Läjäpäin kesäompeluita

6/20/2017

Nämä kangaskassit ompelin tosiaan jo toukokuussa, juuri ennen päiväkodin päättymistä. Olin poikien kanssa kasvattanut siemenestä tomaatteja, joita tulikin ihan valtava määrä, 27 kpl. Päädyinkin lopulta jakamaan niitä sukulaisille ja päiväkodin hoitajille. Koska tomaatti yksinään ei ehkä ole jokaisen toivelahja, päätin ommella niille pussit. Lopulta ompelin näitä kangaskasseja - erittäin perinteisesti - lasten viimeistä hoitopäivää edeltävänä yönä. Aamulla lapset valitsivat, mikä kassi menee kenellekin, minkä jälkeen laitoimme ylikokoiset taimet kasseihin!



Taimikassien lisäksi olen ommellut vaatteita Vilholle. En voi sanoa, että meillä olisi puutetta kesävaatteista, mutta Vilholla niitä on suhteellisen vähän. Lisäksi niistä suurin osa on hänelle epämieluisia, mistä johtuen hän ei käytä kuin muutamaa vaatetta. Päätin siis tehdä hänelle muutaman sellaisen vaatteen, joka tulisi varmasti käyttöön. Ensimmäinen näistä on punainen kitarapaita.

Vilhon punaiset vaatteet ovat nopeassa kierrossa. Heti, kun ne ilmestyvät pesun jälkeen kaappiin, ne menevät myös päälle. Harmaat ja tummansiniset vaatteet saavat rauhassa pölyyntyä koreissa, sillä niihin ei juuri kosketa. Löysinkin kaapista loput Majapuun punaisesta kitaratrikoosta, ja se riitti juuri ja juuri Vilhon t-paitaan. Tämäkin on ommeltu Paapiin Myyrä-paidan kaavalla koossa 128.


Shortseja Vilholla on oikeasti vain muutamat. Tykästyimme molemmat käytettynä ostettuihin Me&I:n collegeshortseihin, joten piirsin niistä kaavat ja ompelin uudet siniset shortsit sateenkaariresoreilla. Nämä ovat aika hauskat aiemmin ompelemani sateenkaari-t-paidan kanssa. Koska kangasta oli knaftisti ja kankaiden leikkaaja oli huolimaton, toisesta lahkeesta jäi pieni pala puuttumaan. Ompelin siihen paikan ja paikan päälle vielä paikkataskun! Taskun muotoilussa kävi pieni ajatusvirhe, eikä siitä tullut ihan sellainen kuin olin suunnitellut, mutta eiköhän se silti ole parempi kuin ei taskua ollenkaan! Myös lahkeisiin minun piti ommella jatkopätkät, sillä kangasta oli sen verran vähän.



Lopuksi esittelyyn pääsee vielä viileiden kesäiltojen karhutakki. Ostin neuloksen maaliskuussa käsityömessuilta, mutta se on odottanut ompelua siitä asti. Kohdistukset onnistuivat kohtuullisesti, mutta Suuren Käsityölehden ohje ja kaavat olivat sen verran oudot, että ompelujärjestys ei mennyt niin kuin olisi pitänyt, ja palat eivät ihan siltään osuneet kohdilleen. Pienellä säädöllä tästä tuli kuitenkin ihan jees!


Saatat pitää myös näistä

0 kommenttia