Kuukausittaiset arkistot: syyskuu 2015

Innostuin Einolle tekemieni tossujen jälkeen näiden ompelusta niin, että tein muutamat lisää! Ensin tein pienet mustat nahkaiset, jotka menevät Roosa Nauha -huutokauppaan. Sitten kokeilin farkkukankaisia, joissa vuori on puuvilla ja pohja nahkaa. Tiistaina kerhon jälkeen Vilho sanoi minulle, että hänen tossunsa ovat liian pienet. Lupasin tehdä hänelle uudet tossut, samanlaiset kuin Einollakin. Ihan samanlaisia näistä ei kuitenkaan tullut. Olen kerännyt vaatehuoneeseen mieheni vanhoja farkkuja jatkokäyttöä varten. Ylemmän kuvan ylärivin tossut onkin ommeltu mieheni vanhojen farkkujen lahkeista. Vuorikangas on Marimekon ohutta puuvillaa, jonka sain äidiltäni. Kangas on siis entinen verho, joka on osittain auringon haalistama. Tällaiseen tarkoitukseen haalistunut kangas sopii kuitenkin mainiosti. Kaikkien tossujen pohjat ovat aitoa nahkaa. Aivan ongelmitta koon 24 tossujen suurentaminen ei mennyt. Olin kyllä aiemmin tehnyt jo koon 27 vaaleat farkkutossut (joiden koko nyt hieman epäilyttää minua) ja suurensinkin kaavat vastaamaan mielestäni noin kokoa 30-31. Ensimmäiset tossut olivat kuitenkin vähintään kokoa 32. Ne olivat liian leveät, löysät…

Lue Lisää

Syksy on nyt virallisesti täällä, sillä opiskelu alkoi viime viikolla. Kaapista löytyi kuitenkin lähinnä riemunkirjavia perhekerhotunikoita, joissa en koe itseäni aikuiseksi yliopistomaailmassa. Tarvitsin ja tarvitsen yhä paljon siistejä yksinkertaisia vaatteita, joissa on mukava istua ja olla. Sellaisia, jotka saa helposti yhdistettyä farkkuihin, leggareihin tai hameeseen. Suunnittelin tämän senmittaiseksi, että pylly peittyy. Tämä menee siis toivottavasti myös leggareiden tai lyhyen hameen kanssa. Taskut ovat ehdottomat, jotta puhelin ja avaimet kulkevat varmasti matkassa. Ne on piilottu sivusaumaan mahdollisimman näkymättömiksi. Yksiväriseen vaatteeseen saa myös kirjavaa helpommin yhdistettyä isoja koruja, joita minulla on paljon. Näin selkävetoketjun luultavasti ensimmäisiä kertoja Noshin vaatteissa. Luultavasti niitä on ollut muillakin merkeillä, mutta en ole viime vuosina juuri käynyt vaatekaupoissa! Pääsin kuitenkin tuossa viikko sitten karkaamaan ostoskeskukseen ilman lapsia, ja bongasin Vilan syksyn uutuuksista löysähköjä tunikoita, joissa oli selässä vetoketju. Päätinkin siltä seisomalta ommella itselleni samanlaisen. Kaavan pohjana on Ottobren Friday Evening. Olen muokannut kaavaa moneen otteeseen ja tämä…

Lue Lisää

Blogini tarina alkoi jo vuoden 2010 heinäkuussa, kun perustin blogin käyttäen alustana WordPressiä. Aloin tuolloin myös odottaa esikoistani, enkä usko näiden kahden kahden asian olleen täysin toisistaan irrallisia, vaikken raskautta blogin ensimmäisissä postauksissa mainostanutkaan. Vasta marraskuulta 2010 löytyy ensimmäinen vauvan tarvikkeisiin liittyvä kirjoitus. Alkujaan blogini oli kai tarkoitus olla jonkinlainen nettipäiväkirja tai life style -blogi. Ensimmäiset bloggaukseni ovat aiheiltaan sekalaisia. En oikeastaan tiennyt, lukiko kukaan muu kuin omat tuttavani kirjoituksiani.   Minulla oli raskausaikana lennokkaita suunnitelmia äitiyslomalle alkaen loistavasta ja aktiivisesta äitiblogista käsityöyrittäjyyteen. Vauvablogia en saanut ikinä aikaseksi, enkä jaksanut äitiyslomalla ommella juuri mitään edes omiin tarpeisiin. Itse asiassa blogin hiljaisin kausi ajoittuu juuri esikoisen syntymän jälkeiseen aikaan. Olin väsynyt ja masentunut, vauva oli vaativa. Kumpikaan meistä ei nukkunut sen enempää päivällä kuin yölläkään. Minulla ei juuri ole muistikuvia ensimmäisistä kuukausista vauvan kanssa, ja ne vähät, joita on, unohtaisin melkein mielummin. Alla oleva kuva kertoo mielestäni enemmän kuin sata sanaa.…

Lue Lisää

Eräänä päivänä Vilho toi mummin luota mukaan läjän vanhasta matosta purettua kudetta. Mummi oli katkaissut vanhan maton ja antanut välistä purkamansa kuteet Vilholle. Muutaman päivän ajan katselin, kun kuteista viriteltiin ties mitä esteitä ja koristeita ympäri taloa, mutta sitten kyllästyin kompastelemaan niihin. Minulla oli mielessä epämääräinen muistikuva matosta, joka oli tehty virkkaamalla ohuempaa lankaa tai narua kuteen ympärille, ja päätin kokeilla tekniikkaa. Löysin lanka-arkusta vajaan kerän merseroitua luonnonväristä puuvillankaa ja ryhdyin toimeen. Lanka ja kude kuluivat molemmat sopivasti loppuun, mutta eihän tästä mattoa tullut, sillä se jäi näin pieneksi. Matto muuttuikin siis pöytäliinaksi, sillä se sopii täydellisesti olohuoneemme vihreisiin tekstiileihin – jotka tosin eivät näy kuvassa. Merseroidun langan ansiosta muuten hyvin karkessa ja paksussa liinassa on silkkinen hohto. Tämä onnistuikin täysin yli odotusten! Yksi katastrofi tällekin matkalle mahtui. Päätin nimittäin silittää valmiin liinan. En kuitenkaan tullut ajoissa ajatelleeksi, että 70-luvun matonkude on luultavasti keinokuitua. Liinassa on nyt siis varsin karhea…

Lue Lisää

Näin kuvan tämäntyyppisistä tossuista käsityöryhmässä, jossa joku kyseli kaavoja tällaisiin tossuihin. Ihastuin tossuihin välittömästi, ja koska olin juuri aikeissa tehdä Einolle kerhotossut, päätin kaavoittaa nämä itse. Ihan pientä säätöä kaava kaipaa vielä, mutta aika ihanat näistä tuli! Nahka on paksua mutta pehmeää, aivan ihanteellista tällaisiin! Oikeat kengännauhat olisivat helpommat sitoa, mutta kyllä tämä nyörikin toimii.

5/5