Tein eilisen ja tämän päivän aikana pari pientä laukkua. Molemmissa nahka on kierrätetty isäni vanhasta takista ja vuori on harmaata satiinia. Mitäs tykkäätte? Onko tällainen hitti vai huti ja toimiiko tuo pitsivetoketju tuossa ollenkaan? Itse en pitsivetoketjuista pidä, joten olen vähän jäävi sanomaan siitä mitään.

Pitsivetoketjullinen laukku on mahdollisesti tulossa myös myyntiin. Se ei ole ihan priima, joten harkitsen vielä asiaa. Se saattaa myös päätyä lahjaksi :) Alemman tein itselleni.

Asumme junaradan varrella, ja ohitsemme menee joka päivä monta kertaa tavarajuna ja muutaman kerran pelkkä veturi. Siitä huolimatta - tai siitä johtuen - Eino on hillitön junafani. Junat ja traktorit ovat hänelle tällä hetkellä ehkä maailman hienoimpia juttuja. Sisällä ollessa hän juoksee aina ikkunaan kuullessaan junan ja hokee: "Tuhu tuhu tuhu tuhu". Joka päivä. Monta kertaa. Myöskään traktorit eivät ole erityisen eksoottisia, sillä niitäkin näkyy täällä maaseudulla päivittäin. Ehkä ne ovatkin ne päivittäiseen elämään liittyvät asiat, joista tulee niitä tärkeimpiä? Vilho rakasti pienenä busseja. Asuimme silloin Liedossa Hämeentien varressa, ja hän katseli busseja päivittäin. Kuljimme silloin myös Turkuun välillä monta kertaa viikossa bussilla. Eino ei ole niinkään innostunut busseista, sillä niitä täällä ei näy juuri koskaan.

Sitten itse vaatteisiin. Tarkoituksenani on tyhjentää kangaskaappia kesän aikana ja ommella vaatteiksi loputtomilta tuntuvia kangasvarastojani. Ostin tämän junakankaan joskus muutama vuosi sitten Vilholle, mutta livenä väri ei miellyttänyt ja pintakin nukkaantui ensimmäisessä pesussa, joten kangas jäi kaappiin. Pari kertaa se oli jo myynnissäkin, mutta kukaan ei ostanut sitä. Hihojen resorit olivat valmiit palat, jotka olivat myös olleet kaapissa - en tiedä mistä syystä - jo vuosikausia. Johonkin paitaan ne oli varmasti joskus tarkoitettu, mutta olivat jääneet laittamatta. Ruskea trikoo oli sattumalta sopivansävyinen ja kaapista löytyi myös pala paksua harjattua collegea, jonka alkuperäistä käyttökohdetta en enää edes muista. Kangasta oli juuri tämän verran, joten jotain siitäkin on joskus tehty. Pala oli vähän matala, joten jouduin tekemään lahkeet kahdesta pätkästä. Keksin kuitenkin laittaa saumaan tereen, joka onkin tosi kiva. Pääntielle ei löytynyt oikein mitään hyvää resoria, joten siihen tuli nyt sitten vähän huonosti sopiva valkoinen. Olkoot siinä. Silityskalvojunan piirsin itse.

Paidan kaava on Ottobren Papana(4/2010) ja housujen Straight Stripes (4/2014). Molemmat koossa 92. Housujen kaava on todella hyvä ihan ilman muokkauksia!






Anoppi toi viikonloppuna tomaatteja. Ne ovat nyt terassin reunalla omissa laatikoissaan koivunrungot tukipuinaan. Tosi hauska idea! En olisi itse moista keksinytkään. Hyvin istuvat koivut Koivumäelle :)

Olen tässä  viime aikoina ommellut paljon laukkuja, ja niitä on nyt muutama myynnissäkin Facebook-sivun puolella. Tämä on kuitenkin laukku, jonka Vilho (4v) tilasi minulta tänä aamuna. Hän sanoi haluavansa vähän vanhaa laukkuaan isomman laukun, ja sen parasta ennen -päivä on tänään, sillä hänellä on huomenna suuri kesämuskari, jota varten hän tarvitsee isomman laukun. Vilho pitää meille täällä kotona siis lähes päivittäin muskareita, kiitos Turun seudun musiikkiopiston innostavien muskarituntien!

En siis hankkinut Vilhon laukkua varten mitään uutta. Mikki-neuloksen sain joskus siskoltani. Neuloksessa on kaunis satiinisenhohtava pinta, mutta se on kammottavan liestyvää, eikä tämä luultavasti tule kestämään siistinä kovin pitkään. Vuori on samaa kuin Einon ulkoiluhousuissa ja nauha on jostain. Siinä oli toisessa päässä joku muovilenksu ja toisessa päässä tarranauha, joten se on kierrätetty jostain. Keräilen aina tällaisia tarvikkeita, kun niitä osuu eteen. Hihna on lyhyempi kuin vanhassa laukussa, sillä vanhan laukun hihna oli aina solmussa ja lopulta se katkesi.

