Alppiruusupuisto kotipihalla

27.6.20

Melko pian sen jälkeen, kun muutimme tänne valkoiseen taloomme, aloin haaveilla omasta alppiruusupuistosta. Idea sai alkunsa pihassa ennestään kasvaneesta valtavasta alppiruususta, jonka veroisia olin nähnyt aiemmin vain "oikeissa" alppiruusupuistoissa. 

Olen istuttanut 13 alppiruusuani ja kaksi atsaleaa luoteeseen viettävään puolivarjoisaan havumetsärinteeseen. Paikalla on melko vähän maata ja kallio on paikoin todella lähellä maanpintaa, mutta tarkalla paikkavalinnalla olen löytänyt alppiruusuille varsin hyvät kasvupaikat. Paikka ei varsinaisesti ole kuiva, sillä kallion pintaa pitkin valuu metsästä kosteutta. Lisäksi aurinko osuu rinteeseen keskikesälläkin vasta myöhäisen iltapäivän puolella, joten paikka on sopivan varjoisa alppiruusuille.

Tänä vuonna muutamat alppiruusut eivät kukkineet lainkaan, osalla oli kevyen kukinnan välivuosi ja osa kukki komeammin kuin koskaan. Melko kevyesti kukki tänä vuonna yksi ensimmäisistä pihaan istuttamistamme alppiruusuista, Cunningham's White. Aikaisena lajina se aloitti tänä vuonna kukinnan jo toukokuussa. 

Cunninham's White

Tämän vuoden uutena tulokkaana Catawbiense Album kukki myös toukokuussa. Se sai paikan aivan uudesta alppiruusupenkistä, johon istutin tämän seuraksi yhden japanilaisen atsalean Schneeperlen, alppiruusut Nikodemuksen ja Red Jackin, köynnöshortensian ja pallohortensian.

Tämä penkki syntyi hetken mielijohteesta, kun lasten metsämökin pohjatöiden yhteydessä puhdistimme kallion metsämaasta. Meillä oli siis kasoittain mehevää metsämaata muttei mitään paikkaa sille. Lähdin kiertelemään pihaa ja pyörittelin rinteeseen muutaman kiven. Ne eivät aivan riittäneet, joten jouduin heilumaan hetken rautakangen kanssa (oman) metsän puolella, jotta sain koottua riittävästi kiviä pengerrystä varten. Tämä penkki syntyi lopulta täysin nollabudjetilla, jos kasvihankintoja ei lasketa.

Nikodemus


Vasemmalla ovat hortensiat ja oikealla edessä pieni atsalea ja alppiruusu Nikodemus. Takarivissä on keskellä oletettavasti hyvin suureksi kasvava Catawbiense Album ja oikealla pieni Red Jack.

Japanilainen atsalea Schneeperle

Myös muutaman vuoden pihassamme viihtynyt Pohjolan Tytär aloitti kukinnan jo toukokuun puolella, ja kesäkuussa se oli jo täydessä kukassa. Sen hennon vaaleat kukat korostuvat kauniisti tummaa metsätaustaa vasten.

Pohjolan Tytär

Yksi pihan kiitettävimmin kukkivista alppiruusuista on kotimainen Hellikki. Se on kukkinut meillä joka vuosi perhosmaisin kirkkaan aniliininpunaisin kukin.

Hellikki

Hellikki

Viime vuonna istuttamani Revontuliatsalea teki tänä vuonna vain kaksi kukkaa, mutta laatu lähes korvasi määrän. Tämä on yksi ehdottomista suosikeistani!

Puistoatsalea Sunte Nectarine

Pihan alkuperäinen violetein kukinnoin kukkiva alppiruusu piti tänä vuonna välivuotta ja kukki vain hyvin hillitysti. Tämä on kuitenkin melkoisen näyttävä myös välivuosinaan. Todennäköisesti tämä on perinteinen vanha lajike Catawbiense Grandiflorum.

Catawbiense Grandiflorum

Edessä kukkii Catawbiense Grandiflorum ja takana Nova Zembla ja Hellikki. Isolla alppiruusulla on leveyttä useampi metri ja korkeuttakin lähes pari metriä.

Välivuotta piti myös Royal Butterfly, joka teki vain kaksi kukintoa, nekin hieman ruttuisia. Kuivuudesta tämä ei kuitenkaan ole näyttänyt kärsivän, sillä lehdet ovat koko ajan pysyneet terhakasti pystyssä ja uutta kasvua näyttää tulevan runsaasti.

Royal Butterfly

Kesän todelliset yllättäjät olivat Nova Zembla ja Hachmann's Feuerschein, jotka molemmat kukkivat tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Ne ovat kasvaneet paikoillaan jo useamman vuoden ja erityisesti Hachmann's on näyttänyt aika ajoin niin heikolta, että olen harkinnut sen hävittämistä. Tänä kesänä ne kuitenkin pääsivät yllättämään ja kukkivat molemmat kokoonsa nähden runsaasti tummanpunaisin kukinnoin.

Nova Zembla

Nova Zembla

Hachmann's Freuerschein

Saatat myös pitää

0 kommenttia