Ajattelin näitä kankaita ostaessani ehkä enemmän pikkuveljeä, mutta ne päätyivät isoveljelle käytännön syistä. Majapuun avoimista avoimista löysin vitosella palan tätä ihana ilmapallokangasta, josta tein pari vuotta sitten pojille vaatteita. Tämä on niin kaunis ja pehmeä! Olen jättänyt viime aikoina monet Majapuun avoimet väliin, vaikka matkaa varastolle ei ole paljoakaan. Ennen joulua siellä tyhjennettiin vanhoja varastoja, ja myyntiin tuli näitä ikivanhoja paloja. Tämän kankaan takia sain itseni liikkeelle ja onnistuin jopa saamaan sitä itselleni oikein sopivankokoisen palan.



Molemmat paidat on tehty samalla kaavalla koossa 122. Näiden myöhästyneiden postauksien ongelma tuntuu olevan se, etten enää muista, mitä kaavoja käytin. Olen myös niin epäjärjestelmällinen ihminen, etten kovin lyhyellä varoitusajalla löydä käyttämiäni kaavoja mistään.. En tiedä, johtuuko se kankaasta vai mistä, mutta tuo Aarrekidin collegesta ommeltu huppari istuu paremmin kuin Majapuun joustocollegesta ommeltu paita! Mitään muuta eroa kuin huppu näissä ei pitäisi olla. Hupparin hupun vuori on leikattu isäni vanhasta Finnwearin trikoopaidasta. Se on ihanan pehmeää ja hyvälaatuista trikoota!

Ompelin tämän hupparin jo joskus syys-lokakuussa, kun mieheni sai uuden työpaikan. Huppari jäi kuitenkin lojumaan vaatehuoneeseen, enkä saanut sitä edes kuvattua. Tein tämän kaveriksi myös harmaan t-paidan Jätti-Rätin palalaaritrikoosta, mutta siitä en saanut otettua järkevää kuvaa. Tämä oli syksyllä sopivamman kokoinen, mutta kyllä tuo vieläkin päälle meni...

Kaava on jostain vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä, mahdollisesti 8/2008. En edes muista enää. Toivottavasti olen laittanut kaavat talteen, sillä tämä on yllättävän hyvä malli. Valitsin koon ja mallin vanhan paidan mitoilla. Taskuun piirsin kangasliiduilla tähden, jonka päälle tikkasin vapaasti koneella. Kangas on Jätti-Rätin eläväpintaista mustanharmaata collegea.


Kuvattava sai itse valita kuvista mieleisensä ja se on tämä. Kuvastaa kuulemma hyvin sitä, miten mielellään hän on kameran edessä.

Sain tämän pitkään himoitsemani Verson Puodin Mummolan tuntu -joustocollegekankaan joululahjaksi. Olin jostain syystä aina aiemmin jättänyt kankaan aina ostamatta, kun sitä oli ollut myynnissä, ja harmitellut asiaa sitten jälkikäteen. Yhtenä joulukuisena aamuna kangas kuitenkin tupsahti Verson Puodin joulukalenterista alennukseen. Satuin juuri silloin olemaan äitini luona viemässä poikia hoitoon, eikä minulla ollut pankkitunnuksia mukanani. Hätä oli suuri, ja äiti lupautui ostamaan kankaan minulle - joululahjaksi.

Koska gradun ensimmäinen osa (20 sivua) piti palauttaa tammikuun alussa, en ehtinyt joulukuun lopussa juuri ommella. Tämä onkin valmistunut tänään! Käsittämättömän nopeaa bloggausta tällä kertaa! Tämä on tehty samalla kaavalla kuin jättihapsutunika. Ensimmäisestä versiosta tuli kuitenkin kauhea makkarankuori massiivisella kauluksella. Siis kertakaikkisen hirvittävä. Muokkasin kaavoihin levennysosan sivuun ja leikkelin valmiin paidan alaosan uusiksi. Kyljissä on mustaa joustocollegea, helmassa edessä ja takana on mustaa resoria, kauluksessa on mustaa trikoota.


