Vuosittaiset arkistot: 2017

 Tein Vilholle muutamia uusia vaatteita eskaria varten. Ensimmäisenä valmistui Poutapukimon joustocollegesta paita Mekkotehtaan Kahden-paidan kaavalla koossa 134. Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän. Sen ompelu onnistui hyvin ja kaava oli juuri sopiva. Housut on tehty Paapiin kaavakirjan Repo-kaavoilla myös koossa 134. Tykkään kaavasta kovasti, sillä malli on mukavan kapea olematta tiukka, mutta housut pysyvät kuitenkin meidän hoikilla pojilla päällä ilman suurempia kaavamuutoksia. Resorit ovat sateenkaariraitaa, housut muuten punaista joustocollegea. Takana on taskut ja vyötäröllä nyöri. Kylmiä syysaamuja varten aloitin jo keväällä villatakin neulomisen. Lanka on Lankamaailman alelaarista löytynyttä todella pehmeää merinoa. Toivottavasti Vilho pystyy pitämään tätä. Ainakin se oli juuri sopivankokoinen. Valokuviin poikaa ei enää tahdo saada, joten täytynee tästä lähin tyytyä näihin tasokuviin. Lanka kului todella tiukille. Kuvassa näkyy kaikki jäljelle jääneet langat. Sinistä oli niin vähän, etten uskaltanut lähteä neulomaan kaitaleita etureunaan, joten päätin ommella napituskaitaleen tilalle vetoketjun. Tämä on tehty jollain Suuren Käsityölehden mallilla 10-vuotiaan kokoon, sillä tällä…

Lue Lisää

Esikoinen aloittaa ensi tiistaina, eli ylihuomenna, eskarin! Mun piäni! Kävimme siis jo aiemmin tällä viikolla kirjakauppaostoksilla, sillä Vilho ilmoitti tarvitsevansa uuden kalenterin. Suomalaisesta kirjakaupasta löytyikin sopiva pupukalenteri ja sen kaveriksi ostimme Stabilon paketin, jossa oli neljä lyijykynää, kumi ja teroitin. Penaalia suunnittelimme yhdessä ja päädyimme tällaiseen kahden sauman penaaliin, johon aplikoin värikyniä. Vetoketjun Vilho valitsi itse, farkku on isänsä vanhoista housuista ja sisäkangas Marimekkoa. Samasta kankaasta olen aikoja sitten tehnyt Vilholle paidan, joka on aivan ehdoton lempipaita. Koska penaali olikin aika hauska ommeltava, tein niitä saman tien kolme! Yksi näistä menee vanhempainyhdistyksen arpajaisiin, yhden otan itse käyttöön. Ja sitten viimeisenä se perinteistäkin perinteisempi ompelus näin elokuussa. Kerhotossut. Vilholle suunnittelin uudet tossut, jotka eivät kuitenkaan saavuttaneet suurta suosiota. Vienona toiveena nimittäin esitettiin, että seuraavat voisi taas olla ”ne tavalliset”. Kolme kertaa muokkasin mallia, mutta ilmeisesti se on vain tämä malli, joka ei ylipäänsä miellytä häntä. Ihan kivasti ne kuitenkin näyttävät istuvan…

Lue Lisää

Tämä onkin yksi sellainen ompelus, jota en ollut aiemmin tehnyt. Olin kyllä suunnitellut ja miettinyt asiaa usein, mutta se oli kuitenkin aina jäänyt. Kun Saumanvara-ryhmässä käynnistettiin MakeBran ja Saumanvaran yhteinen Sewmibrari, eli rintaliivien ompeluhaaste virtuaaliohjauksella, päätin tarttua haasteeseen. Lopputulos on jopa erittäin hyvä. Liivit istuvat hyvin ja ovat suunnilleen oikean kokoiset, mutta ympärysmitta on auttamatta liian suuri. En huomioinut hakasten leveyttä ympärysmittaa ottaessani, joten liivit jäivät selvästi väljiksi. Lisäksi ympärykseni rintojen alta on juuri ja juuri 75 cm, joten koko 75B on oletusarvoisesti todennäköisemmin iso kuin pieni. Näitä pitäisi siis vähän vielä muokata, mutta en ole uskaltanut vielä lähteä purkamaan hakasia. Seuraavista teen kuitenkin selvästi pienemmät ympäryksestä.

