämä ei mennyt suunnitelmien mukaan, sillä olin tilannut liian vähän kangasta. Kahteen haalariin tarvitaan nimittäin 4 hihaa. Kaksi ei riitä! Onneksi minulla oli tätä ennestään kaapissa, joten sain puuttuvat hihat paikoilleen. Kumma, miten sitä jaksaakin päätellä langat ja viimeistellä vaatteet kunnolla, kun ne ovat menossa jollekin muulle kuin omalle perheelle. En luultavasti ole ikinä ommellut omille lapsilleni näin siististi yöpukuja! Eino sai samasta kankaasta paidan. En ole aivan varma, pidänkö tuosta mintusta tässä paidassa, mutta siinä se nyt on kuitenkin. Eiköhän tuo ole sitten ihan kivannäköinen, kun on samanväriset housutkin. Hihat ovat siis Selian minttua trikoota, jota minulla on myös joustocollegena. Kaava on uusimman Ottobren (6/2015) Steampunk koossa 92.

10/54