Joskus kannattaa tehdä virheitä! Tämä on nyt ainakin sata kertaa parempi kuin alkuperäisessä mallissaan!


Kaverina tunikalla on Niina Laitisen joulukalenterisukat, jotka neuloin joulukuussa. Sukkaohjeesta paljastettiin joka päivä yksi kuvioraita, ja sukat olivat valmiit 23.12. Ihanat kotisukat näistä tuli, vaikka ovatkin niin isot, etteivät pysy paljaissa jaloissa. Varresta jätin (ainakin) yhden kuvion tekemättä, muuten nämä ovat kai suunnilleen ohjeenmukaiset. Näitähän onkin sitten jo käytetty hyvän aikaa, ja se näkyy jo.

Eräänä joulukuisena päivänä Vilho ilmoitti minulle, että minun pitäisi pestä pyykkiä, koska hänellä ei ole yhtään paitoja. Pienen tarkastelun jälkeen totesin, ettei niitä paitoja niin montaa ollut pyykkikorissakaan. Olin syksyllä keskittynyt lähinnä pikkuveljen vaatteiden ompeluun, enkä ollut lainkaan käynyt läpi isoveljen kaappia. Poistin vähän ennen joulua poikien kaapeista pienet vaatteet, pienemmältä koon 86 ja isommalta koon 110, jolloin huomasin, ettei Vilholle jäänyt kaappiin kuin parit ehjät kotihousut ja joitain paitoja. Farkkuja löytyisi kyllä, mutta hänpä ei tykkää pitää niitä. Vilho on myös melko tarkka siitä, että vaatteiden pitää olla ehjiä, joten serkkupoikien vanhat polvista puhki kuluneet housut eivät kelpaa (ellen minä paikkaa niitä ensin).

Ompelin siis joulun alla sarjatuotantona vaatteita pojille. Myös Eino sai muutaman paidan, koska olin jo ostanut kankaat valmiiksi. Housujen kaava on piirretty Miikkarin housuista, joiden malli on sopinut Vilholle hyvin. Laitoin näihin säädettävät vyötäröt Miikkarin mallilla, joten käyvät varmasti myös pikkuveljelle sitten joskus. Koko on noin 116/122 tai jotain sinne päin. Lahkeensuissa on kuminauhakujat, joten lahje ei mene kantapään alle. Molemmat housut ovat paksua velouria.



En jaksanut vaihtaa peitetikkikoneen lankoja, joten punaiset housut on tikattu ompelukoneen jousto-ompeleella. Napeiksi valitsin mahdollisimmat ohuet ja sileät napit.


Paitoja Vilho sai kaksi, ja tämä olikin todella sopiva kaava, Ottobren (6/2013) Mr. Bear koossa 122. Paidat ovat juuri eikä melkein oikeanmallisia. Värit valitsin lähinnä joulua ajatellen. Aatoksi päälle valikoituivat kuitenkin susipaita ja harmaat housut. Ne olivat yllättävät lempparit, sillä aiemmin Vilho on ilmoittanut, ettei hän pidä harmaasta. Näköjään sekin riippuu vähän siitä, millaisia vaatteet muuten ovat.





Pikkuveli sai kolme paitaa. Kitarapaita tuli jouluksi päälle, ja kaksi kilpa-autopaitaa kääräisin pakettiin. Kaikki paidat ovat kokoa 98. Hihat ovat reilunmittaiset, mutta muuten ovat aika sopivia. Viimeisenä oleva kuva oli ainoa kuva, jonka sain Einosta napattua uusi paita päällä. Hän istui keksipalkalla kiltisti laatikon päällä sen 10 sekunttia, mitä yhden kuvan otto kesti. Toista en saanut ottaa. Tällä siis mennään!



Vuodenvaihteen kunniaksi Einolle puhkesi myös toistaiseksi viimeinen 20. hammaskin! Nyt ei toivottavasti tarvi itkeä hampaita muutamaan vuoteen.