Nämä kangaskassit ompelin tosiaan jo toukokuussa, juuri ennen päiväkodin päättymistä. Olin poikien kanssa kasvattanut siemenestä tomaatteja, joita tulikin ihan valtava määrä, 27 kpl. Päädyinkin lopulta jakamaan niitä sukulaisille ja päiväkodin hoitajille. Koska tomaatti yksinään ei ehkä ole jokaisen toivelahja, päätin ommella niille pussit. Lopulta ompelin näitä kangaskasseja – erittäin perinteisesti – lasten viimeistä hoitopäivää edeltävänä yönä. Aamulla lapset valitsivat, mikä kassi menee kenellekin, minkä jälkeen laitoimme ylikokoiset taimet kasseihin! Taimikassien lisäksi olen ommellut vaatteita Vilholle. En voi sanoa, että meillä olisi puutetta kesävaatteista, mutta Vilholla niitä on suhteellisen vähän. Lisäksi niistä suurin osa on hänelle epämieluisia, mistä johtuen hän ei käytä kuin muutamaa vaatetta. Päätin siis tehdä hänelle muutaman sellaisen vaatteen, joka tulisi varmasti käyttöön. Ensimmäinen näistä on punainen kitarapaita. Vilhon punaiset vaatteet ovat nopeassa kierrossa. Heti, kun ne ilmestyvät pesun jälkeen kaappiin, ne menevät myös päälle. Harmaat ja tummansiniset vaatteet saavat rauhassa pölyyntyä koreissa, sillä niihin ei juuri kosketa.…

Lue Lisää

Tyhjensin keväällä vaatekaappiani, ja lähdön sieltä sai mm. Noshin trikoosta ompelemani paita, jossa oli liian tiukat hihat. En raaskinut heittää lähes käyttämättömäksi jäänyttä paitaa vaatekeräykseen, joten leikkasin paidasta Paapiin Myyrä-kaavalla pojalle 128-kokoisen paidan. Edes resoreita en purkanut, vaan asettelin kaavat paidalle niin, että resorit tulivat suoraan mukaan. Hihat olivat sopivasti juuri tuon kaavan kokoiset, joten en purkanut niiden sivusaumaa laisinkaan. Myös pääntien resori on purettu omasta paidastani ja siirretty tähän. Sen ompelu tuotti vähän tuskaa, sillä en viitsinyt yrittää tunkea sitä enää kantinkääntäjään. Melko kelvollinen siitä kuitenkin tuli. Paidan kaveriksi ompelin oranssit farkut. Nämä olivat aiemmin äitiysfarkut, mutta kun näille ei lähes neljän vuoden varastoinninkaan jälkeen löytynyt uutta käyttäjää, leikkelin nekin kokoon 128. Vilho on rakastanut yli kaiken oransseja Name Itin farkkujaan ja käyttää niitä yhä, vaikka nilkat vilkkuvat ja vyötärönkin täytyy jo olla vähän ahdas. Hän ottikin ilolla vastaan nämä uudet isommat oranssit – tai onarssit – farkut, vaikkei…

