Vilho on aivan pienestä pitäen rakastanut kirkkaita ja voimakkaita värejä. Hän tuokin jatkuvasti mieleeni oman isäni, joka valitsi aina tilaisuuden tullen päälleen iloisenkirjavia vaatteita. Kukkienkin piti olla kunnolla värikkäitä eikä mitään hempeitä pastellisävyjä. Olen itsekin perinyt pitkälti samat mieltymykset, ja näköjään ne kulkevat suvussa vielä seuraavallekin polvelle - niin hyvässä kuin pahassakin.

Tämä poika kasvaa niin, että kohina käy - ja hyvä niin, koska muuten ei tulisi tarvetta ommella uusia vaatteita! Hän oli ottanut talven aikana hurjan kasvuspurtin, ja vanhat housut alkoivat käydä lyhyiksi lahkeista. Ajauduin siis Kangaskapinan Turun myymälän loppuunmyyntiin tämä verukkeenani ja ostin sieltä ihanan smaragdinvihreän joustocollegen. Resori on asteen vaaleampaa kuin college, mutta päätin, etten anna sen häiritä, eikä se ainakaan käytössä enää häiritsekään. Kaavana käytin hyväksi havaitsemaani Paapiin Repo-kaavaa, joskin piirsin kaavasta leveyden 134 ja pituuden 140 ja taskutkin taitavat olla vähän erilaiset. Pituutta on nyt hiukan reilusti, mutta koon 134 housut alkavat jo olla knaftia pituutta, kun poika on 135 senttiä pitkä.

Näitä olisi nyt tarkoitus säästää koulun alkuun asti siistissä kunnossa, mutta saa nähdä, kuinka käy. Yleensä hän valitsee kaapista lempparivaatteensa myös metsäleikkeihin, vaikka olen koittanut vihjata ja välillä komentanutkin laittamaan päälle ennestään reikäisiä pihavaatteita kotipihalle. Ihana Miikkarin murkkupaitakin on jo reikiintynyt kyynärpäistä, sillä se on lähes jatkuvasti käytössä.

Mikä sopisikaan paremmin yhteen kuin kesä ja kärpäset? Ärsyttävä kärpänen häiriköi minua senkin ajan, jona ompelin tätä paitaa! Olen aiemmin ommellut vähän erilaisesta kärpäskankaasta hameen ja nyt ompelin näistä pienemmistä kärpäsistä itselleni Nokian Neulomon paitaa mallina käyttäen kevyesti lepakkomallisen paidan.

Jalassani olevat housut tuunasin viime kesänä. Housuissa on ihan mahtava yläosa, mutta lahkeet olivat alaspäin levenevät ja niissä oli kiinniommellut upslaakit. Lahkeet olivat myös repaleiset ja kantapäistä puhki kuluneet. Tein alkuperäisen malliset upslaakit näihinkin lahkeisiin, jotta alkuperäinen tyyli säilyisi.
Kyllä näissä nyt kelpaa kärpästellä vähän viileämpinä päivinä, eikö?

Kaavana oli todella murheelliseksi muodostunut Suuren Käsityön (10/2016) malli, joka ei sitten ollutkaan yhtään minulle sopiva. Jätin mahdollisimman suuret saumanvarat vuoriin, jotta saisin muutoksia tehtyä vielä sovitusvaiheessa, mutta ne eivät lopulta kuitenkaan tahtoneet riittää. Valitsin koon (38) kokotaulukon rinnanympäryksen mukaan. Tämä kaava oli kuitenkin minulle aivan valtava rintojen kohdalta. Pienensin rinnanympärystä ainakin viisi senttiä. Vyötärö sen sijaan oli niin ahdas, että jouduin avaamaan sisäänotteja, jotta sain riittävästi liikkumatilaa. Myös niskalenkkiä pidensin useita senttejä, sillä kaavojen mukaisena se veti hurjia ryppyjä kainaloihin. Nyt se on jopa hieman löysä, mutta antaa myös vähän liikkumavaraa muuten joustamattomassa mekossa.

Kun olin ommellut silkinkin ja yhdistänyt sen vuoriin, huomasin, että mekko nousikin yllättävän paljon ylöspäin. Tämän seurauksena vyötärö olikin yhtäkkiä kylkiluitteni päällä, eikä pituudessa ollut juurikaan ylimääräistä saumanvaraa. Mekko näytti päälläni hullulta säkiltä ja minä siltä, kuin olisin raskaana. Sain askarreltua lopuista silkinsuikaleista mekkoon vielä vyön, joka pelasti kokonaisuuden. Myös vyö nousee vähän kylkiluiden päälle, mikä ei ole oikein mukavan tuntuista, mutta kyllä tuossa muutamat juhlat selviää.

Kuvaushetkellä Turussa kävi tuima merituuli, joten mekko ei laskeudu kuvissa aivan täydellisesti!