Tämä ihanan neulostakki on ommeltu Suuri Käsityö -lehden (8/2017) kaavalla. Kaava oli minulle koossa 38 vähän reilu, ja kavensin tätä aika reippaasti rinnan kohdalta. Tätä mallia ei kai periaatteessa pitäisi voida laittaa edestä näin paljon ristiin, mutta tykkään siitä tällaisena. Mietin pitkään, puranko koko keskivartalon osan ja pienennän sitä kokonaisuudessaan mallia vastaavaksi, mutta koska tämä nyt tällaisenaankin istuu ihan hyvin ja tuntuu kivalta, en viitsinyt aloittaa niin suurta työtä.

Yksi työläimmistä osuuksista oli käänteiden ompelu. Ompelukoneeni piilo-ommel ei toimi, sillä ommelvalitsin ei siirry valikon alas asti. Kyseessä on kuulemma tyyppivika, jota ei huollossa osattu tai voitu korjata. No, joka tapauksessa piilo-ommel puuttuu koneesta, joten minun piti ommella käänteet käsin, sillä en halunnut tikkauksia näkyviin. Olin myös ajattelemattomuuttani leikannut alavaran pienemmäksi kuin vastaavan päällikappaleen, joten myös alavara piti ommella käsin, jotta sauma ei jäisi näkyviin.

Tavoitteena oli tehdä mukava joka paikan päällysvaate, jonka voi vetäistä suunnilleen minkä tahansa päälle, ja mielestäni tästä tulikin juuri sellainen! Materiaali on puuvillaa ja pinta sileä jaquard-neulos.

Elokuun alussa, eli viime viikolla, lähdimme parin päivän lomareissulle Helsinkiin. Edellisenä iltana tajusin, ettei minulla ole kivaa vaatetta sinne. Farkkuhame tuntui vähän raskaalta, enkä halunnut laittaa päälleni kukkamekkoa. Vaatteen täytyi olla kevyt, väljä, mukava ja monikäyttöinen. Päätin ommella itselleni uuden Uhana-mekon. Tällä kertaa kankaaksi valikoitui Marimekon verhon jämä. Olen aiemmin leikellyt tästä kerhotossujen vuoreja ja ties mitä kaikkea. Pala riitti kuitenkin juuri ja juuri tähän mekkoon (ilman taskuja). Kuminauharypytys näytti tässä jostain syystä rumalta, joten korvasin sen vyöllä, joka on kolminkertainen musta trikookuteenpätkä! Kaiken lisäksi punaiset kangaskenkäni ja aiemmin ompelemani laukku sopivat tähän paremmin kuin hyvin.



Olimme aikatauluttaneet matkamme melko täyteen. Oli sukulaisvierailua, Korkeasaari- ja Sea life -kierrosta, kaupungilla kahvittelua ja tietysti Kuusi Collective! Kuusesta mukaan tarttui Hellinin ihanaa pellavaa ja miehen itselleen valitsema Paapiin trikoo. Niistä lisää sitten myöhemmin, kun ne ovat päässeet paininjalan alle.

Vilho on aivan pienestä pitäen rakastanut kirkkaita ja voimakkaita värejä. Hän tuokin jatkuvasti mieleeni oman isäni, joka valitsi aina tilaisuuden tullen päälleen iloisenkirjavia vaatteita. Kukkienkin piti olla kunnolla värikkäitä eikä mitään hempeitä pastellisävyjä. Olen itsekin perinyt pitkälti samat mieltymykset, ja näköjään ne kulkevat suvussa vielä seuraavallekin polvelle - niin hyvässä kuin pahassakin.

Tämä poika kasvaa niin, että kohina käy - ja hyvä niin, koska muuten ei tulisi tarvetta ommella uusia vaatteita! Hän oli ottanut talven aikana hurjan kasvuspurtin, ja vanhat housut alkoivat käydä lyhyiksi lahkeista. Ajauduin siis Kangaskapinan Turun myymälän loppuunmyyntiin tämä verukkeenani ja ostin sieltä ihanan smaragdinvihreän joustocollegen. Resori on asteen vaaleampaa kuin college, mutta päätin, etten anna sen häiritä, eikä se ainakaan käytössä enää häiritsekään. Kaavana käytin hyväksi havaitsemaani Paapiin Repo-kaavaa, joskin piirsin kaavasta leveyden 134 ja pituuden 140 ja taskutkin taitavat olla vähän erilaiset. Pituutta on nyt hiukan reilusti, mutta koon 134 housut alkavat jo olla knaftia pituutta, kun poika on 135 senttiä pitkä.

