Aloitimme takapihan grillikatoksen kunnostamisen jo viime kesänä etsimällä lahjoituspalstojen kautta vanhoja ikkunoita. Mieheni myös laudoitti katoksen seinät ja lisäsi siihen tukirakenteita viime kesänä. Mökki maalattiin vaaleanharmaaksi ja ikkunanpuitteet valkoisiksi. Päädyn pariovet saatiin myös paikoilleen jo viime vuonna, ja takapihan terassilta mökkiin vievät portaat uusittiin. Aiemmin näiden portaiden tilalla oli pitkä korkea "laituri", jonka päässä oli jyrkät askelmat. Laudat loppuivat kesken, joten askelmat ovat vielä vähän harvat.


Mieheni kyllästyi myös loputtomaan nurinaani kasvihuoneesta, tai pikemminkin sen puutteesta, ja rakensi minulle pikkuisen kasvihuonekaapin mökin seinustalle. Tämäkin on tehty viime vuonna hankituista vanhoista ikkunoista. Sisältä puuttuu vielä välihylly, jonka olisi tarkoitus roikkua ylhäältä ketjujen varassa. Saa nähdä, muistammeko ostaa ketjua tänä kesänä! Mökki sai myös hienot liukuovet vähän ennen juhannusta, joten naapuruston kissat eivät toivottavasti enää pääse sinne majailemaan - tai tappelemaan.


Juhannukseksi pesimme mökin ja maalasimme seinät sisäpuolelta valkoisiksi. Vain yksi päätykolmion puolikas piti jättää maalaamatta, sillä vähän halvemmalla ostetut lisälaudat olivat talven aikana homehtuneet pahasti. Ne pitää ennen maalausta pestä homeenpoistolla. Maali oli hitaasti kuivuvaa pellavaöljymaalia, joka houkutteli kulmakunnan kaikki pörriäiset paikalle. Oli muuten melkoista maalaamista, kun ympärillä surisi koko ajan kimalaisia. Ampiaispesä oli tuhottu jo aiemmin, ja mökissä roikkuu nyt kaksi tekopesää. Molemmat olen virkannut harmaasta matonkuteesta, ja toisen sisällä on lisäksi sanomalehteä.

Sain vihdoin sen kauan kaipaamani pelargoniaverannankin! Lattialla on jo matot, mutta verhot puuttuuvat vielä. Sain äidiltäni vanhoja 70-lukulaisia verhoja tänne, mutta olen vielä kahden vaiheilla, etsinkö tänne jostain vanhoja verhotankoja vai viritänkö vain lisää noita muovitettuja jousinaruja. Meillä oli niitä muutamia ennestään nurkissa pyörimässä, sillä talon edellinen omistaja oli monessa huoneessa korvannut kaapinovet verhoilla. Me emme olleet erityisen ihastuneita verhovirityksiin, vaan jätimme osan hyllystä avoimiksi ja loppuihin hankimme oikeat ovet.


Pitkään joutilaana ollut pillihimmelikin sai täältä sopivan paikan! Käytettynä meille tulleen sohvakaluston pehmusteet olivat yltä päältä homeessa, joten ompelin niihin uudet päällyset Ikean puuvillasta. Tyynyihin Vilho valitsi kankaaksi vihanneskangasta, sohvakankaksi valitsin raitoja, sillä terassin kansituoleihin vaihdoin jo viime vuonna Ikean mustavalkoista raitakangasta vanhojen kulahtaneiden kankaiden tilalle.


Juhannuksena oli ihana istuskella omassa pihamökissä ja katsella metsäistä pihaa. Ovet estävät hyttysten pääsyn sisälle, joten sisällä sai istuskella aivan rauhassa ilman ylimääräisiä ötököitä.


Ruokapöydän pääty on vielä vähän kesken. Pöydän ostin joskus vuosia sitten huutokaupasta, ja se on seissyt siitä asti varastossa. Nyt se sai arvoisensa paikan mökin ruokapöytänä. Penkit puuttuvat vielä, mutta ehkä saan ne sitten, kun mieheni saa puuntyöstölaitteensa asennettua autotalliin. Siihen asti jakkarat saavat kelvata.


Juhannuksen aatonaattona valmistui myös melko vinkeät pinkit legginsit Vimman trikoosta. Kangas on ihan mielettömän pehmeää, suorastaan silkkistä! Leggareiden kavereiksi ompelin pikaisesti mustan paidan, josta tuli heti lempparipaita. Otin tähän mallia Metsolan pitkähihaisesta hapsupaidasta, jonka ostin joskus viime syksynä.

Edelliset ihan kaupasta ostamani bikinit venyivät melkoisesti kahden raskauden jäljiltä, eivätkä ne oikein enää olleet parhaimmillaan. Tykkäsin kuitenkin kovasti niiden mallista, ja koska uima-asujen etsiminen kaupoista on ollut tähän mennessä aina pitkä ja tuskainen taival, päätin ommella itse uudet vanhojen mallilla.

Viime talvena - kyllä, luit oikein, viime talvena - ompelin itselleni sitten nämä. Yläosan helmaa pidensin vähän, mutta muuten nämä ovat suora kopio vanhoista. Tykkään keskivartalon peittävästä uimapuvusta, mutta inhoan yksiosaista perinteistä uikkaria. Tässä yhdistyy nyt bikinien ja perinteisen uimapuvun parhaat puolet. Kaksiosainen on minusta helpompi pukea ja mukavampi päällä, mutta toppiyläosa peittää vatsan. Housut näyttävät ja ovatkin kapeammat kuin yläosa, sillä halusin housujen pysyvät päällä, kun taas yläosa saisi mieluiten laskeutua melko vapaasti.


Kangasvalinta mietitytti enemmän kuin paljon. Tämä on nimittäin scubaa. Tämänpäiväisen testin perusteella kuivuminen kestää iäisyyden, mutta housut pysyvät jalassa. Liiveissä on vuorina läpikuultavan ohutta trikoota ja kuppeihin saa laitettua pienet muotoonpuristetut toppaukset, jotka purin vanhoista rintaliiveistä. Toppaus on samaa paksuutta kuin vanhoissa bikineissä, eli noin millin luokkaa. Housujen haaraan laitoin pienen vuorin vanhoista narubikineistä, joita en totta vieköön ole enää ikinä laittamassa päälleni! Sen verran on kilometrejä mittarissa, että taidan sopia paremmin mummopöksyihin kuin postimerkinkokoisiin narupikkareihin.


Nämä onnistuivat minusta oikein hyvin, ja toivon, että saan aikaiseksi myös tavallisen bikiniyläosan näihin. Sen palat on myös jo leikattu, mutta ompelu jäi kesken silloin talvella. Ne ovat siis yhä kesken... Mutta hyvää kannattaa odottaa, eikö?