Ensimmäiset mattoni

9/03/2016

Kävin viime lukuvuonna kudontakurssilla, mutta sen aikana ehditiin juuri ja juuri saada loimi kangaspuihin. Itse kutominen jäi oman aktiivisuuden varaan. Matot olisivat varmasti jääneet kutomatta, ellei loimi olisi ollut omissa kangaspuissani. Kävin siis kesällä gradun kirjoituksen lomassa muutaman kerran kutomassa ja sain aikaseksi kaksi mattoa, joista kumpikaan ei ole täydellinen. Räsymatto on suht tasainen, mutta raidat eivät ole ihan sellaiset, kuin toivoin. Viimeinen oranssi raita jää ikään kuin kesken, mutta kudoin sen silti tuonne, sillä loppu loimi olisi muuten jäänyt käyttämättä. Villamatossa taas raidat ovat kauniit, mutta matto levenee toisessa päässä! En ole saanut otettua siitä kunnollista kuvaa, joten lopussa on vain kännykällä otetut kuvat.


Räsymaton kuteet on kokonaisuudessaan tekstiilijätettä. Käytännössä se tarkoittaa vanhoja käytöstä poistettuja vaatteita, vääränkokoisia verhoja ja pöytäliinoja, kuluneita lakanoita ja kaapissa vuosia pyörineitä kankaanpaloja. Tähän mattoon on kudottu paljon muistoja, sillä matossa on muun muassa parit omat lempihousuni, lapsuudesta asti mukanani kulkeneita lakanoita ja edesmenneen isäni paitoja.

Toiseenkin tällaiseen olisi vielä kuteita, mutta siitä tulisi ruskeasävyinen - ehkä siis sopivampi eteiseen! Tämä tuo kuitenkin edes vähän väriä ankeaan eteiseen, jossa oli aiemmin harmaa kurastopparimatto, joka on kaiketi pakko ottaa pian uudelleen käyttöön.

Koitin kutoa tämän kiikkalaisen maton ohjeella. Pätkin räsyt kahden metrin mittaisiksi ja kerin pätkät peräkkäin kerälle aloittaen kerän vuorotellen tummasta ja vaaleasta raidasta. Ohjeet löysin netistä jostain, mutta en luonnollisesti tallentanut niitä minnekään.


Inhoan eteistämme. Se on neliöiltään suuri, mutta säilytysratkaisut ovat suoraan 90-luvulta. Toisen seinän peittävät kaapit, joissa on tummuneet tammiovet. Tai oli. Otin toisesta kaapista ovet irti ja se toimii nyt avonaulakkona. Voin sanoa, että aikuisten takit löytävät nyt huomattavasti useammin kuin ennen tiensä henkariin lasten naulakon sijaan. Toisella puolen on sekalainen kokoelma kenkätelineitä. Sain - luojan kiitos - asustekorit pois tuosta lattialta, kun ostin Kodin1:n loppuunmyynnistä avokaappiin Elfa-korit pipoille, kaulahuiveille ja käsineille. Ei tämä toimiva ole vieläkään, mutta vähän parempi sentään. Seinille pitäisi vielä keksiä jokin väri, sillä maalarinvalkoinen ei ole suosikkivärini. Tapetista haaveilin niin kauan kunnes tajusin, että eteisessä on lasikuitutapetit. Oman ongelmansa aiheuttaa seinässä oleva avoin sähkötaulu, joka pitäisi koteloida jollain tapaa.

Tässä on vielä kuva ihan ensimmäisestä matostani, joka on kudottu siis samaan loimeen kuin räsymattokin. Tämä on villamatto, ja lankoina käytin isoäitini vanhoja 60-70-luvun mattolankoja. Väri on siis ihan aito hippivihreä! Aika raju siis, mutta yllättäen se sopii kotiimme hyvin. Matto ei vain muuten sovi meillä nyt mihinkään huoneeseen.


Saatat pitää myös näistä

0 kommenttia