Jätskikuninkaan collegepaita

28.9.20

En ole aikoihin osallistunut Facebookin minkään ompeluryhmän haasteisiin, sillä inspiraatio on ollut totaalisen hukassa. Tänä syksynä olen kuitenkin joutunut toteamaan, että ompeluinnon on nyt löydyttävä vaikka väkisin, sillä esikoisen kaapista löytyvät vaatteet ovat järjestäin liian pieniä hänelle. Olen viimeisen vuoden aikana ommellut hänelle vain parit housut, ja kaikki paidat ovat käsittämättömällä tavalla kutistuneet! 

Tai ehkä poika on kasvanut. Kouluterveydenhoitajan tarkastuksessa mittaa oli jo yli 146 senttiä, minkä kuultuani en enää ihmetellyt, miksi kaikissa paidoissa on liian lyhyet hihat: En ole ommellut hänelle ainuttakaan 146-kokoista vaatetta.

Kuin taivaanlahjana erääseen ompeluryhmään ilmestyikin jokin aika sitten haaste, jossa oli tarkoitus ommella vaatteita Puuhakaspajan kaavoilla. Poimin valikoimasta tämän Senja-huppupaidan ja Puro-hupparin

Senja-huppupaidan kaavapaketissa on kolme erilaista mallia, joista yksi on lyhyt, yksi normaalimittainen ja yksi tunikapituinen. Käytin tässä normaalimittaista kaavaa. Koska olin ostanut tämän kankaan jo vuosia sitten paljon pienempää vaatetta varten, kangasta oli tähän 152-kokoiseen paitaan hiukan liian vähän. Sain paidan kuitenkin leikattua, kun tein vain takakappaleen taitteelta. Näin paita jäi edestä auki ja laitoin siihen vetoketjun.

Kaavassa oleva mitoitus ei täsmännyt ollenkaan lapsen mittoihin, ja hänen mittansa vaihtelivat välillä 128-140. Ajattelin ensin, että väljäksi kuvattu mitoitus tarkoittaisi sitä, että minun pitäisi valita melko pieni koko. Onneksi mittasin kaavat ja vertasin mittoja lapsen vanhaan paitaan. Paidan koothan vastasivat hyvin pituusmittaa toisin kuin taulukon mitat!

Lopulta vähäinen kangasmäärä pakotti minut valitsemaan kaavoista koon 146, mutta koska lapsi kasvaa kuin rikkaruoho ja minä olen tunnetusti vähän verkkainen ompelija, otin pituuden koosta 152. Näin hihoissa on hiukan kasvuvaraa, mutta vaate ei silti ole valtava. Kaavasta poiketen tein tähän pystykauluksen, koska kangasta jäi juuri sen verran yli!

Tämä on kerrankin sellainen vaate, jonka saumoja ja tikkauksia kehtaa esitellä! Ompelin vetoketjun taakse pienen alavarakaitaleen ja kauluksenkin tikkasin kiinni niin, että sauma jää piiloon. Muutama pieni ajatusvirhe matkalla kävi, mutta olen tähän silti enemmän kuin tyytyväinen.


Vaikka olen itsekin tähän oikein tyytyväinen, paras kiitos tuli pojalta: 
- Mä oon nyt jätskikuningas! Nää pilvet näyttää ihan jätskeiltä!

Saatat myös pitää

0 kommenttia