Huovutettu lumihiutalevarjostin ja ohje sen tekemiseen

12/28/2016

Tein tämän varjostimen käsityökasvatuksen perusopintojen kurssityönä, jonka teemana oli arjen luksusta. Koska työn kulku ja valmistusohje piti kirjoittaa portfolioon, laitan sen myös tänne blogiin, jos joku muukin innostuu tekemään oman huopavarjostimen! Oma kokemukseni huovutuksesta rajoittui ala-asteella huovuttamaani hiireen, lasten kanssa huovuttamiini palloihin sekä kurssilla tekemääni käsinukkeen. Ohuen huopalevyn huovuttaminen oli kuitenkin yllättävänkin helppoa.


Aloitin suunnittelun miettimällä, mikä toisi arkeeni ripauksen luksusta. Luonnonmateriaalit edustavat minulle luksusta parhaimmillaan: villa, pellava ja silkki. Kurssityöhön näistä materiaaleista soveltuvat parhaiten villa ja pellava. Keskellä pimeää ja kylmää talvea luksusta tuovat ehdottomasti ainakin valo ja lämpö. Tältä pohjalta vaihtoehdoiksi rajautuivat valaisimet ja matot. Suosikeikseni Pinterestiä selatessani valikoituivat huopamatto, virkattu pallovalaisin ja huovutettu valaisin. Näistä kiinnostavimmaksi ja kurssin aikarajoissa helpoiten valmistettavaksi osoittautui valaisin. Päädyin siis tekemään uuden varjostimen parhaat päivänsä nähneelle Ikean pöytävalaisimelle.

Minulla on kotona kohtuullisen kokoinen valikoima huovutusvillaa. Myös värejä löytyy lähes kaikissa sateenkaaren väreissä, joten seuraavana piti valita väri. Pidän väreistä, joten ensimmäinen ideani oli huovuttaa varjostin vihreästä villasta. Aloin kuitenkin pian miettiä, minkä väristä valoa valaisin tuottaa – ja ennen kaikkea minkä väristä valoa haluan sen tuottavan. Hylkäsin vihreän varjostimen nopeasti, sillä ajatus vihreästä valosta ei houkutellut. Myöskään punainen ei tuntunut sopivalta, vaikka se muuten olisi sopinut sisustukseen. Pitkän pohdinnan päätteeksi päädyin luonnonvalkoiseen villaan, sillä sen läpi valo säilyttää valkoisen sävyn, joka taittuu vain vähän lämpöisemmäksi. Valaisin ei myöskään ole kokonaan valkoista seinää vasten, vaan sen toisella puolella on kullanruskea tapetti, jonka edessä vaalea valaisin erottuu kauniisti.

Pehmeä materiaali yhdistettynä valoon luo mielikuvan lämmöstä. Kontrastin lämmölle ja pehmeydelle luovat kuitenkin huovan tärkkäyksessä saama kova pinta ja lumihiutaleiden ja läpikuultavan huovan talvinen, jäinen olemus. Lampun valo ei kuitenkaan ole kylmä ja kova vaan luonnonvalkoisen värinsä ansiosta lämmin ja materiaalin vuoksi pehmeä.

Varjostin koostuu yhdestä yhtenäisestä huopalevystä, joka on huovutettu ympyrän muotoon. Rakennekuvassa näkyy varjostimen mitat, joissa ei ole huomioitu saumanvaroja. Korkeudessa käänteisiin täytyy varata 1,5 cm ylös ja 1,5 cm alas, jolloin lopullinen korkeus on noin 32 cm. Leveydessä saumanvaraa tarvitaan kumpaankin päähän 1–1,5 cm. Varjostimen yhden sivun leveys on 15 cm. Koristeeksi varjostimeen kiinnitetään 6-8 ohuesta luonnonvalkoisesta pellavalangasta virkattua lumihiutaletta, joiden halkaisija on 3-10 cm. Jokainen lumihiutale on erilainen aivan kuten luonnossakin. Teemallisesti lumihiutaleet ovat kulkeneet mukanani jo pitkään eri muodoissa. Lumihiutaleissa minua kiehtoo niin uniikkius. Ne ovat kaikki äkkivilkaisulta samanlaisia, mutta lähempi tarkastelu paljastaa niiden jokaisen olevan erilainen ja erityinen




