Tänään minulla on pitkästä aikaa ollut lähes toimelias päivä. Kaivoin jopa gradunikin esille! Olin jo luopunut toivosta hakemieni opiskelupaikkojen suhteen, koska sain kevään pääsykokeista vain varasijoja, ja tehnyt uudet suunnitelmat viimeiselle opiskeluvuodelleni. Tänään kuitenkin puhelimeen ilmestyi viestyi viesti:

Sinulle vapautui paikka varasijalta käsityökasvatuksen perusopintoihin. Ilmoitatko minulle viimeistään 4.5. otatko paikan vastaan. Jos en kuule sinusta tuohon mennessä, oletan, ettet ota paikkaa vastaan.

Aloitan siis syksyllä opinnot Raumalla. Tavoitteenani on joskus saada sekä käsityön että äidinkielen opettajan pätevyys. Nähtäväksi jää, saanko ikinä kumpaakaan! Onpahan tämän jälkeen jonkinmoinen pätevyys edes työväenopiston opettajaksi. Tosin ensi lukuvuoden kurssijärjestelyitä täytyy ehkä muuttaa, sillä koulu on Raumalla ja työpaikka Raisiossa. Saattaa tuottaa kohtuuttomasti vaivaa ehtiä Raumalta Raisioon arki-iltana.

No sitten näihin käsitöihin: sain tänä keväänä valmiiksi kaksi vuotta sitten aloittamani softshell-takin. Kaava oli todella sopimaton ja olen ommellut ja purkanut tätä moneen kertaan. Ei tämä hyvä ole vieläkään, mutta ihan käyttökelpoinen kuitenkin. Kangas on siis Eurokankaan softshellia ja kaava alunperin jostain vanhasta Modasta. Tätä on kuitenkin kavennettu paljon vähän joka suunnasta, hihoja on pidennetty ja aika monta muutakin kohtaa on muutettu. Helmaan lisään vielä jossain vaiheessa kuminauhan stopparisäädöillä. Otin tämän nyt kuitenkin jo käyttöön, sillä se on lojunut keskeneräisenä työhuoneessa jo kaksi kevättä ja kaksi syksyä.



Ompelin varastoista pois myös Murun kissaneuloksen. Siitä tuli huppari koossa 122 hyväksi havaitulla kaavalla. Olen koittanut ommella kangaskaapista jemmakankaita pois, sillä haluaisin ison kaapin pois huonetta täyttämästä. Melko epätoivoiselta tämä projekti kuitenkin tuntuu. 28 metriä kangasta olen ommellut tänä vuonna, mutta todella poistumaa kangaskaapista on tapahtunut vain 21 metriä, sillä olen muutaman kerran sortunut kangasostoksille. Esimerkiksi tuo takki ei ole mukana ommelluissa metreissä, sillä sen ompelun olin aloittanut jo kaksi vuotta sitten. Olen laskenut näihin metreihin vain ne kankaat, jotka ovat olleen kankaan muodossa työhuoneen kaapissa.

En edes muista, koska yläsängyn peitto valmistui. Se on ollut sängyssä joka tapauksessa jo monta kuukautta. Tarvikkeet loppuivat kesken, ja eteen tuli pari muutakin ongelmaa, eikä alasänky meinannut saada päiväpeitettä ollenkaan. Molemmissa peitoissa on nyt kuitenkin päällinen Ikean puuvillaa ja kääntöpuolin Finlaysonin pingviinipuuvillaa. Välissä kummassakin on vanua. Totesin, että vähän paksummat päiväpeitot ovat helpommin käsiteltäviä, kun olin taistellut muutaman vuoden kaksinkertaisen lakanapäiväpeiton kanssa.

Poikien huoneessa ei ole yhtäkään huonekalua, joka olisi sinne ostettu. Isommista tavaroista vain Brion leikkikeittiö on uutena ostettu lastenhuonetta varten. Sänky on Unipuun kerrossänky 80-luvulta. Olen itse nukkunut pienenä samassa sängyssä. Yläsängyn päädyssä on yhä paikoillaan minun sinne liimaamani perhostarrat. Perhostarroista onkin käyty monet keskustelut, sillä sänky olisi tarkoitus hioa ja maalata tänä vuonna. Vilho on ehdottomasti sitä mieltä, että perhostarrat pitäisi säilyttää. En ole vielä keksinyt, miten ratkaisen asian. Osaisinkohan maalata perhoset sängynpäätyyn?


Alasänkyyn pitäisi saada pieni laita. Tällä hetkellä laitana on jumppapatja, joka on päällystetty puuvillalla. Matto on tuettu sängyn rungon ja patjan väliin paksusivuisilla vauvakirjoilla...  Seinän puolella on anopilta saadusta Muumi-kankaasta ommeltu vanutäytteinen pehmuste. Se ei sovi sisustukseen pätkän vertaa, mutta nuorempi rakastaa Muumeja, joten olkoot siellä nyt toistaiseksi. Olen tehnyt myös kaksi pikkutyynyä ja yhden jättityynyn sirkusteemalla. Sängynpäätyyn on jäänyt roikkumaan myös vanhan päiväpeiton teemaan tehty lippunauha, joka riitelee kaiken muun kanssa ehkä kaikista pahiten!



Lopuksi tein vielä yhden sisustuskorin, mutta koska unohdin silittää tähän tukikankaan, kori on lörppö pussi. Ehkä se kuitenkin onnistuu taltuttamaan kirjahyllyn tavarakaaosta edes vähän. Kirjahyllyn hioin ja maalasin viime kesänä. Sekin on ollut minulla jo lapsena. Väri oli 70-80-luvun taitteen tiukka oranssi, joka oli varastohyllynä saanut yhden jos toisenkin pintanaarmun ja maalitahran.