Ihan itse ommellut rintaliivit
Tämä onkin yksi sellainen ompelus, jota en ollut aiemmin tehnyt. Olin kyllä suunnitellut ja miettinyt asiaa usein, mutta se oli kuitenkin aina jäänyt. Kun Saumanvara-ryhmässä käynnistettiin MakeBran ja Saumanvaran yhteinen Sewmibrari, eli rintaliivien ompeluhaaste virtuaaliohjauksella, päätin tarttua haasteeseen. Lopputulos on jopa erittäin hyvä. Liivit istuvat hyvin ja ovat suunnilleen oikean kokoiset, mutta ympärysmitta on auttamatta liian suuri. En huomioinut hakasten leveyttä ympärysmittaa ottaessani, joten liivit jäivät selvästi väljiksi. Lisäksi ympärykseni rintojen alta on juuri ja juuri 75 cm, joten koko 75B on oletusarvoisesti todennäköisemmin iso kuin pieni. Näitä pitäisi siis vähän vielä muokata, mutta en ole uskaltanut vielä lähteä purkamaan hakasia. Seuraavista teen kuitenkin selvästi pienemmät ympäryksestä.
Läjäpäin kesäompeluita
Nämä kangaskassit ompelin tosiaan jo toukokuussa, juuri ennen päiväkodin päättymistä. Olin poikien kanssa kasvattanut siemenestä tomaatteja, joita tulikin ihan valtava määrä, 27 kpl. Päädyinkin lopulta jakamaan niitä sukulaisille ja päiväkodin hoitajille. Koska tomaatti yksinään ei ehkä ole jokaisen toivelahja, päätin ommella niille pussit. Lopulta ompelin näitä kangaskasseja – erittäin perinteisesti – lasten viimeistä hoitopäivää edeltävänä yönä. Aamulla lapset valitsivat, mikä kassi menee kenellekin, minkä jälkeen laitoimme ylikokoiset taimet kasseihin! Taimikassien lisäksi olen ommellut vaatteita Vilholle. En voi sanoa, että meillä olisi puutetta kesävaatteista, mutta Vilholla niitä on suhteellisen vähän. Lisäksi niistä suurin osa on hänelle epämieluisia, mistä johtuen hän ei käytä kuin muutamaa vaatetta. Päätin siis tehdä hänelle muutaman sellaisen vaatteen, joka tulisi varmasti käyttöön. Ensimmäinen näistä on punainen kitarapaita. Vilhon punaiset vaatteet ovat nopeassa kierrossa. Heti, kun ne ilmestyvät pesun jälkeen kaappiin, ne menevät myös päälle. Harmaat ja tummansiniset vaatteet saavat rauhassa pölyyntyä koreissa, sillä niihin ei juuri kosketa.…
Kierrätysompelua
Tyhjensin keväällä vaatekaappiani, ja lähdön sieltä sai mm. Noshin trikoosta ompelemani paita, jossa oli liian tiukat hihat. En raaskinut heittää lähes käyttämättömäksi jäänyttä paitaa vaatekeräykseen, joten leikkasin paidasta Paapiin Myyrä-kaavalla pojalle 128-kokoisen paidan. Edes resoreita en purkanut, vaan asettelin kaavat paidalle niin, että resorit tulivat suoraan mukaan. Hihat olivat sopivasti juuri tuon kaavan kokoiset, joten en purkanut niiden sivusaumaa laisinkaan. Myös pääntien resori on purettu omasta paidastani ja siirretty tähän. Sen ompelu tuotti vähän tuskaa, sillä en viitsinyt yrittää tunkea sitä enää kantinkääntäjään. Melko kelvollinen siitä kuitenkin tuli. Paidan kaveriksi ompelin oranssit farkut. Nämä olivat aiemmin äitiysfarkut, mutta kun näille ei lähes neljän vuoden varastoinninkaan jälkeen löytynyt uutta käyttäjää, leikkelin nekin kokoon 128. Vilho on rakastanut yli kaiken oransseja Name Itin farkkujaan ja käyttää niitä yhä, vaikka nilkat vilkkuvat ja vyötärönkin täytyy jo olla vähän ahdas. Hän ottikin ilolla vastaan nämä uudet isommat oranssit – tai onarssit – farkut, vaikkei…
Juhannusmekko
Verson Puodilla on satunnaisesti kokoontuva ompelukerho. Verson Puodilta saa siis tilata yllätyspaketissa kamgasta, josta sitten ommellaan tiettynä ajankohtana jotain. Tämän ompelukerhon teemana oli Suomi 100, ja kankaan nimi Kotiinpaluu. Värivaihtoehtoja oli normaalista poiketen kolme: aamurusko, päivä ja mustavalko. Minun kankaani on näistä päivä. Ihastuin kankaaseen ikihyviksi heti, kun avasin paketin. Kaavan keksin eräästä ompeluryhmästä, kun joku kyseli, onko joku ommellut tällä kaavalla. Kaava on siis tämän kevään Suuresta Käsityölehdestä numerosta 3. Ainut muutos, jonka kaavaan tein, oli helman kaventamisella, koska Kangas ei olisi muuten riittänyt. Koska kangasta oli vain metrin pätkä, jouduin lisäämään helmaan leveän pitsin, jotta tämä ei olisi jäänyt liian lyhyeksi minulle. Pituuttahan minulla on 176 cm, joten sain leikata tähän melkein kyntenikin mukaan! Kaava on leikattu koossa 36, joka olikin tosiaan juuri sopiva minulle. Mekko oli super helppo ommella, ja tämä valmistuikin ihan hetkessä 3-vuotiaan Einon leikkiessä työpöydälläni samaan aikaan pikkuautoilla. Kiitokset siis jälleen kerran Verson Puodille…
Käsityökasvatuksen elektroniikan harjoitustyö
Olen 16-17 vuotta sitten opiskellut vuoden verran sähkö- ja tietokoneasentajan opintoja Turun ammatti-instituutissa ja työskennellyt aikoinaan yhden kesän laivasähköasentajana telakalla, joten osan asioista olisi voinut kuvitella olevan tuttua. Ei kuitenkaan ollut erityisen yllättävää todeta, että olin unohtanut lähes kaiken. Lasertyöstöä odotin kovasti, mutta sen osuus jäi kurssilla valitettavan laihaksi. Moni muukin oppisisältö olisi kaivannut enemmän käsittelyaikaa, joka jättikin miettimään, olisiko järkevämpää rajata kurssille vähemmän sisältöjä, kun kaikkea ei kuitenkaan ehditä käsitellä kuin nimellisesti. Myös kurssin opintopistemäärä on niin pieni, ettei kurssiin senkään puolesta voi sisällyttää valtavan laajaa oppimäärää. Tällaisenaan kurssin sisältö ja tehtävät vastaavat varsin hyvin opintopistemäärää, toisin kuin monella muulla kurssilla. Oman työn valinnalla pystyy myös vaikuttamaan työmäärään hyvin. Varsinainen oppiminen jää kuitenkin vähäiseksi, jos asioihin ei ole aikaa paneutua kunnolla. Kurssityön oppimis- ja työprosessin kuvaus Kurssityön tavoitteena oli oppia rakentamaan vahvistin ja ymmärtää sen toimintaperiaate. Elektroninen vahvistin nimensä mukaisesti vahvistaa signaalia. Tässä vahvistimessa tulosignaali tulee aux-liitännän kautta toiselta…