Lue Lisää

Verson Puodilla on satunnaisesti kokoontuva ompelukerho. Verson Puodilta saa siis tilata yllätyspaketissa kamgasta, josta sitten ommellaan tiettynä ajankohtana jotain. Tämän ompelukerhon teemana oli Suomi 100, ja kankaan nimi Kotiinpaluu. Värivaihtoehtoja oli normaalista poiketen kolme: aamurusko, päivä ja mustavalko. Minun kankaani on näistä päivä. Ihastuin kankaaseen ikihyviksi heti, kun avasin paketin. Kaavan keksin eräästä ompeluryhmästä, kun joku kyseli, onko joku ommellut tällä kaavalla. Kaava on siis tämän kevään Suuresta Käsityölehdestä numerosta 3. Ainut muutos, jonka kaavaan tein, oli helman kaventamisella, koska Kangas ei olisi muuten riittänyt. Koska kangasta oli vain metrin pätkä, jouduin lisäämään helmaan leveän pitsin, jotta tämä ei olisi jäänyt liian lyhyeksi minulle. Pituuttahan minulla on 176 cm, joten sain leikata tähän melkein kyntenikin mukaan! Kaava on leikattu koossa 36, joka olikin tosiaan juuri sopiva minulle. Mekko oli super helppo ommella, ja tämä valmistuikin ihan hetkessä 3-vuotiaan Einon leikkiessä työpöydälläni samaan aikaan pikkuautoilla. Kiitokset siis jälleen kerran Verson Puodille…

Lue Lisää

Olen 16-17 vuotta sitten opiskellut vuoden verran sähkö- ja tietokoneasentajan opintoja Turun ammatti-instituutissa ja työskennellyt aikoinaan yhden kesän laivasähköasentajana telakalla, joten osan asioista olisi voinut kuvitella olevan tuttua. Ei kuitenkaan ollut erityisen yllättävää todeta, että olin unohtanut lähes kaiken.  Lasertyöstöä odotin kovasti, mutta sen osuus jäi kurssilla valitettavan laihaksi. Moni muukin oppisisältö olisi kaivannut enemmän käsittelyaikaa, joka jättikin miettimään, olisiko järkevämpää rajata kurssille vähemmän sisältöjä, kun kaikkea ei kuitenkaan ehditä käsitellä kuin nimellisesti. Myös kurssin opintopistemäärä on niin pieni, ettei kurssiin senkään puolesta voi sisällyttää valtavan laajaa oppimäärää. Tällaisenaan kurssin sisältö ja tehtävät vastaavat varsin hyvin opintopistemäärää, toisin kuin monella muulla kurssilla. Oman työn valinnalla pystyy myös vaikuttamaan työmäärään hyvin. Varsinainen oppiminen jää kuitenkin vähäiseksi, jos asioihin ei ole aikaa paneutua kunnolla. Kurssityön oppimis- ja työprosessin kuvaus  Kurssityön tavoitteena oli oppia rakentamaan vahvistin ja ymmärtää sen toimintaperiaate. Elektroninen vahvistin nimensä mukaisesti vahvistaa signaalia. Tässä vahvistimessa tulosignaali tulee aux-liitännän kautta toiselta…

Lue Lisää

Olen tälle sivulle koonnut portfolion puu-, muovi- ja metalliteknologian kurssilla tekemistäni puutöistä. Edelliset kokemukseni puutöistä ovat alakoulusta 80-90-lukujen taitteesta, eli ihan muutaman vuoden takaa. Sen jälkeen olen lähinnä hionut huonekaluista maaleja tai naputellut kasaan jotain linnunpönttöä yksinkertaisempaa. HarjoitustyötAivan ensimmäinen harjoitustyöni oli kasvoreliefi, jonka tein veistämällä. Kyseinen työ on koulun perinne, ja kaikki uudet opiskelijat veistävät oman kuvansa. Kuvat on kiinnitetty koulun seinälle suureksi tauluksi. Toinen harjoitustyöni oli liitostyö, jossa talttasin laatikon nurkkaan kalanpyrstöliitoksen. Koulussa nyhräsin yhtä liitosta loputtoman pitkään kynän ja viivaimen avulla, mutta kotona homma alkoi sujua, kun puuseppämieheni opasti minua elämää helpottavien työkalujen käytössä. Kolmantena harjoituksena leikkasin ja taivutin muovia, ja sain aikaiseksi – noh, jotain… SorvaustyöTodelliseksi murheenkyyniksi osoittautui sorvaustyö. Sorvaustyön lähtökohtana oli tehdä yksinkertainen pienehkö astia, jossa voi säilyttää jotain. Odotukseni eivät olleet alkujaankaan korkealla, mutta työn edetessä rima aleni alenemistaan. Ensimmäinen harjoituksen tein pienestä koivunpalasta, jonka löysin varastosta. Tämän jälkeen sahasin koivulankusta sopivan pätkän, jonka sitten…