Ensimmäinen levyhuovutuskokeilu epäonnistui. Yritin tehdä huovutuksen alusta asti käsin, eikä tulos ollut sellainen kuin halusin (kts. ensimmäinen kuva alla). Huovutin kuplamuovin avulla vaaleanpunaisen huopalevyn (kts. toinen kuva alla), joka onnistui hyvin. Kokeilin myös virkattujen lumihiutaleiden tärkkäystä, sillä ajattelin, että ne olisi tärkkäyksen jälkeen helpompi kiinnittää varjostimeen. Tein tärkiksi vesi-sokeri-seoksen, jossa oli yksi osa vettä ja yksi osa sokeria. Lumihiutaleet kuitenkin värjäytyivät sokeritärkistä kellertäviksi ja muuttuivat paksuiksi ja rumiksi (kts. kolmas kuva alla). Jouduin liottamaan hiutaleet ja pesemään ne pesukoneessa, jotta sain suurimman osan tärkistä irti. Lopulta päädyin vain pingottamaan ne muotoonsa ilman tärkkiä.




TYÖOHJE:
Huopavarjostimen mallia suunniteltaessa on tärkeää huomioida paloturvallisuus ja mahdollinen kuumeneminen. Vaikka nykyisen energiansäästölamput eivät juuri lämpene, kannattaa varjostimesta tehdä riittävän tilava ja avoin. Tällä mallissa lämpö pääsee nousemaan vapaasti ylös, sillä varjostin on yläreunastaan täysin avoin.

On ensisijaisen tärkeää tehdä suunnitelma varjostimesta ja ottaa tarkat mitat varjostinta varten. Kuplamuovista kannattaa leikata hiukan lopullista varjostinhuopaa isompi pala, joka toimii mallina huopalevyä ladottaessa. Ohut huopalevy ei juuri kutistu huovutettaessa, joten ylimääräistä mittaa ei tarvita paljoa. Jos valmiin huopalevyn pitää olla juuri tietyn kokoinen, se kannattaa huovuttaa yhtenä isona levynä, ei suoraan lieriönä.

Villat asetetaan erittäin ohuina kerroksina ristikkäin ison kuplamuovilevyn päälle. Minulla villakerroksia on vain kolme. Villaa pitää olla 3-4 cm yli mallipalan reunojen. Tällöin huopalevyssä on vähän kutistumis- ja saumanvaraa. Saumanvaroja tarvitaan, kun huopalevy huovutetaan yhtenäiseksi ympyräksi ja kiinnitetään kehikkoon. Kuumaa mäntysuopavettä pirskotellaan villojen päälle, mutta saumanvarat saavat jäädä kuiviksi. Päälle asetetaan kuplamuovista leikattu mallipala (kuva alla) ja sen päältä aletaan kaulita villaa tavallisella kaulimella. Kuplamuovin epätasainen pinta tehostaa huopumista, ja ohuet villakerrokset pysyvät muovien välissä hyvin paikoillaan. Kun huopalevy pysyy koossa, huovuttamista jatketaan käsin Marseilles-saippuaa apuna käyttäen. Huopaa hierotaan varovasti käsin niin kauan, ettei siitä saa nypittyä enää irti villaa.


Kun huovutettu levy on valmis, se jätetään kuivumaan tasossa. Kuivana huopalevy sovitetan varjostimen kehikkoon (kuva alla) ja neulahuovutetaan yhtenäiseksi. Neulahuovutuksessa kannattaa leikata vaahtomuovista varjostimen sisäosan kokoinen pala ja tehdä huovutus sitä vasten. Näin varjostimesta tulee varmasti oikean kokoinen. Minulla oli varjostimen sisällä vanhasta vaahtomuovipatjasta leikattu pala.
 

Tärkkäys tehdään vesi-liima-seoksella. Päällystin vanhan paperisen varjostimen tuorekelmulla ja valmistin vesi-liima-seoksen varjostin kovettamista varten. Seoksessa oli 1 osa liimaa ja noin 2 osaa vettä. Kastelin varjostimen tällä seoksella, taittelin ylimääräiset reunat varjostimen sisäpuolelle ja jätin varjostimen kuivumaan (kuva alla). Ylimääräiset saumanvarat leikataan kuivuneesta varjostimesta pois ja varjostinhuopa liimataan varjostimen metallikehikkoon.


Tässä vielä valmis varjostin:


Kurssin harjoitustyöt löytyvät täältä ja täältä.

Saatat pitää myös näistä

0 kommenttia