Kuukausittaiset arkistot: helmikuu 2016

Nimesin tämän hupparin jo ompeluvaiheessa perhekerhohuppariksi. On tämä kyllä kelvannut yliopistollekin mennessä päälle, koska tämä taisi ylittää omat odotukseni hyvinkin reippaasti. Kaavat ovat virolaisesta Käsityö-lehdestä (kesä 2015), koko 38-40. Valitsin pienimmän koon, mutta sekin oli minulle ihan valtava säkki. Jouduinkin pienentämään sitä reilusti joka suuntaan. Rintamuotolaskoksen paikkaa vaihdoin kokonaan, sillä se oli alkujaan aivan pöhkön alhaalla. Nyt korjattuna tämä kuitenkin istuu hyvin ja tuntuu kivalta! Hupussa on Kui designin pupuinterlockia, muuten huppari on Kankaamon peruscollegea, joka ei jousta. Myös resori on Kankaamosta. Tämä huppari on todellakin paluu menneille vuosille. En ole vuosiin käyttänyt huppareita, sillä sain niistä aikoinani yliannostuksen. Minulla on itse asiassa täsmälleen tämänvärinen huppari lukioajoilta – siis pian 20 vuoden takaa – yhä tallessa, vaikken ole sitä vuosiin käyttänytkään (enkä todellakaan aiokaan käyttää).  

Olen viime aikoina päivittänyt laiskasti blogia, sillä aika ei vain tunnu riittävän mihinkään. Yöpaita on ollutkin käytössä jo hyvän aikaa. Se onkin aivan ihana! Olin säilönyt tätä kangasta pitkään, sillä en kokenutkaan tätä omakseni. En edes muista, koska ostin tämän. Vaaleanpunaisen yöpaidan kangas on Viljamin puodin ihanan pehmeä ja ohut trikoo. Leikkelin kankaan ilman kaavoja käyttäen mallina äitini minulle (ilman kaavoja) ompelemaa iankaikkisen vanhaa yöpaitaa. Helman pidensin lattiaan asti pitkäksi. Aamutakki on puolestaan leikelty vanhan jo läpikuultavaksi kuluneen aamutakkini mallilla. Ostin vanhan aamutakkini joskus vuosituhannen vaihteessa Lindexin alesta 19 eurolla. Sitä tuli siis varmasti käytettyä koko rahan edestä. Aloin pohtia uuden aamutakin hankitaa tai ompelua viime syksynä, kun 4-vuotias Vilho huomautti minulle, että aamutakistani näkyy läpi. Sopiva kangas tuli sattumalta vastaan Majapuun avoimissa ennen joulua, kun joku vieressäni seisova katseli tätä kangasta ja totesi, että siitä voisi tehdä aamutakin. Hän ei kangasta kuitenkaan ottanut, joten minä nappasin sen mukaani, vaikkei…

Lue Lisää

Ihanaa neuloa tällaisia pieniä ja nopeita juttuja taas todella pitkästä aikaa! Tämän pipon ohjeen löysin Suuri Käsityö -lehdestä jo viime vuoden lopulla. Ostin jossain vaiheessa jo langatkin valmiiksi, mutta tämä siirtyi aina muiden neuleiden takia myöhempään. Lopulta sain pipon aloitettua, kun mieheni murehti kadonnutta pipoaan. Toivottavasti tämä kelpaa, vaikkei olekaan musta! Lanka on Novitan langaksi yllättävän pehmeää Suomivillaa. Onneksi sitä jäi vielä reilut kaksi kerää, joten saan sitä jotain itsellenikin. Pipo oli haastava kuvattava, kun tiesin, etten saa siitä kuvaa mieheni päässä. Instaan päätyi jo kuva, jossa pipo on imurinvarressa. Nyt tuolla alla on sopivankokoinen vispauskulho! Ohjeesta kannattaa huomioida sen verran, että siinä on muutama hassu virhe. Tuossa kohokuviossa EI neulota 30 oikein ja nosteta sitten vasta silmukkaa vaan neulotaan 3 ja nostetaan sitten yksi. Sama kymmenlukuvirhe toistuu muissakin kohdissa. Ja tuolla lasipurkissa on muuten Kloritella valkaisemani kävyt, joista ei todellakaan tullut edes kovinkaan vaaleita, valkoisesta nyt puhumattakaan!

Suunnittelin tämän kankaan syksyllä Vakka-Suomen työväenopiston kurssilla ja tilasin sitä kolmessa eri värissä villaneuloksena. Kuosin suunnittelu oli juuri niin vaikeaa, kuin olin ajatellutkin. Viimeisenä iltana ennen kurssin alkamista istuin keittiön pöydän ääressä epätoivoisena. Silloin 4-vuotias Vilho ilmoitti, että hän piirtää kankaaseensa jäävuoria. Luonnollisesti nappasin Vilhon idean, ja siinä me sitten istuimme vieretysten piirtämässä jäävuoria. Kurssilla muutin luonnokseni ruutupiirrokseksi ja kotona tarkastin vielä kuvankäsittelyohjelmalla, että kuviot asettuvat tasaisesti kankaalle. Kuvio onnistui yli odotusteni, ja olen enemmän kuin tyytyväinen siihen! Poikien villapaidat ompelin Ottobren Mr Bear trikoopaidan kaavalla, jota väljensin vähän. Isompi on koossa 122 ja pienempi koossa 98. Pääntielle laitoin tavallisen resorin, koska se ei kutita. Hihansuissa ja helmassa on joustoneuletta, joka tehtiin samasta langasta kankaan alkuun neulomisvaiheessa. Tikkasin käänteet peitetikkikoneen ketjutikillä. Turkoosissa paidassa siepparilankana on sininen kreppilanka, näkyviin jäävä lanka on turkoosi. Laitoin siepparilangaksi kreppilangan, sillä se on paljon tavallista lankaa pehmeämpi. Itselleni tein villamekon omalla kaavalla. Kaavan piirtäminen vaati…

Lue Lisää

Neuloin ystävälleni lahjaksi sukat Hjertegarnin Basic-langasta. Malli on Niina Laitisen Emiliat, joiden ohje löytyy ilmaiseksi Ravelrysta. Sukat olivat helpot ja nopeat neuloa. Muutama virhe näihin jäi, mutta ne eivät haittaa käyttöä. Nämä ovat niin sievät, että minun on ehkä pakko tehdä tällaiset itsellenikin! Sukkien saajalla on vähän pienemmät jalat kuin minulla, joten hänelle nämä ovat toivottavasti sopivat. Minulle nämä ovat hiukan pienet, kuten kuvista näkyy. En ole kovin monia sukkia neulonut, mutta alan nyt ymmärtää, miksi näiden neulominen voi olla niin koukuttavaa. Sukat valmistuvatkin joskus toisin kuin neulepaidat, joiden tekeminen on yleensä kestänyt muutamasta kuukaudesta vuoteen! Näitä sukkia neuloessa tuli mietittyä kaikenlaista, ja tajusinkin, että sukkien saaja on ollut ystäväni jo 29 vuotta! Sehän on melkoisen pitkä aika!

5/5