Lue Lisää

Avauduin käsityökasvatuksen ompelukurssista jo aiemmassa postauksessani. Sain nyt kuitenkin kuvattua kaikki harjoitukset ja varsinaisen kurssityön, joten en enää enempiä avaudu kurssin hyödyllisyydestä! Tälle viikolle sattui juuri Vaatevallankumous, joten tulostin kuvauksiin itselleni I made my clothes -lapun. Kaikki kuvassa näkyvät vaatteet ovat itse tekemiäni. Sitten niihin käsityökasvatuksen harjoitustöihin. Meille opetetaan teoriakursseilla kokonaisesta käsityöstä, joka tarkoittaa kokonaista käsityöprosessia suunnittelusta valmiiseen lopputuotteeseen. Tämä ideaali toteutuu kurssitöissä heikosti tai ei lainkaan. Harjoitustöitä varten saimme tarkat ohjeet ja niukan valikoiman useimmiten yhteensopimattomia kankaita. Collegehousuja en viitsinyt tehdä koulun kankaista lainkaan, sillä kankaat olivat niin kauheita. Nämä pussukat tein koulun kankaista, sillä olisin joka tapauksessa joutunut maksamaan kurssista parinkympin materiaalimaksun. Ensimmäisenä harjoituksena oli lorupussin ompelu. Tarkoituksena oli harjoitella kanttinauhan käyttämistä, paikkataskun ompelua ja ehkä jotain muutakin – tai sitten ei. Tämä pussi on ohutta puuvillaa ja tasku on mustaa farkkua. Tästä tuli minusta oikein kiva, eikä meidän lapsilla mitään lorupussia ollutkaan ennestään. Kukahan vielä tekisi tämän…

Lue Lisää

Vilhon 6-vuotissynttärit menivät vähän mönkään vesirokon takia. Olimme suunnitelleen juhlivamme synttäreitä pääsiäisenä, mutta pitkänäperjantaina Vilholle ilmestyivät ensimmäiset vesirokkonäppylät. Ensin ajattelimme, että voihan ne synttärit viettää, kun suurin osa vieraista on kuitenkin jo taudin sairastanut. Pian kävi kuitenkin selväksi, että tauti oli sen verran tuskainen superherkälle Vilholle, ettei synttärijuhlat tulleet kuuloonkaan. Oikea syntymäpäivä oli vasta vähän pääsiäisen jälkeen, ja silloin paketista paljastui sateenkaaripaita, johon en kaikessa kiireessä ehtinyt tehdä mitään kuvaa eteen. Mua se jäi vähän harmittamaan, vaikka Vilhon mielestä tämä on ihan hyvä näinkin. Jalassa on tässä kuvassa aiemmin esittelemäni collegehousut. Mummilta Vilho sai synttärilahjaksi karttapaidan, josta tuli välittömästi uusi ykkössuosikki! Kävin maaliskuussa äitini kanssa Turun käsityömessuilla, ja äiti osti tämän Käpysen kankaan messuilta Vilhon syntymäpäivälahjaa varten. Minä siis ompelin paidan, mutta äitini osti kankaan.  Sekä sateenkaari- että karttapaita on tehty Paapiin kaavakirjan Myyry-kaavalla. Vilho on nyt 125 cm pitkä, ja tein paidan koon 128 kaavalla. Uskoisin tämän olevan hyvinkin…

Lue Lisää

10/19