#blogisitarina eli minun blogini tarina

9/09/2015


Blogini tarina alkoi jo vuoden 2010 heinäkuussa, kun perustin blogin käyttäen alustana Wordpressiä. Aloin tuolloin myös odottaa esikoistani, enkä usko näiden kahden kahden asian olleen täysin toisistaan irrallisia, vaikken raskautta blogin ensimmäisissä postauksissa mainostanutkaan. Vasta marraskuulta 2010 löytyy ensimmäinen vauvan tarvikkeisiin liittyvä kirjoitus. Alkujaan blogini oli kai tarkoitus olla jonkinlainen nettipäiväkirja tai life style -blogi. Ensimmäiset bloggaukseni ovat aiheiltaan sekalaisia. En oikeastaan tiennyt, lukiko kukaan muu kuin omat tuttavani kirjoituksiani.

 
Minulla oli raskausaikana lennokkaita suunnitelmia äitiyslomalle alkaen loistavasta ja aktiivisesta äitiblogista käsityöyrittäjyyteen. Vauvablogia en saanut ikinä aikaseksi, enkä jaksanut äitiyslomalla ommella juuri mitään edes omiin tarpeisiin. Itse asiassa blogin hiljaisin kausi ajoittuu juuri esikoisen syntymän jälkeiseen aikaan. Olin väsynyt ja masentunut, vauva oli vaativa. Kumpikaan meistä ei nukkunut sen enempää päivällä kuin yölläkään. Minulla ei juuri ole muistikuvia ensimmäisistä kuukausista vauvan kanssa, ja ne vähät, joita on, unohtaisin melkein mielummin. Alla oleva kuva kertoo mielestäni enemmän kuin sata sanaa.


Vasta vuoden 2012 alusta aloin blogata aktiivisesti. Esikoinen oli tuolloin 8 kuukauden ikäinen ja juuri oppinut nukkumaan päiväunia pidempään kuin 45 minuuttia kerralla. Pian tuon jälkeen myös yövieroitin hänet ja sain nukkua ensimmäisen kokonaisen yön melkein vuoteen. Sen jälkeen aurinko alkoikin vähitellen paistaa meidän risukasaamme.


Pitkään sinnittelin Wordpressin käyttäjänä. Oli kuitenkin kurjaa, kun en saanut lukijoita blogille, enkä päässyt muiden blogilistoille. Lopulta siirryin Bloggeriin. En valitettavasti muista, koska muutin tänne, mutta muutoksen jälkeen blogini alkoi kerätä lukijoita ja kommentteja uudella tavalla.

Mietin blogini alkumetreillä pitkään, miten henkilökohtaisia asioita haluan blogissani julkaista. Lasten nimien ja kuvien julkaisusta ollaan montaa mieltä, ja mietin itsekin asiaa pitkään. Lapset esiintyvät kuvissa kuitenkin kasvoillaan ja etunimillään kuten minäkin. Lapsillani on melkoisen suositut etunimet, enkä nähnyt mitään syytä keksiä heille lempinimiä nettiä varten. Pyrin julkaisemaan lapsistani vain sellaisia kuvia, joita voisin itsestänikin julkaista.


Omia taitojani pääsin haastamaan mieheni opinnäytetyön avustajana keväällä 2013. Mieheni valmistui tuolloin puualan artesaaniksi eli käytännössä puusepäksi ja teki opinnäytetyönään kotiimme sohvakaluston, jonka verhoilun tein minä. Kalustoon kuuluu pöytä, 3 hengen sohva ja nojatuoli. Myöhemmin hän teki sarjaan myös tv-tason, joka on nykyisessä kodissamme. Kalusto on valmistettu naapuripitäjässä kasvaneesta saarnesta.



Samana vuonna aloin odottaa perheenlisäystä ja rivitalokotimme alkoi käydä meille ahtaaksi. Remontoimme asunnon ja myimme sen pois. Meillä ei kuitenkaan ollut uutta kotia, johon muuttaa, joten päädyimme asumaan äitini takkahuoneessa seuraavan puoli vuotta. Samaan aikaan päätin vihdoin jatkaa esikoisen syntymän jälkeen keskeytyneitä opintojani yliopistossa.


Jouluna 2013 löysimme nykyisen kotimme, jonne pääsimme perusteellisen pintaremontin jälkeen muuttamaan Vilhon 3-vuotissyntymäpäivänä huhtikuussa. Tässä vaiheessa blogi siirtyi taas lähes puhtaasta ompeluteemasta myös laajempaan aihepiiriin. Tiedän monien tuttujen lukijoiden pitävän myös remontti- ja pihapostauksista, joten olen kirjoitellut niitä aina sopiviin väleihin. Uuden kodin myötä uudistin myös blogin ulkoasun, olinhan nyt Koivumäen valkoisen talon rouva!


Elämä on avoin ja tulevaisuus varmasti täynnä muutoksia, mutta toivottavasti tämä blogi pysyy muutosten mukana! Minulla on edessäni kiireinen vuosi, sillä olen aloittamassa graduni kirjoittamista ja aion valmistua vihdoin ja viimein keväällä 2017 (kyllä, kahden vuoden päästä). Lisäksi pojat ovat kotihoidossa ainakin toistaiseksi, joten tekemistä riittää varmasti! Toivottavasti pysytte mukana matkassa! Luen jokaisen kommentin, ja niistä jokainen lämmittää erityisesti mieltäni, kiitos siis niistä!


Tämän haasteen sain Dobermamilta! Ohjeet (jotka saa kopioida myös omaan blogiinsa), tulevat tässä:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.
 #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

Saatat pitää myös näistä

3 kommenttia

  1. Kiitos elämänmakuisesta tarinasta :) Voin samaistua esikoisesi vauva-aikaan. Meillä on tämä kolmas ollut vaativampi kuin kaksi ensimmäistä yhteensä ja vaikka pojasta on valtavasti iloa jokaikinen päivä, niin erityisesti ensimmäinen puolivuotinen on aika synkkäsävytteinen mun mielessäni. Kurjaa, koska tunnen siitä vähän syyllisyyttä vaikkei pitäisi. Erityiskiitosta annan sulle kuvista, ne on tosi miellyttäviä silmille :)

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista lukea tarinasi, en olekaan vielä kovin kauan seurannut blogiasi. Sinulla on täällä paljon inspiroivia juttuja ja kauniita kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen joskus vuosia sitten harrastanut enemmänkin valokuvausta, mutta digitalisoitumisen myötä se harrastus jäi, kun ei ollut varaa hankkia uudenaikaisia laitteita ja vanha filmijärjestelmäni meni rikki. Nautin itse kauniiden blogien katselusta, joten tietysti pyrin pitämään omanikin vähintään omaa silmää miellyttävänä :)

      Poista