Kuvassa näkyy myös äitini vintiltä löytynyt aarre: Pelle Hermanni -kortti!

Inhoan kameran edessä olemista. Se on minulle äärimmäisen epäluonnollinen paikka. Lisäksi olen laiska laittautumaan, enkä halua ikuistaa itseäni pihatöistä pölyisenä ja hikisenä, tukka huonosti. Tukka on huonosti näissäkin, mutta yritin muuten tsempata! Olen viimeksi käynyt kampaajalla maaliskuussa, ja se näkyy. Seuraavan kerran minulla on varaa käydä kampaajalla lokakuussa, joten tällä mennään. Auttaisikohan värjäys? Kaapissa olisi vielä yksi paketti kuutisen vuotta vanhaa hennaa...

Mutta asiaan. Ekassa kuvassa on farkkuneuloksesta ommeltu neulostakki. Kaavana on Ottobren Melange Knit (2/2015) jonkin verran muokattuna. Leggaritkin ovat omatekoiset, mutta jo jonkun vuoden takaa. En tiedä, olenko ikinä blogannut niitä. Ne ovat Lillestoffin farkkujerseytä. Yläosan farkkuneulos on paikallisesta, ihanan kevyttä ja laskeutuvaa.


Tämä kesämekkonen syntyi vanhasta (kauheasta) imetystopista, jota en käyttänyt kertaakaan. Kangasta oli juuri uuden yläosan verran jäljellä. Mallailin ensin lakanasta päälleni tuon yläosan ja käytin sitä sitten kaavana. Ei ihan helppoa yksikseen! Onneksi äiti auttoi vähän noiden olkaimien takakiinnityksen kanssa. Selässä on alkuperäisen raglanpaidan muoto ja pääntien kanttikin jäljellä.




Ja viimeisenä uusimman Suuren Käsityölehden (6/2015) malli numero 8. Tämä oli ihan kauhea ommella ohuesta viskoositrikoosta, mutta lopputulos on kyllä hyvä. Luonnollisesti valitsin myös väärän koon, sillä kovasti venyväinen kangas olisi vaatinut suoraan koon 36 eikä 38, mikä olisi mittojen mukaan ollut lähempänä oikeaa. Pienensin lopulta valmista vaatetta saumoista vastaamaan noin kokoa 36. Tämä on osittain vuoritettu. Etukappaleen laskokset eivät pysyneet paikoillaan ilman vuoria, joten ompelin saumat osittain kiinni vuoriin. Halmaan laitoin satiinivinokantin, sillä en halunnut lyhentää tätä senttiäkään. Se ei ole täydellisesti onnistunut, mutta välttää kyllä tehtävässään.



Lopuksi vielä samanmoinen neulostakki kuin ensimmäinenkin, mutta tässä on kiinnitysnauha rinnan alla. Mulla oli tällainen musta, joka minulla oli aina päällä. Se kuitenkin hävisi. Suru on ollut suunnaton, mutta onneksi minulla on nyt kaavat samanlaiseen, ja voin tehdä näitä lisää vaikka kuinka monta! Hihat ovat väljät, mutta ne saavatkin olla, sillä tämän alle on tarkoitus mahtua myös pitkähihainen trikoopaita.


Kuten kuvasta näkyy, tälle nurkalle pihaa en ole ehtinyt tehdä mitään sitten viime kesän. Onneksi tässä on vielä useampi kuukausi pihatyöaikaa ennen syksyä ja opintojen alkua!

Paikallisen kangaskaupan alennuksesta tarttui mukaan yksi raportti Riivalia. En oikeastaan ollut suunnitellut ostavani tätä, mutta materiaali oli yllättävän erilaista verrattuna sinapinkeltaiseen Riivaliin. Tämä nimittäin on todella pehmeää ja joustaa mukavasti! Yhdestä raportista sai juuri kaksi t-paitaa.Iso kuvio oli raportinpätkässä niin ylhäällä, etten meinannut millään saada sitä ehjänä paitaan. Lopulta sain vinkin siirtää olkasaumaa etukappaleelle, ja niin teinkin. Kuvissa se näkyy huonosti, mutta olkasauma on 3cm etukappaleen puolella ja siinä on musta koristetikkaus.