Näitä olisi nyt tarkoitus säästää koulun alkuun asti siistissä kunnossa, mutta saa nähdä, kuinka käy. Yleensä hän valitsee kaapista lempparivaatteensa myös metsäleikkeihin, vaikka olen koittanut vihjata ja välillä komentanutkin laittamaan päälle ennestään reikäisiä pihavaatteita kotipihalle. Ihana Miikkarin murkkupaitakin on jo reikiintynyt kyynärpäistä, sillä se on lähes jatkuvasti käytössä.

Mikä sopisikaan paremmin yhteen kuin kesä ja kärpäset? Ärsyttävä kärpänen häiriköi minua senkin ajan, jona ompelin tätä paitaa! Olen aiemmin ommellut vähän erilaisesta kärpäskankaasta hameen ja nyt ompelin näistä pienemmistä kärpäsistä itselleni Nokian Neulomon paitaa mallina käyttäen kevyesti lepakkomallisen paidan.

Jalassani olevat housut tuunasin viime kesänä. Housuissa on ihan mahtava yläosa, mutta lahkeet olivat alaspäin levenevät ja niissä oli kiinniommellut upslaakit. Lahkeet olivat myös repaleiset ja kantapäistä puhki kuluneet. Tein alkuperäisen malliset upslaakit näihinkin lahkeisiin, jotta alkuperäinen tyyli säilyisi.
Kyllä näissä nyt kelpaa kärpästellä vähän viileämpinä päivinä, eikö?

Kaavana oli todella murheelliseksi muodostunut Suuren Käsityön (10/2016) malli, joka ei sitten ollutkaan yhtään minulle sopiva. Jätin mahdollisimman suuret saumanvarat vuoriin, jotta saisin muutoksia tehtyä vielä sovitusvaiheessa, mutta ne eivät lopulta kuitenkaan tahtoneet riittää. Valitsin koon (38) kokotaulukon rinnanympäryksen mukaan. Tämä kaava oli kuitenkin minulle aivan valtava rintojen kohdalta. Pienensin rinnanympärystä ainakin viisi senttiä. Vyötärö sen sijaan oli niin ahdas, että jouduin avaamaan sisäänotteja, jotta sain riittävästi liikkumatilaa. Myös niskalenkkiä pidensin useita senttejä, sillä kaavojen mukaisena se veti hurjia ryppyjä kainaloihin. Nyt se on jopa hieman löysä, mutta antaa myös vähän liikkumavaraa muuten joustamattomassa mekossa.

Kun olin ommellut silkinkin ja yhdistänyt sen vuoriin, huomasin, että mekko nousikin yllättävän paljon ylöspäin. Tämän seurauksena vyötärö olikin yhtäkkiä kylkiluitteni päällä, eikä pituudessa ollut juurikaan ylimääräistä saumanvaraa. Mekko näytti päälläni hullulta säkiltä ja minä siltä, kuin olisin raskaana. Sain askarreltua lopuista silkinsuikaleista mekkoon vielä vyön, joka pelasti kokonaisuuden. Myös vyö nousee vähän kylkiluiden päälle, mikä ei ole oikein mukavan tuntuista, mutta kyllä tuossa muutamat juhlat selviää.

Kuvaushetkellä Turussa kävi tuima merituuli, joten mekko ei laskeudu kuvissa aivan täydellisesti!

Pitkät pääsiäisvapaat saivat ihmeitä aikaan. En ainoastaan ommellut enemmän kuin viimeiseen kuukauteen vaan myös kuvasin ompelukseni! Kaikkia en sentään vielä saanut tänne asti, mutta aloitetaan nyt tästä setistä.

Kulunut talvi on ollut yllättävän raskas, vaikka koulupäivät ovat olleet hyvinkin kohtuullisen mittaisia. Koulutyöt eivät kuitenkaan ole rajoittuneet yliopistolla tai harjoittelukoululla vietettyihin tunteihin, vaan töitä on riittänyt myös illoille. En ole ommellut juuri mitään, eivätkä neuleetkaan ole valmistuneet. Nyt alkaa valmistuminen vihdoin häämöttää, eikä rästissä ole enää montaa kirjatenttiä!

Tämän setin ompelin Einolle, koska jostain minulle täysin käsittämättömästä syystä hänellä on melko vähän pitkähihaisia trikoopaitoja. Myös housuissa alkavat nilkat vilkkua. Hän on juuri hankalassa välikoossa, sillä 110-senttiset vaatteet ovat jo pieniä 112-senttiselle, mutta 116-senttiset ovat vielä selvästi reiluja. Nämä ovat nyt siis kuitenkin kokoa 116. Housut tosin ompelin koon 110 kaavoilla, joita pidensin vastaamaan kokoa 116, sillä Eino tuntuu kasvavan vain pituussuuntaan. Sekä paita että housut on ommeltu PaaPiin kaavoilla.


Toivottavasti seuraavan päivityksen tekeminen blogin puolelle ei kestä ihan seitsemää kuukautta!