Toinen t-paita on kokoa 92 ja toinen 116. Shortsit ovat samaa kokoa, mutta jätin pienemmistä sivukaitaleet pois ja isommat ovat leveydestä 110 ja pituudesta 116. Pojat ovat nyt noin 88 ja 112 cm pitkiä, joten kumpikin osuu juuri kokojen väliin niin, että pienempi koko alkaa olla pieni mutta isompi on vielä vähän iso. Shortsien farkkuneulos on toisesta paikallisesta hamstrattua. Näitä farkkuneuloksia on nyt ihan muutama metri varastossa!

Molemmat shortsit ompelin Turun sivutikkiläisten laneilla viime viikonloppuna. Itse olin paikalla vain sunnuntaina noin kymmenestä neljään, muut olivat kahtena päivänä. Sain kuitenkin omana tehopäivänäni ommeltua näiden shortsien lisäksi myös Vilholle housut omista vanhoista leggareista (niistä surullisista Noshin farkkucollegesta ommelluista) ja itselleni neulosjakun. 

Sen verran vilpoista täällä on, että hirvitti laittaa poikia poseeraamaan ulkona kesävaatteissa, vaikka juhannusviikko onkin! Vilho ei huolinut sukkia, mutta Einolle ne kelpasivat. Oikeasti Vilhon shortsien lahkeet ovat samanmittaiset, housut ovat nyt vaan jotenkin vinosti päällä. Enpä huomannut kuvatessa tuota.



On ollut hauska huomata, miten pikkuveli on saanut ihan viime aikoina selvästi omaa näköä. Hän on jo aivan Einon näköinen, ei enää veljensä kopio :)


Ympäri mennään, yhteen tullaan. Tässä näkyvät myös hienot ja täydellisesti onnistuneet taskut! Vilhon paidan hihat on leikattu kankaalta niin, että kummassakin on Riivali, toisessa valkoinen ja tässä toisessa musta. Kangasta ei taskujen jälkeen jäänyt edes kämmenenkokoista palaa. Tulipa kerrankin käytettyä koko pala kerralla!

Ei ole varsinaisesti ollut vielä tänä keväänä - tai kesänä - sellainen olo, että pitäisi ommella hellevaatteita! En nytkään tehnyt shortseja, vaan collegehousut hihattoman hupparin kaveriksi. Kaikki kankaat ovat kaapista löytyneitä jämiä. Koitan nyt ihan oikeasti saada kangasmäärää vähenemään radikaalisti. Sen pitäisi nyt olla vähintäänkin mahdollista, sillä saan kesällä pelkän kotihoidontuen, josta ei riitä enää ylimääräistä harrastusten rahoitukseen.

Muistin housujen kaavan olevan ihan kohtuullisen kokoinen, mutta näistä tulikin ihan kauheat lökarit. Onneksi kangaskin on aika kauheaa, joten nämä toimivat varmasti vallan mainiosti hiekkalaatikolla! Hupparin kaava on Ottobren Hello Shark (3/2015). Tämä on minusta tosi kiva ja oikein mainio tällaisena vähän isona (koko 92).




Ja vielä ihanan vihreät kuvat meidän Koivumäeltä! On huikea tunne ajella tuolta peltojen keskeltä kotiin ja todeta aina uudelleen, että tämä on ihana paikka asua. Piha on kaikessa monimuotoisuudessaan sekä loputon työmaa että loputon ilon lähde. Maata kaivaessa murheet unohtuvat vähintään yhtä tehokkaasti kuin ommellessa! (Odotettavissa on siis lisää puutarhapäivityksiä lähiaikoina ;) )



Pikkuinen pikkuveli olikin nyt ottanut kasvussa kiinni veljeään, ja eroa poikien 1,5-vuotisneuvoloiden mitoissa oli vain 6 milliä ja 1,5 kiloa. Eino oli syntyessään Vilhoa isompi, mutta on kasvanut sen jälkeen tasaisesti pikkuisen pienempänä. Tänä keväänä Einon pituuskäyrä oli kuitenkin pompannut ylös paljon odotuspituutta korkeammalle, ja hän on jo lähes samankokoinen kuin veljensä samanikäsenä.

Muutaman tunnin varoitusajalla syntyi miehen ensi syksynä koulun aloittavalle veljenpojalle synttärilahjaksi penaali. Sain kuulla kutsusta edellisenä iltana, mutta vasta muutama tunti ennen lähtöä tajusin, että lahjakin pitäisi olla. Hain Pinterestistä kuvia tällaisista penaaleista ja piirsin sitten kankaalle palat.

Ensimmäisestä haista tulikin lahna tai kampela. Joku sellainen lättänä ja leveä. Purin sen, otin talteen vain evät ja leikkasin uuden pidemmän ja kapeamman kalan. Tästä tulikin niin hauska (ja kiltti), että jopa meidän kaikkea pelkäävä Vilhomme olisi halunnut tämän omakseen!